Käynti fysioterapeutilla

En kuulunut raskaana mihinkään erityisiin faceryhmiin, lukenut blogeja tai seurannut keskustelupalstoja. Lähinnä googlasin mitä missäkin vaiheessa voi mennä pieleen ja mikä vauvassani olisi mahdollisesti vikana. Toisten raskausblogien seuraaminen näin jälkikäteen on ollut terapeuttista. Viime aikoina tulin myös ulos kaapista ja liityin faceryhmiin. Ei olisi pitänyt. Aika moni samanikäinen konttaa ja kävelee tukia pitkin, samalla kun kauhoo napaansa sormiruokaa ja sosetta lukemattomia kertoja päivässä. Painoa pitäisi olla lähes kaksinumeroinen luku ja suussa valkoinen hammasrivistö. Ihan kiteytettynä: meillä asuu edelleen pieni hampaaton vauva, joka harjoittelee syömistä ja viihtyy välillä pitkiäkin aikoja selälleen maaten.

Pari päivää ennen tuota maagista kuuden kuukauden rajapyykkiä kävimme kääntymässä neuvolalääkärissä maitoasioista. Samalla kertaa täti roikotteli minimiestä kainaloista ja yritti asetella jalkoja hoitotasolle. Jalat olivat yhtä ylikeitettyä lötköpastaa. Samana päivänä varasin ajan fysioterapiaan. Viikonlopun aikana tapahtui kuitenkin ihme ja minimies vihdoin lauantai-iltana lukitti polvensa ja seisoi leikkikaarta vasten siihen aseteltuna. Tätä ennen olin ahkerasti päiviä treenannut seisomista nostamalla vauvan pystyasentoon itseäni vasten nojaten ja lukittaen käsillä polvet. Tekniikka, jonka opin youtubesta ja jota ei missään nimessä näin jälkikäteen kannattanut edes harkita. Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että luin kerran artikkelin, jossa sanottiin kolmasosan suoliduplikaattipotilaista omaavan muitakin rakennemuutoksia ja yksi niistä oli selkäydin, joten ihan tuohon hetkeen saakka pelkäsin että niissä ylikypsissä pastajaloissa on oikeasti jotain vialla. Minimies ei harjoitteista tuntunut kärsivän ja rinnalle meille tuli hyppykiikku, jossa jalkoihin tuli edes jonkinlaista tuntumaa. Sunnuntaina tuo mystinen uusi taito toistui kolme kertaa. Maanantaina minimies täytti kuusi kuukautta ja seisoi jo kasvoja vasten käsistä kiinni pitäessä. Kainaloista roikottaessa kuitenkin jalat pysyivät edelleen nippusiteinä tiukasti vatsaa vasten.

Tiistaina meillä oli varattu tunniksi fysioterapia. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja päivittelimme kurjaa säätä odotushuoneen mummelin kanssa. Kerrankin meidät tultiin hakemaan ajoissa ja kipitimme fysioterapeutin perässä jumppahuoneeseen. Asetuimme lattialle patjojen ja pyyhkeen päälle lelujen keskelle. Minimies kääntyi vasemman kyljen kautta selältä mahalleen ja alkoi onnellisena syömään uusia leluja. Kylkikaaret kuulema tulivat nätisti mukaan, kun minimies tavoitteli leluja molemmilta sivuilta. Lelut myös siirtyivät kädestä toiseen nätisti. Liikkeelle lähtemissä oleellista on, että minimies osaa työntää itsensä suorille käsille ja tämäkin onnistui. Lisäksi seisominen onnistui täydellisesti kainaloista roikottaessa. Diagnoosiksi tuli, että minimies omaa hyvät edellytykset liikkeelle lähtöön ja kehitys on kaikin puolin normaalia ja ikätasoista. Käynti kesti kokonaisuudessaan noin 10 minuuttia. Jatkoseuranalle ei kuulema ole tarvetta.

Tuon käynnin jälkeen minimies oppi pyörimään akselinsa ympäri, mutta tyypilliseen tapaansa on hyvin laiska sitä tekemään. Halutessaan pyörii niin paljaalla lattialla kuin pitkänukkaisella matollakin. Huutaen asioille on vain tapana tapahtui huomattavasti nopeammin. Lelutkin suorastaan pomppivat käsiin vain ääntä korottaen. Tänään meillä mentiin ensimmäistä kertaa peruuttaen taaksepäin, kun tarkoitus oli tavoitella eteen asetettua kännykkää. Tosin kyseessä on taito, johon kuulema motoriikka olisi riittänyt jo pari viikkoa aikaisemmin. Seisominen pökkelöjaloin on aika siistiä. Pomppimisesta minimies ei ole koskaan kuullutkaan ja pystyasennossa jalat ovat kuin tönkkösuolatut eivätkä taivu tai juosta mihinkään. Edessä olevia tavaroita kurkotellaan vain taivuttamalla pää nilkkoihin. Suojaheijasteet puuttuvat kokonaan, joten vaikka istuminen syöttötuolissa ja vaunukopassa kuomua vasten onnistuu aika hyvin. Ilman tukea painovoima vie päätä ja minimiestä kohti lattiaa.

Paljon on lyhyessä ajassa opittu ja kliseisesti jokainen kehittyy ajallaan. Toiset vain vähän hitaammin. Itselleni tuo fysioterapiakäynti oli helpotus, että tässäkään ei ole mitään pielessä. Kuukauden käsittely silkkihansikkain on kuitenkin jättänyt meidät toistaiseksi jälkeen standardivauvoista, mutta keskinkertaisuus noin yleisesti onkin yliarvostettua.

