Rakas poikaseni,
täytät tänään
puoli vuotta. Joskus edellisessä elämässä minulta kysyttiin mikä on elämäni
suurin saavutus. En koskaan keksinyt siihen vastausta. En ollut keksinyt mitään
mullistavaa tai tuonut maailmaan mitään pysyvää. Luulin asian muuttuvan, kun
saisin sinut, mutta et sinä ole suurin saavutukseni. Olet yksinkertaisesti
elämäni ihme. Kiitollisuus ja rakkaus sinua kohtaan tuntuu syvenevän ja
paisuvan sitä suuremmaksi kun kasvat. Ja paljon sinä oletkin kasvanut. Pari
viikkoa sitten sinut mitattiin 69.1 senttiseksi ja 6.9850 kilon painoiseksi. Et
vielä ollut saanut 70 senttiä ja 7 kiloa rikki, mutta kyllä sinä vielä ehdit.
Äidillä ei ole mihinkään kiire ja toivottavasti ei vielä sinullakaan.
Aika tuntuu
kiitävän eteenpäin mieletöntä vauhtia ja jakautuvan aikaan ennen sinua ja
silloin kun sinä olit täällä, kainalossani. Samalla useat turhanpäiväiset asiat
tuntuvat menettäneen merkityksensä. Elämme hetkessä ja päivä kerrallaan. Leikkauksen
jälkeen rytmisi on ollut kateissa. Nukut hyvin yöt ja vaihtelevasti päivällä. Pitkän
tähtäimen suunnitelmia meillä ei ole. Riittää kun nukumme tarpeeksi ja saamme
ruokaa. Joskus kömmimme ulos kolostamme ihmettelemään elämän menoa. Äidillä oli
tarkoitus järjestää sinulla aikoinaan suuremmatkin juhlat ja juhlia syntymän
ihmettäsi ja nimeäsi. Asia kuitenkin jäi, koska kaikilla oli kiire ja yhtäkkiä
huomasin jo meidän valmistautuvan jouluun. Vastaavasti minulla oli suuret
suunnitelmat kuinka juhlisimme puolikasta syntymäpäivääsi, mutta loppupeleissä
sekin jäi ajatuksen tasolle. Olen kovasti alkanut valmistautumaan siihen, kun
täytät elokuun lopussa vuoden synttäriasua myöten. Jos nyt kuitenkin sattuisi
käymään niin, että nämäkin juhlat peruuntuisivat, äiti lupaa, että kunhan vain
myöhemmin isompana pyydät, pidämme juuri sellaiset juhlat kun haluat ja saat
kutsua paikalle ihan kaikki! Mummin mukaan mitään peruuttamatonta ei ole vielä
tapahtunut ja äiti tekee jatkossa parhaansa, että saat juuri sellaiset
pirskeet, jotka ansaitset!
Huomaan usein
kertovani sinulle mitä osasit ja mitä teimme yhdessä silloin kun sinä olit
pieni. Tosiasiassa aika pieni sinä edelleen olet. Kuluneen kuukauden aikana
sairaalanohjeiden mukaan sinua on käsitelty ja nosteltu paljon kuin ihan
taskukokoista nyyttiä pepusta tukien. Ihan viimeisen viikon aikana olet
kasvanut silmissä, kun sinua sai taas alkaa nostamaan ja roikottamaan
normaalisti. Suurin saavutuksesi oli ehdottomasti, kun opit kääntymään selältä
mahalle, joka tapahtui 5 kuukauden ja 5 päivän iässä. Ehdit kääntymään kolmesti
peräkkäin, jonka jälkeen lähdimme reissuun ja unohdit koko taidon. Kotona
ahkeran treenauksen jälkeen aloit muistamaan kääntymisen salat, jonka jälkeen
matkustimme taas. Nyt tunnut unohtaneen, että joskus maailmaa voisi tarkastella
selinmakuulta käsinkin. Et viihdy selällä hetkeäkään vaan kampeat itseäsi
pystyyn, jossa huudat ja kiljut karkaavien lelujen perään. Suurinta hupiasi on
pallojen vieritys. Rakastat palloja, joita omistat erikokoisia ja värisiä pari
tusinaa. Työnnät ne kädellä parketille pyörimään ja seuraat katseella niiden
matkaa. Törmätessään esteeseen laitat liikkeelle uuden pallon. Jaksaisit
leikkiä tätä peliä loputtomiin. Paras pelialusta on ehdottomasti mummon ja ukin
kaltevat lattiat, joilla pallot pyörivät leikkimattosi ympärillä ympyrää
palaten usein bumerangina takaisin lähtöpisteeseen. Lisäksi olet äidin iloksi
vihdoinkin löytänyt youtuben musiikkivideoiden rinnalle kirjat. Rakastat
kirjojen lukemista ja toisinaan niiden syömistä. Erityisen kivoja sinusta ovat
kirjat, joissa tunnustellaan erilaisia pintoja. Lempikirjasi on mustavalkoinen Xavier
Deneuxin My Soft-and-Cuddly Animals. Pidät erityisen paljon sivusta, jossa
pitkäkielinen ja pehmeäturkkinen susi jahtaa kahta valkoista lammasta. Äidin
suosikki puolestaan on kirjan viimeinen sivu, jossa vieraillaan Pohjoisnavalla
tapaamassa äiti pingviiniä ja jääkarhua poikasineen. Yleensä tässä vaiheessa
kirjaa olet kuitenkin saanut lukemisesta tarpeeksi ja selostukseni
huolehtivista äideistä poikasineen kaikuu kuuroille korville.
