Ohi on (toivottavasti)

Minulla on ollut joku suunnaton hinku saada jalkoihin pikku kakkonen pyörimään mahdollisimman nopeasti. Pakko myöntää, että itselläni näinkin pieni asia kuin tämä jatkuva oksennustautikierre sai jo viime yönä siihen pisteeseen, että totesin kaverilleni, että kuka hullu näitä lapsia haluaa. Samalla mietin, että entä jos näitä olisi useampia, että ei kiitos. Kulunut kuukausi on ollut yhtä oksennustautia. Mitään ei voi suunnitella tai tehdä, että entä jos silloin se on minullakin. Tälläkin hetkellä meidän oli tarkoitus olla junan kyydissä ja täällä sitä kotona lasketaan tunteja, että koska sitä voisi virallisesti julistaa tämän taudin voitetuksi. Mummi kyllä oli sitä mieltä, että kyllä heille saa raahautua noroviruksenkin kanssa, että eihän sitä huonossa tapauksessa sairastettaisi sitten lomasta kuin vain pari päivää. Itse taas näen kauhukuvia kuinka yrjötauti kiertää taas viikkotolkulla, jonka jälkeen aloittaa kierroksen muuntautuneena alusta.

Tosiasiassa kuitenkin nyt näyttää siltä, että ainakin minimies selvisi tästä taudista suhteellisen helposti. Viiden minuutin välein yökkimistä harrastettiin sinne puoli neljään saakka viime yönä ja loppua kohden tahti hidastui. Sairaanhoitajaa uhmaten, en kyllä edelleen voinut edes kuvitella painuvani itse nukkumaan samalla kun vauva omassa sängyssään unissaan itkua väänsi ja kakoi ilmaa. Myöskään nesteyttää en uskaltanut, koska ajattelin, että ehkä sen vatsan olisi hyvä saada rauhoittua. Aamulla sitten upposi 200ml Floridralia, jota minimies oppi sairaalassa janoonsa juomaan ja neste pysyi sisällä. Sen jälkeen maitopulloja meni tasaisen väliajoin pitkin päivää, mangososepurkki ja joku epämääräinen smoothiepussi. Mitkään mehujäät, kurkkuviipaleet tai vesimukit eivät kelvanneet. Vaippoja vaihdoin neljä, joka sekin on edistystä siihen nähden, että rotaviruksen aikaan niitä vaippoja meni ennätykselliset 33 yhden vuorokauden aikana. Minimies on uinut parvekkeella uima-altaassa, levitellyt vessapaperirullia pitkin asuntoa ja foliopapereita pitkin keittiötä samalla kun itse yritin siivota siltä varalta, että kohta yrjö itselläni lentää ja makaan puolikuolleena seuraavan viikon.

Samalla kävimme sipsi ja mehujäävarastot täyttämässä ja ostettiin jääkaappi täyteen mehua. Ja kyllä, edelleen raahasin oksennustautisen lapseni mukanani kauppaan. Minne muuallekaan sen olisi voinut siksi aikaa jättää? Minimies kyllä kiltisti istui rattaissa eikä koskenut mihinkään. Lisäksi kumihanskoja tarvittiin lisää. Kloriitti oli lähikaupasta loppu (onkohan muillakin oksennustautia?), joten nyt on sitten muilla tököteillä pesty pintoja samalla kun on laskettu tunteja. Noroviruksen itämisaika on 12-48 tuntia. Ensimmäiset 24 tuntia on takanapäin ja olen mielestäni aina välillä voinut todella pahoin. Tosin voin pahoin rotaviruksen aikaankin, joka ilmeisesti oli loppupeleissä vaan psykosomaattista oireilua. Samalla jokainen jälkikasvuni yskäisy jättää pari sydämen lyöntiä välistä, että tästäkö tämä alkaa taas alusta. Rotaviruksen kanssa nimittäin kävi niin, että oltiin toipumassa hyvää vauhtia, kunnes kunto sitten neljäntenä päivänä kahden megahyvän päivän jälkeen romahti totaalisesti. Sormet ja jalat ristissä siis oksennusvapaiden päivien puolesta!