Minne me nyt kuulutaan?

Kyselin pari viikkoa sitten neuvolassa ylimääräisellä käynnillä (meillä 8-kuukautis ryhmäneuvola jäi ohutsuolen varjoainekuvauksen takia käymättä), että minne me jatkossa kuulutaan jos kaikki meidät ulos heittävät ja potkaisevat ja minne minä otan yhteyttä. Tämä oli oma pelkoni, ettei minimies ole enää tarpeeksi "sairas" minnekään. Meidän neuvolatädin sijaisen sijainen lohdutteli, että vaikka hänkin jää nyt pois ja seuraavalla kerralla meitä vastassa on sijaisen sijaisen sijainen, heille saa aina soittaa ja viimeistään apua saan sitten neuvolalääkäriltä. Soitin heti neuvolan auttavaan puhelimeen Lastenklinikan hissistä, meidän oli juuri vapautettu Lastenklinikaltakin. Sen sijaan, että olisin leijaillut sfääreissä, että vihdoinkin minulla on papereillakin terve lapsukainen ja vuoden päästä saatamme olla jopa lapsivakuutuskelpoisia, koko homma ahdisti. Aikaisemmin edellisenä kuukautena meidät oli potkaistu ulos ja lopetettu hoitosuhde Iho- ja allergiasairaalaan. Minimiehellä ei ole analyfaksia vaaraa, joten mitään kontakteja ei sinne tarvita ja kuulema ummetuskaan tuskin on mitään allergiaa, joten kirjoihin ja kansiin kirjattiin, että ummetusasiat kontrolloidaan kirran polilla. Ummetus puolestaan paheni pahenemistaan siihen pisteeseen, että ehdotettiin jo osastolle ottoa suolentyhjennykseen. Ummetuslääkkeitä meni hevosannoksia ja siitäkin huolimatta aina sai pelätä, että millainen tuotos sieltä tänään tulee ja jos ei tullut mitään, seuraavana päivänä alkoi jo stressitaso nousta ja luultavasti joku tulppa sinne suoleen oli jo ehtinyt muodostua, jota sitten työstettiin tuntikausia ja aloitettiin homma taas alusta. Lopulta tartuin siihen viimeiseen oljenkorteen, että jos lääkevaste on huono, kokeiltaisiin varmuuden vuoksi gluteenitonta ruokavaliota kahden viikon ajan.

Samalla eliminoin varmuuden vuoksi muut mahdolliset ummetuksen aiheuttajat ja siinä vaiheessa, kun maissilastuja vain oksenneltiin, maissikin lähti pois ruokavaliosta. Kaksi viikkoa minimies siis noudatti tiukasti maidoton-naudaton-gluteeiniton-maissiton-soijaton ja sen jälkeen myös pähkinätön, kun maapähkinävoit tulivat oksennuksina ulos ja leuka muuttui tulipunaiseksi ihottumasta. Ensin ajattelin lopettaa ulotuslääkkeet myös seinään, mutta ei se suoli puhdistunut kerralla ja jatkettiin samaa lääkitysrumbaa uuden ruokavalion myötä. Reilun viikon jälkeen putki veti moitteettomasti ilman ylimääräisiä tukoksia, pulauttelut ja yrjöilyt olivat minimissa. Kahden viikon jälkeen tuotoksia alkoi ilmaantumaan siihen tahtiin (yleensä neljästi päivässä), että ulostuslääkkeitä piti alkaa vähentämään. Kolmen viikon jälkeen sanoimme lopullisesti hyvästit Laxoberonille ja viimeisen viikon ajan olemme palanneet pelkkään Pegorioniin. Käsittääkseni Laxoberon "kramppaa" suolta, jolloin sillä on myös suolta laiskistuttava vaikutus. Pegorion puolestaan vaan notkistaa tuotoksia puuttumatta sen kummemmin itse suolen toimintaan, joten itse pidän tätä turvallisempana vaihtoehtona. Kokeilun tuloksena kirurgikin totesi, etteivät allergiat ja ruoka-aine yliherkkyydet ole hänen ominaista alaansa. Duplikaatin osalta minimies ei kuitenkaan enää jatkoseurantoja tarvitse. Duplikaatti on poistettu pysyvästi, mitään takaisinkasvua ei ole havaittavissa (tosin samalla poistettiin myös liitoskohta, joten ei se takaisin olisi voinut kasvaakaan) ja suoli vetää normaalisti ilman rakennevirheitä. Näin ollen emme enää ole kirran potilaita. Paperit hän puolestaan pistää takaisin Iho- ja allergiasairaalaan, josta meidät jo kerran potkaistiin, mutta jos meitä ei sinne takaisin huolita, kuulumme kirurgin mukaan ehkä sisätautipoliklinikalle.

Ehkä.

Samalla ohjeena on jatkaa Pegorionin käyttöä 6-12 grammaa jatkossakin, koska ummetus on ollut niin pitkäkestoista. Lisäksi turhia välttämisruokavalioita ei suositella, joten kuulema tarvitsen lääkärin, jonka kanssa ruokavaliota lähdetään purkamaan ja joka kirjoittaa todistukset mahdollisista allergioista.

Hieno suunnitelma muuten, mutta meillä ei ole sitä lääkäriä. Neuvolasta kun asiaa kyselin, kuulema se ei heille kuulu, eikä heillä ole resursseja antaa aikaa neuvolalääkäriin moisessa asiassa. Minimies aloittaa hoidossa vajaan kahden kuukauden kuluttua, eikä meillä ole minkäänlaisia todistuksia olemassa, eikä lääkäriä, joka valvoisi minimiehen jatkuvaa lääkitystä ja ottaisi kantaa näihin ruoka-asioihin. Yksityinen on poissuljettu, koska meillä ei ole sitä lapsivakuutusta, koska minimies ei ole koskaan ollut vakuutuskelpoinen.

Neuvolassa kehotettiin ottamaan tarvittaessa yhteyttä terveyskeskuslääkäriin.

Että sellaista.