Rakas iso pieni
poikaseni,
kuluneella
viikolla täytit 4 kuukautta. Aamuisin herään iloiseen kanarialinnun
viserrykseesi. Iltaisin puolestaan nukahdan ihmetellen jatkuvaa kasvuasi. Olet
nimittäin venynyt valtavan isoksi ja oppinut vihdoinkin syömään. On hurjaa
ajatella, että olet ollut menossa mukana mahan tällä puolen jo neljännesvuoden.
Jotta pysyisit mukana jatkossakin, poistan nukkumaan mennessä kaiken
irtaimiston lähettyviltäsi. Muutaman kerran äidin sydän on ehtinyt jättää
muutaman lyönnin välistä, koska tapanasi on tunkea kaikki pussilakanoista,
makuupussin reunoihin ja pehmojäniksen korviin, mahdollisimmin tiiviisti
naamallesi ennen nukahtamista. Lopputuloksena haukot sitten henkeäsi
tukehtumispisteessä. Unikavereista ja peitoista voimme siis keskustella
seuraavan kerran, kun juhlimme täysi-ikäisyyttäsi.
Neuvolatäti
varoitteli edellisellä käynnillä yli kuukausi sitten, ettei äiti enää saisi
jättää sinua valvomatta hoitopöydälle tai sängynreunalle. Täti oli nimittäin
vakuuttunut, että jämäkkyytesi ansiosta kierisit äitiä karkuun jos ei tänään,
niin viimeistään huomenna. Mukavuuden haluisena olet kuitenkin päättänyt, että
sinulle riittää vallan mainiosti maailman tarkastelu vaakatasossa selällään
maaten tai pystyasennossa äidin sylissä. Mahallaan oleminen on aika hikistä ja
väsyttävää hommaa eikä äidin liikeratojen treenauksessa tunnu olevan mitään
järkeä. Kolmesti olet vahingossa kierähtänyt pään mukana mahalta selälleen.
Äiti ei olisi voinut olla ylpeämpi. Pään kopsahduksesta huolimatta hymyilit
takaisin leveästi taputuksille ja hihkaisuille. Päivät kuluvat siis selällään
leluja ihmetellen, samalla kun potkit vimmatusti jaloillasi ja nostelet niitä
mahasi päälle. Pakaroitasi treenailet myös lantionostoilla. Joskus öisinkin,
jolloin äiti pistää sinut nukkumaan turvalliseen unipussiin. Ahkeran
treenauksen tai maidonjuonnin takia olet vihdoinkin alkanut saada lihaa
jalkojen ympärille. Muistutat päivä päivältä enemmän oikeaa vauvaa.
Tässä kuussa
tyypillistä on ollut, että opit jotain uutta. Seuraavana päivänä keksit
kuitenkin jotain vieläkin kivempaa ja unohdat edellisen päivän taitosi. Yksi
päivä pärisyttelit huuliasi ja puhaltelit sylkikuplia koko päivän. Ja voi sitä
äidin ylpeyttä, mitä voikaan tuntea, kun oma lapsi onnistuu räkimään pitkin
sohvaa. Otin innoissani valokuvia ja videopätkiä todisteeksi tästä
ainutlaatuisesta taidosta. Seuraavana päivänä näin sinun tarttuvan varpaisiisi
ja vannoin saaneeni lapsineron. Suloisinta kuitenkin ehkä on kun löysit
peukalon. Tulevaisuudesta tutista eroon pääseminen on kuulema mukana kulkevaa
peukaloa huomattavasti helpompi, mutta ihan aikuisen oikeasti, mikään ei ole
yhtä hellyttävää, kun oma peukkua imevä vauva. Lupasin, että saat jatkossakin
nauttia peukalostasi ihan niin paljon kun haluat. Toistaiseksi olet kuitenkin
turvautunut peukkuun tositilanteessa ainoastaan silloin, kun tutinlaittaja on
liikkeissään liian hidas.
Reagoit
muuttuneeseen ympäristöön ensimmäisen vuorokauden ajan, jolloin olet tavallista
vaativampi ja itkuisempi. Tämän jälkeen kuitenkin palaat normaaliin
päivärytmiin ilman ongelmia. Suureen väkijoukkoon olet myös aikaisemmin
vastannut olemalla tavallista hiljaisempi. Nyt olet kuitenkin oppinut pitämään
puoliasi ja koriset ja mölyät siinä missä muutkin. Myös kameralle olet äidin
iloksi vihdoinkin alkanut hymyilemään. Ensimmäistä joulustasi et ollut
moksiskaan. Jouduin kiskomaan sinut joulupukkia tapaamaan kesken päiväuniesi. Pukki
ja joululahjat olisi voineet kiinnostaa
sinua vähempää. Pakettia avaaminen jäi äidin tehtäväksi.
Äidin kauhuksi
mummi ja ukki ovat opettaneet sinut joulun aikaan televisionkatsojaksi. Jaksat
katsoa lasten musiikkivideoita hievahtamatta lähes tunnin. Lisäksi viihdyt
sylissä television ääressä uskomattoman pitkiä aikoja. Kirjat kiinnostavat
sinua huomattavasti vähemmän, vaikka sinnikkäästi luemme ja kirjaimellisesti maistelemme
niitä päivittäin. Onneksi meillä ei ole telkkaria. Ei nyt, eikä
tulevaisuudessa.
Olet kaikin
puolin äärimmäisen hyväntuulinen vauva. Hymyilet aina minut nähdessäsi ja
jaksat kikattaa äidin typerille pärinöille ja ilmeille. Rakastat heikutusta ja
keikutusta ja teet äidin niin valtavan onnelliseksi. Joskus kikatamme yhdessä
puoleen yöhön saakka ja joskus vain katselen ihastellen piirteitäsi, kun nukut.
Tiedän, että olen tällä hetkellä iso-osa maailmaasi, mutta rakas poikaseni,
sinä olet minun koko maailmani.
Rakkaudella,
Mami