Vaihtoehtoisesti
otsikointi olisi voinut olla "pierunvartijana". Välillä on nimittäin
tuntunut surkuhupaisalta tarkkailla minimiehen suolentoimintaa tällä
intensiteetillä ja kirjata ylös pieruja tukkimiehenkirjanpidolla. Oireiden
tulkintaa hankaloitti lisäksi se, että emme olleet kokeilun aikana kotona ja
se, että edelleen sitkeä ummetus laittaa välillä putket tukkoon. Tällöin kaikki
ravinto tulee ulos jatkuvina pulautuksina ja oksennuksina. Tällä ei kuitenkaan
ole mitään tekemistä refluksin kanssa, joten sakeuttajista ei ole hyötyä.
Myöskään se ei kieli muutoin epäsopivasta ravinnosta, joten aikamoista
arpapeliä tämä loppupeleissä oli.
Taustasta sen
verran, että yleisesti ottaen minimies on erittäin tyytyväinen vauva. Etenkin
aamut ovat meillä yhtä aurinkoa ja ruokailusta aamiainen on päivän kohokohta.
Öisin meillä ei itketä, kuin todella harvoin ja en muista koska meillä
oltaisiin oikeasti itketty huutoitkua ilman mitään näkyvää syytä.
Varsinainen
A-maitokokeilu alkoi jo sairaalassa oireettomana. Yöllä alkoi kuitenkin
paukuttelu ja minimiehelle harvinainen huutoitku. 1. Päivän aamuna paukuteltiin
urakalla ja pulauteltiin ja oksenneltiin pihalle niin maidot kuin puurot sekä
muut soseet. Putki ei kuitenkaan
vetänyt, joten oksentelut selittyisivät sillä. Muutoin minimies oli oma
tyytyväinen ja iloinen itsensä.
2. Päivän aamuna
syöminen teki tiukkaa, vaikka yleensä aamiainen uppoaa hyvin. Koko päivä oli yhtä pulauttelua ja oksentelua siihen saakka, kunnes
putki aukesi. Alkuyöstä alkoi hysteerinen huutoitku, jonka aikana puoliunessa
oleva minimies yökki yökkimistään. Mietin jo tässä vaiheessa, että nyt sitä
mennään...
3. Päivään
herättiin kitisevänä ja kiukkuisena. Lattialla leikkiminen oli pelkkää
ulisemista ja puurot eivätkä hedelmäsoseet napanneet ollenkaan. Päiväunien
jälkeen, jotka kestivät 6 tuntia (herätin tässä vaiheessa) oli kuitenkin oma
iloinen itsensä hetken verran. Putki ei taaskaan vetänyt päivän aikana ja
iltamaito jäi lähes juomatta. Joko siksi, että maha oireili maidosta tai sitten
muutoin oli tukala olla. Paukkua paukun perään koko yö.
4. Päivään ja
samalla viimeiseen herättiin taas kiukkuisena ja syömälakkoiltiin. Maidon
juominen tökki ja oksentelu oli taas herkässä. Putken vetämisen jälkeen oireet
ja elämä helpottivat, kaasut jäivät.
Summa summarium,
elämä helpottui huomattavasti tämän kokeilun jälkeen ja meillä on taas pyörinyt
hyväntuulinen vauva, jolla suolikin vetää nätisti. Tosin kokeilun jälkeen myös
ulotuslääkemäärä tuplattiin. Itse halusin vetää kokeilun pienemmällä määrällä,
koska tuo 12 gramman hevosannos Pegorionia päivässä saa itsessään minimiehen
mahan kipeäksi. Jokaiselle oireelle kuitenkin löytyy liuta vaihtoehtoisia selityksiä.
Tosiasiassa vauva muuttui itkuiseksi ja vaikeaksi parissa päivässä. Samaa
mieltä olivat myös kouluikäiset serkut, jotka kuuntelivat kitinää ja huutoa
viikonlopun ajan. Toisaalta koska kokeilupätkä oli sen verran lyhyt, voi olla,
että meillä vaan oli tavallista kiukkuisempi vauva noina päivinä ja joskus ne vauvatkin
vain huutavat.
B-maitokokeilu
alkaa meillä reilun viikon päästä sairaalassa. Sitä seuraa allergialääkärin
loppupalaveri, neuvolalääkäri, vatsanseudun ultra, kirurgin tapaaminen ja
ryhmäneuvolakäynti. Kaikki saman kuukauden aikana. Toiset ne harrastaa
vauvauintia ja muskaria. Me juostaan sairaaloista ja lääkäreistä toiseen.