Neljän kuukauden
isässä neuvolalääkäri oli huolissaan siitä, että tykkäsit roikkua jalat
koukussa kainaloista roikottaessa sen sijaan, että olisit seisonut tukevasti tikkujaloillasi.
Tämän johdosta saimme lähetteen fysioterapiaan. Tässä välissä kävit kuitenkin
suolioperaatiossa ja sovimme yhdessä fysioterapeutin kanssa, että ottaisimme
uudelleen yhteyttä jos jalkasi eivät edelleen suostuisi toimimaan tässä
vaiheessa vuotta. Olemme ahkerasti treenailleet seisomista ja jalkatreeniä
varten mummi ja ukki ostivat sinulle vihaamasi hyppykeinun, vaikka useat
lähteet varoittelivatkin sen johtuvan vain seuraavaan ongelmaan,
varvastamiseen. Ilmeisesti harjoittelu tuotti kuitenkin tulosta tai aika teki
tehtävänsä. Tänään päätit vihdoinkin alkaa seisomaan. Vihaat edelleen
kainaloista roikottamista, mutta seisot mielelläsi kämmenistä tuettaessa tai
leikkikaarta vasten pitkiäkin aikoja ja välillä ainoastaan yhdellä kädellä
tukea ottaen. Tänään myös yritin ensimmäistä kertaa ryömiä eteenpäin
karkkipaperin luokse ja harjoittelit ahkerasti toisen kyljen kautta
kääntymistä. Huomenna tapaamme sovitusti fysioterapeutin. Ilmeisesti kuitenkin
turhaan.
Rakastat
vihdoinkin syömistä ja äidillä on usein tunne, että pidän sinua nälässä vaikka
oletkin kasvattanut elopainoa kuukaudessa enemmän kuin koko elinikäsi aikana.
Maitoa voisit litkiä niin paljon kun sitä sinulle annetaan. Lisäksi tykkäät
kaikesta makeasta. Hedelmät ovat suurta herkkua ja vihanneksista tykkäät
bataatista ja porkkanasta. Parsakaali ja kukkakaali saavat sinut pudistelemaan
inhosta päätäsi samalla kun syljet niitä kaaressa suustasi. Peruna on kuitenkin
ehdoton inhokkisi. Pieni murunenkin kielen kärjessä saa sinut kakomaan ja
yökkimään. Olet mieluummin nälässä, kun alistut syömään kamalaa sontaa.
Oikeasta kaurapuurostakaan et pidä ja nuo kaikkien lasten rakastamat naksut
ovat sinusta jotain ihan käsittämätöntä. Yleensä tunget suuhusi kaiken
vastaantulevan, mutta naksuja et suostu maistamaan edes vahingossa. Muutama
päivä sitten siirryit vauvaistuimesta oikeaan syöttötuoliin. Alussa paikallaan
pysyminen oli hankalaa ja olit jatkuvasti valumassa alas tuolin reiästä
lattialle. Nyt kuitenkin istut tuolilla kuin vanha tekijä, sotket käsillä
pöytätasoa ja haluat ehdottomasti kaiken pöydällä olevan käsiisi. Josta
tulemmekin siihen, että haluat nykyisin ehdottomasti aivan kaiken esillä olevan
käsiisi. Rakastat seinässä kiinni olevia sähköjohtoja, äidin kameraa, äidin
kännykkää, roskia, astioita, talouspaperirullaa ja mitä näköpiirissäsi ikinä
sattuukaan vilahtamaan. Tarraat myös kiinni kasvoihini ja hiuksiini harva se
hetki.
Olet kasvanut
ulos unipussistasi ja oppinut vihdoinkin olla tukehduttamasta itseäsi. Nukut
nykyisin yöt edelleen vaunuissa peiton ja pupusesi kanssa. Pupu on korvannut
kätesi ja yleensä pupu onkin naamasi tai vähintään pääsi päällä. Parasta
kuitenkin on kun aina nukkumaan mennessä annan sinulle tutin ja tarraat kaksin
käsin äidin kädestä kiinni ja painat sen poskeasi vasten. Usein unohdun siihen
pitkäsikin aikaa ihastelemaan sinua, pientä ihmettäni. Viimeistään aamulla
kaappaan sinut kainalooni. Aloitamme uuden päivän aina yhdessä hymyillen.
Ihanaa
puolivuotissyntymäpäivää ihmeeni!
Rakkaudella,
Mami