10 kk

Rakas poikaseni,

täytit viime viikolla 10 kokonaista kuukautta ja vauvavuosi lähenee loppuaan. Unohdin autuaasti koko päivän. Niin monta tasakuukautta on jo tullut ohitettu kuluneen vuoden aikana. Tässä kuussa olen herännyt siihen tosiasiaan, että vaikka olenkin pitkään maalaillut mielessäni tulevaisuuden näkymiä, olen autuaasti ohittanut ne askeleet kuinka niihin päästään. Äitini itselleni on tärkeää, että sinusta kasvaa hyvä ihminen. Hyvyys on toki subjektiivista, mutta haluan, että sinusta kasvaa utealias, suvaitsevainen, ystävällinen ja kiva ihmisentaimi. Sellainen, jonka kanssa on kiva liikkua ja joka rakastaa ilmiöitä ja elämää. Haluan, että tulevaisuudessa voit valikoida aivan oman tiesi (kunhan se on lääkäri tai no, lääkäri) ja saan olla sinusta ylpeä. Yhdessä kävimme tukemassa tasa-arvoa Pride Helsinki -tapahtumassa, jotta sinullakin on tulevaisuudessa mahdollisuus olla juuri sellainen kun sinun on tarkoitettu olevan ja haluat olla. Kotiuduimme Tokmannin suuremman ämpärin ja parin pienemmän hiekkaämpärin kanssa, jotka ohikulkeneet sugar isukin sinulle lahjoittivat. Viihdyit erinomaisesti, istuit harteillani ja nautit musiikista ja väriloistosta.

Kasvuun liittyy myös erityisesti se, että tässä kuussa olen alkanut kiinnittämään erityistä huomiota kaksikielisyyteen, omaan suulliseen ulosantiini ja siihen mitä kuulet ympärilläsi. Tähän saakka olen mennyt täysin mututuntumalla. Kotona olemme keskustelleet yksipuolisesti englanniksi, mutta muualla kieli on lipsunut puolivahingossa suomen puolelle. Ohjenuoraksi olen saanut sen, että kieliä kyllä saa sekoittaa olematta johdonmukainen. Pääasia kuulema on kunhan puhutaan. Matikkakoulutuksessa aikoinaan puhuttiin paljon siitä kuinka erinomaisen alun lapset saavat, kun heille kerrotaan ympäröivästä maailmassa kuvailemalla paikkoja ja suuntia. Niinpä nykyisin kuljemmekin ulkona yksitoikkoisen monologin säestämänä kun esittelen mitä näemme oikealla, vasemmalla, edessä, takana, sivulla, ylhäällä, alhaalla. Vertailemme keskenään erikokoisia lehtiä. Oikeasti kyllä pääasiassa edelleen täydennän tyhjiä hetkiä laulamalla sinulle huonoina hetkinä myös julkisesti junassa tai asemalaiturilla. Jos imettäminen ei katso aikaa eikä paikkaa, ei myöskään lauluni. Toistaiseksi edelleen sinusta se on parasta mitä tiedät ja etenkin laululeikit ovat mielestäsi loistavinta ajanvietettä.

Kirjoissa olemme edenneet kosketuskirjoista luukkukirjoihin. Jaksaisit lukea samoja kirjoja läpi useamman kerran ja luukkujen avaaminen on sinusta aina yhtä kivaa. Ensimmäistäkään sanaa et ole vielä tarkoituksellisesti sanonut, mutta kun näet kiinnostavan koiran tutti suussa alat hokemaan "eff eff". Ilmeisesti se on oma tulkintasi koiran haukunnasta. Koirat ovat ehdottomasti lempieläimiäsi. Niiden kupit, etenkin juomakuppi, on tarkoitettu käsien ja tuttien uittamista varten. Vesi on elementtisi ja ryömit sujuvasti suihkuun vaikka vaatteet päällä.

Niin, tässä kuussa vihdoinkin lähdit kunnolla liikkeelle ja äiti on saanut useat kerrat todeta, että minne se pieni vauva katosi ja että tässäkö sitä ollaan, ensin tökitään ja kitistään kun et liiku minnekään ja kun vihdoinkin päätät lähteä liikkeelle, alkaa valitus siitä, että etkö joskus voisi paikallaan pysyä. Virallisten valokuvien ottaminen alkaa olla mahdottomuus, koska siinä vaiheessa kun olen saanut sinut aseteltua taustan päälle ja pääsen kameran kanssa asemiin, olet onnistunut karkaamaan koko alustalta tai revit taustapaperia irti seinästä selkä kameraan päin. Liikkeelle lähtemisen myötä lelut ovat jääneet lapsipuolen asemaan ja vietät aikaa kaappeja ja laatikoita purkaen. Ovista pidät myös mielettömästi. Liikkumisessa olet harkitseva ja liikut omaan tahtiisi. Yksi päivä laitoin sinut nurmikolle maailman menoa ihmettelemään ja ruohonkorret inhottivat sinua siinä määrin, että sen sijaan, että olisit ryöminyt eteenpäin, nousit konttausasentoon ja jatkoit matkaasi kontaten. Osaat myös halutessasi edetä karhunkävelyllä. Tukea vasten seisoit ensimmäisen kerran jo lähes pari kuukautta sitten kertaluontoisesti, mutta tässä kuussa päätitkin tehdä siitä tavan, jolloin pinnasänkysi koki muodonmuutoksen ja muutit nukkumaan korkealaitaiseen vankikoppiin. Muutos oli sinusta niin ihmeellistä, että vaeltelit sängyssä yli tunnin. Ensin jumppaaminen oli sinusta kivaa, mutta opit pian, että huutamalla saat äidin paikalle, joten joskus yöunille käyminen venyy kaatoleikin (sinä nouset pystyyn ja äiti kaataa sinut takaisin makuuasentoon) takia hyvinkin pitkään. Iltarutiineista pidämme kiinni. Iltapalan jälkeen kylpyyn, josta sänkyyn maitopullon kanssa. Taustalle tuutulauluja ja samalla luemme iltasaduksi Nancy Tillmanin "I'd know you anywhere my love". Lempikohtasi on se, että kun luemme pikku possusta ja  "chinny-chin-chinistä". Tuossa kohtaa muistat aina nauraa ja hymyillä maitopullo suussasi.

Näihin aikoihin vuosi sitten tervehdimme sinua ultrassa ja äiti sai pelottavia uutisia. Lääkäritäti epäili, että sinussa olisi mahdollisesti jotain vikaa, jota ei pystyttäisi korjaamaan. Muistan silitelleeni sinua mahan läpi ja toivoneeni, että saisin pitää sinut turvassa hyvävointisena mahan sisällä maailman ääriin ja takaisin useita valovuosia. Kuinka väärässä lääkäritkin voivat olla ja kuinka onnellinen olenkaan siitä, että olet täällä tässä ja nyt, elämää täynnä.

Rakkaudella,

Mami