perjantai 30. maaliskuuta 2018

Maidon kaksoissokkoaltistus: A-maito

Vaihtoehtoisesti otsikointi olisi voinut olla "pierunvartijana". Välillä on nimittäin tuntunut surkuhupaisalta tarkkailla minimiehen suolentoimintaa tällä intensiteetillä ja kirjata ylös pieruja tukkimiehenkirjanpidolla. Oireiden tulkintaa hankaloitti lisäksi se, että emme olleet kokeilun aikana kotona ja se, että edelleen sitkeä ummetus laittaa välillä putket tukkoon. Tällöin kaikki ravinto tulee ulos jatkuvina pulautuksina ja oksennuksina. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä refluksin kanssa, joten sakeuttajista ei ole hyötyä. Myöskään se ei kieli muutoin epäsopivasta ravinnosta, joten aikamoista arpapeliä tämä loppupeleissä oli.

Taustasta sen verran, että yleisesti ottaen minimies on erittäin tyytyväinen vauva. Etenkin aamut ovat meillä yhtä aurinkoa ja ruokailusta aamiainen on päivän kohokohta. Öisin meillä ei itketä, kuin todella harvoin ja en muista koska meillä oltaisiin oikeasti itketty huutoitkua ilman mitään näkyvää syytä.  

Varsinainen A-maitokokeilu alkoi jo sairaalassa oireettomana. Yöllä alkoi kuitenkin paukuttelu ja minimiehelle harvinainen huutoitku. 1. Päivän aamuna paukuteltiin urakalla ja pulauteltiin ja oksenneltiin pihalle niin maidot kuin puurot sekä muut soseet.  Putki ei kuitenkaan vetänyt, joten oksentelut selittyisivät sillä. Muutoin minimies oli oma tyytyväinen ja iloinen itsensä.

2. Päivän aamuna syöminen teki tiukkaa, vaikka yleensä aamiainen uppoaa hyvin. Koko päivä oli yhtä pulauttelua ja oksentelua siihen saakka, kunnes putki aukesi. Alkuyöstä alkoi hysteerinen huutoitku, jonka aikana puoliunessa oleva minimies yökki yökkimistään. Mietin jo tässä vaiheessa, että nyt sitä mennään...

3. Päivään herättiin kitisevänä ja kiukkuisena. Lattialla leikkiminen oli pelkkää ulisemista ja puurot eivätkä hedelmäsoseet napanneet ollenkaan. Päiväunien jälkeen, jotka kestivät 6 tuntia (herätin tässä vaiheessa) oli kuitenkin oma iloinen itsensä hetken verran. Putki ei taaskaan vetänyt päivän aikana ja iltamaito jäi lähes juomatta. Joko siksi, että maha oireili maidosta tai sitten muutoin oli tukala olla. Paukkua paukun perään koko yö.

4. Päivään ja samalla viimeiseen herättiin taas kiukkuisena ja syömälakkoiltiin. Maidon juominen tökki ja oksentelu oli taas herkässä. Putken vetämisen jälkeen oireet ja elämä helpottivat, kaasut jäivät.

Summa summarium, elämä helpottui huomattavasti tämän kokeilun jälkeen ja meillä on taas pyörinyt hyväntuulinen vauva, jolla suolikin vetää nätisti. Tosin kokeilun jälkeen myös ulotuslääkemäärä tuplattiin. Itse halusin vetää kokeilun pienemmällä määrällä, koska tuo 12 gramman hevosannos Pegorionia päivässä saa itsessään minimiehen mahan kipeäksi. Jokaiselle oireelle kuitenkin löytyy liuta vaihtoehtoisia selityksiä. Tosiasiassa vauva muuttui itkuiseksi ja vaikeaksi parissa päivässä. Samaa mieltä olivat myös kouluikäiset serkut, jotka kuuntelivat kitinää ja huutoa viikonlopun ajan. Toisaalta koska kokeilupätkä oli sen verran lyhyt, voi olla, että meillä vaan oli tavallista kiukkuisempi vauva noina päivinä ja joskus ne vauvatkin vain huutavat.


B-maitokokeilu alkaa meillä reilun viikon päästä sairaalassa. Sitä seuraa allergialääkärin loppupalaveri, neuvolalääkäri, vatsanseudun ultra, kirurgin tapaaminen ja ryhmäneuvolakäynti. Kaikki saman kuukauden aikana. Toiset ne harrastaa vauvauintia ja muskaria. Me juostaan sairaaloista ja lääkäreistä toiseen.

torstai 29. maaliskuuta 2018

7 kk

Rakas poikaseni,

vauvavuotesi on jo voitonpuolella. Tällä viikolla mittariin pamahti 7 täyttä kuukautta. En ole oikein vieläkään sisäistänyt olevani äiti ja nyt kanssani asustelee ihkaoikean pienen nyytin sijasta iso vauva, joka syö, tuhisee ja paukuttaa leluilla lommoja parkettiin. Kaikki vauvat ovat yksilöitä ja jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Olet luonteeltasi rauhallinen tarkkailija, vaikka lisäksi saanut temperamenttia isolla kauhallisella. Jos oikeasti haluat jotain todella paljon, räjähdät annat tulla isolla volyymilla. Muutaman kerran tiukka "ei" on myös saanut aikaan vesiputoukset. Metallilusikan paukuttaminen kylässä lasipöytää vasten, ei vain yksinkertaisesti ole hyvä idea ja äiti keksii heittämällä niillekin potentiaalisille korvausrahoille monta sijoituskohdetta.

