31 Kakkavaippaa

Kolin upeiden maisemien sijasta täällä tuijotellaan eristyshuoneen valkoisia seiniä.  Aamulla uskottelin itselleni ja muille, kuinka minimies on niin ja näin paljon virkeämpi ja syö niin hyvällä ruokahalulla. Niinhän sitä ruokaa kyllä upposi, mutta samalla vaippahuolto sai pelata jo aamun ensimmäisen tunnin aikana viisi kertaa. Viralliseksi diagnoosiksi tuli rotavirus, että ehkä se meidän edellinen oksennustauti ei loppupeleissä rotaa ollutkaan, ja samalla tuli selväksi, että näitä seiniä tuijoteltaisiin vähän pidemmän aikaa. Veriarvot olivat yön aikana nesteytyksessä parantuneet ja lääkäri teki päätöksen, että päivä mentäisiin muiden kuin suonensisäisten nesteiden avulla. Tästä alkoi operaatio rotavirus kuriin. Olen koko päivän laskenut nesteitä ja kakkavaippoja, joita vuorokauden aikana kertyi 31. Koko päivä on ollut täynnä sitä itseään. Sitä on vuotanut vaippojen läpi milloin mihinkin, luututtu lattioita, vaihdettu petivaatteita, pyyhitty omia housuja ja saman tien aloitettu koko homma alusta. Välillä on ollut hiki ja koska lapsenvahtipalvelus pelaa surkeasti tällä osastolla, olen peräti kerran päässyt päivän aikana kahviossa pikaisesti käymään. Silloinkin palvelusväki oli mystisesti kadonnut kuin ilmaan ja hoitajaa, joka lupasi vahtia minimiestä ei löytynyt palatessa enää koko osastolta. Itselleni jäi epäselväksi, että kuka jälkikasvussani sitten oli sillä hetkellä vastuussa. Kiire kuitenkin oli minimiehen luokse ja lähinnä päädyin taas huokailemaan kuinka paljon paremmin asiat Etelässä hoidetaan. Oikeasti kyse on varmasti (ehkä) siitä, että olemme tosiaan yhdenhengen eristyshuoneessa. Hoitajat ja lääkärit tulevat huoneeseen erillisen sulkutilan kautta, jossa vaihtavat kaavut ja herkkähipiäisimmät myös hengityssuojaimet. Huoneesta he puolestaan poistuvat saniteettitilojen kautta ja jynssäävät lopussa rystyset verille sulkutilan hanojen äärellä.

Niin ja tässä se syy miksi niitä rotavirusrokotteita otetaan. Pääsyy varmasti on siellä kustannuspuolella, mutta tänään on taas ollut huomattavasti helpompi ymmärtää niitä ystäviäni, jotka eivät lapsia itselleen halua. Lisäksi menetetty loma kummittelee mielessä ja whatsup -ryhmässä, jonne alunperin minimiehen lapsenvahdiksi kaavailtu mummi, lähettelee jatkuvasti upeita maisemakuvia. Ehkä saatoin epähuomiossa aamulla ehdottaa, että entä jos minä lähtisinkin vaellukselle ja mummi jäisi pyllypyykkääjäksi eristyshuoneeseen. Valehtelisin jos väittäisin päivän olleen kiva, mutta työstä tämä on kuitenkin käynyt. Listaan kirjoittaa syömisiä ja juomisia ja samalla kiikuttaa kyynermitan etäisyydellä ylimääräisiä nesteitä tippuvaa kiljuvaa minimiestä. Yön jäljiltä nesteitä oli suoneen tiputettu noin puoli litraa ja päälle juotu muutama maitopullo ja nautittu muutamat hedelmäsmoothiet. Paino oli noussut puolessa vuorokaudessa noin kolmesataa grammaa. Illalla se oli taas tippunut hieman, siitä huolimatta, että päivän aikana nesteitä kuulema upposi 1.5 litraa ja päälle smoothiet ja hedelmäsoseet. Täksi yöksi taas laitettiin tippaa tippumaan.

Yksi lääkäreistä oli oikein tyytyväinen minimiehen edistykseen, mutta toinen totesi, että ennen kotiutumista suolen pitäisi rauhoittua. Siitä ei kuitenkaan ollut puhetta mikä lasketaan rauhoittumiseksi. Riittääkö vain 20 kakkavaippaa vai onko tarkoitus tuottaa muutakin kuin pelkkää vettä?