Huomenna leikataan

"Pienikokoinen poika", sanoi neuvolalääkäri, kun eilen minimiehen tapasi. Itseni on vaikea pitää vauvaani pienenä, joka nyt reilun 4.5 kuukauden iässä mitattiin 67.7 senttiseksi lipputangoksi. Samaa mieltä oli myös kasvukäyrät, jossa minimies huitelee standardikäyrän yläpuolella. Paino laahaa jäljessä kuten tähänkin mennessä ja vieläkään ei mennyt 6.5 kilon raja rikki. Painoa lipputangolla oli virallisesti mitattuna 6.450 kiloa. Pitkä ja laiha. Siroutensa takia minimies näyttää minikokoiselta samanpituisiin verrattuna. Terveyden ja hyvinvointi laitoksen nettisivujen mukaan 4 kuukauden iässä tehdään laaja-alainen arvio kaikista lapsen hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä (laaja terveystarkastus). Arviossa otetaan huomioon myös vanhemmat ja lapsen kasvuympäristö. Taisi se lääkäri loppupeleissä kysyä, että miten meillä menee. Seuraavan kerran avasi suunsa kommentoidessaan minimiehen raapaisemaa naarmua sarveiskalvossa ja kolmannen kerran todetessaan kuinka kirjoittaa meille lähetteen fysioterapiaan (kiireellisyysluokituksessa 8-30 päivää), koska minimies ei varaa kuin harvoin jaloilleen. Eli seisottaessa (kainaloista roikottaessa) jalat ovat usein keitettyä spagettia tai vastaavasti minimies vetää jalat koukkuun. Eilinen menikin sitten erilaisia kehityshäiriöitä lukiessa ja koko ilta seisomista treenatessa. Tänään havaittavissa oli jo spontaania painon jaloilleen pistämistä sylissä ollessa. On toki hienoa, että tutkitaan ja hutkitaan, mutta tiedän vauvastani löytyvän taas miljoona uutta vikaa, joita sitten paniikissa treenailen kun vauvassani on jotain vialla, vaikka tosiasiassa "vika" yleensä korjaantuu itsestään. Samalla tavalla jossain vaiheessa minimies keksi, että päätäkin voi liikuttaa puolelta toiselle oma-aloitteisesti, vaikka muutaman viikon ikäisenä siitäkin tehtiin numero ja erityismaininta, että katselee mieluusti oikealla ja käskettiin vuorata vasemman puoleiset seinät kiinnostavilla kuvilla ja härpäkkeillä. Huominen leikkaus taas vie kehitysaskeleita ennestään taaksepäin, kun luultavasti viillellyllä vatsalla makoilu jää vähemmälle. Fysioterapian varasin helmikuun alkuun jos kolmisen viikkoa riittäisi toipumisajaksi.

Tänään on käyty antamassa verta Lastenklinikan labrassa ja tutustumassa pienten lasten kirurgiseen vuodeosastoon. Verikokeen otto onnistui mainiosti. Alle 6 kuukauden ikäisiltä vauvoilta verikokeet saadaan otettua sormenpäistä, hoitajia huoneessa oli koko ajan vähintään kaksi, joista toinen puristeli sormenpäätä samalla kun toinen kaivoi esiin terapiasauvoja ja soittorasioita. Minimies istui lumoutuneena katsomassa esitystä samalla kun molemmista etusormista lypsettiin verta kolme putkea.  Osastolle onnistuimme myös löytämään ja voi sitä pienten nyyttien määrää. Tarkoitus oli tavata etukäteen leikkaava kirurgi ja anestesialääkäri. Kirurgilla oli kiireitä ja anestesialääkäriäkin odottelimme tunnin verran. Mittaukset myös jätettiin tekemättä, koska hoitaja katsoi eilisten mittaustulosten olevan toimenpiteeseen riittäviä. Itse olin saanut etukäteistietona, että osastolla pystyy yöpymään yksi vanhemmista niin halutessaan. Olin pitkään miettinyt kuinka pakkaan lentolaukkuni ja muutamme pariksi päiväksi sairaalaan. Osaston ahtaus kuitenkin yllätti. Vanhempien kahvinurkkaus oli kuin siivouskaappini. Sinne mennään naama edellä ja perutetaan pois selkä edellä. Osastolla ei myöskään ole suihku mahdollisuutta ja käytännössä vanhemmat eivät saa yöpyä vauvojensa vierellä jos kahden hengen huoneessa on kaksi potilasta (koko osasto oli tälläkin hetkellä täysi, mistälie ajattelivat löytää minimiehelle huomiseksi yhden vankikopin). Osastolta ei kuitenkaan kuulema ajeta pois vaan silloin yöpyminen tapahtuu jossain vapaana olevassa kolossa. Minulle kuitenkin vakuutettiin, että vauvoista pidetään huolta kolmen tunnin hoitovälein ja voin ihan huoletta jättää omani sinne hoitoon jos haluan pitää vapaata. Itselleni tosin jäi epäselväksi, että mitä ne vauvat tekevät noiden hoitosyklien välissä. Itkevät yksin sängyssä jos eivät satu nukkumaan? Huomenna toivottavasti olen viisaampi.

Koko sairaalassa on voimassa vierailukielto kaikille muille kun vanhemmille RS-virus ja influenssaepidemian takia, eikä vuodeosastolla saa pitää puhelimessa virtaa. Pakko myöntää, mutta tuli ikävä Naistenklinikan vuode- ja synnytysosastoja. Harmi, ettei Uusi Lastensairaala ehtinyt valmistua toimintakuntoon vuonna 2017. Sille oikeasti on tarvetta.