Toisin kuin monet ikätoverisi. Liikkuminen omin avuin on mielestäsi yliarvostettua. Kaiken vain saa niin paljon vaivattomammin huutamalla hiukan. Ihan viime aikoina olet kunnostautunut pyörimisessä ja vietät lattialla kaiken ajan pyörien oman akselisi ympäri. Liukkaalla lattialla osaat myös peruuttaa sujuvasti pois kohteesta, jonka yrität napata käsiisi. Asia ei edes näytä harmittavan sinua vaan sujuvasti vaihdat tutkailukohdettasi vaikkapa mielenkiintoiseen lattialistaan tai seinään. Ihan kun alunperinkään et olisi halunnut kiiluvaa taskulamppua tai äidin kännykkää käsiisi. Kieltäminen on paras puollustus.

Tuettuna seisot nykyisin kuin ammattilainen. Uutuutena mukaan on tullut rytmiä. Liike tuli kuvioihin salakavalasti kun aloit koukistamaan vasenta polveasi. Parin päivän päästä löit vasemmalla jalalla jo tahtia. Nykyisin seisottamisesi on yhtä vasemman jalan steppailua. Eteenpäin ryömien olet mennyt hiukan yhden ainoan kerran, varmaan vahingossa sairaalan odotustilassa, joka oli täynnä vertaistovereitasi. Äitinä tunnen hiukan huonoa omaatuntoa siitä, että leikkitoverisi ovat elämäsi aikana rajoittuneet isoihin ihmisiin, koulua käyviin serkkuihisi ja karvaisiin kavereihisi. Katselit nimittäin lumoutuneina muuta pikkuväkeä, eikä päähän tippuvat pikkuautot haitanneet sinua ollenkaan. Mahaleikkaus kuitenkin sotki kuvioita sen verran, että äiti, joka ajatteli koko raskausajan kuskaavansa sinua muskarista vauvajumppaan ja uimakouluun, on laiskistunut sohvalla maatessa sen verran, että ajattelee oman erinomaisen seurani riittävän toistaiseksi sinulle. Lisäksi matkustamme ja olemme liikkeelle aivan liikaa siihen nähden, että järjestäytyneestä toiminnasta kannattaisi tässä vaiheessa maksaa yhtään mitään. Viimeisen kuuden viikon aikana olemme olleet tienpäällä neljä. Junassa matkustamisesta on tullut haasteellisempaa ja parin viimeisen viikon aikana serkkuja treeneihin kuskatessa edestakaisin päivästä toiseen, opit myös inhoamaan automatkustamista. Seuraavaksi meidän kai pitää koittaa lentämistä.

Elämässä on kaksi asiaa, jotka saavat sinut aina hyvälle tuulelle ja rauhoittumaan: kylpeminen ja musiikki. Kylvyssä käymme päivittäin. Istut ammeessa ja jyystät kauhaa. Välillä läiskytät kauhalla vettä ympäriinsä ja tunget kitaasi muoviankkoja. Sitten päätät, että on aika ottaa uimaharjoituksia ja kellahdat selällesi potkimaan niin, että korvat ovat veden alla ja vettä räiskyy ympäriinsä. Hiustenpesu on sinusta mukavaa, samoin suihkussa vesipisaroiden suuhun kalastaminen. Musiikkia olet kuunnellut jo kohdussa. Tapanani oli asetella tietokone mahan päälle ja soittaa sinulle lastenlauluja. Unettomina ensimmäisinä öinä kannoin sinua ja lauloin. Nykyisin viettäisit tuntikausia youtuben Looloo Kids -kanavaa kuunnellen ja mahdollisuuksien mukaan myös katsellen, kiitos ukin. Pelkkien tuttujen alkumusiikkien soinnut saavat sinut hymyilemään. Samoille kappaleille hymyilet myös äidin laulamana, joten tasosi ei ole turhan tarkka. Pidät tutusta ja turvallisesta ja muita musiikkikanavia et jaksa seurata tai kuunnella. Parhaimpiin vieroitusoireisiin meillä on ollut käytössä kännykässä Spotifyn Super Simple Songs -kanava. Tämä oli ennen kuin äiti fiksuna keksi, että youtube toimii myös mainiosti kännykän kautta. Tuttu musiikki saa sinut jännittymään päästä varpaisiin ja aloitat loputtoman ranteiden pyörityksen ja varpaiden ojentelun. Fysioterapeutti oli kuitenkin sitä mieltä, että vaikka kyseinen maneeri liitetäänkin autismiin, sinulle se on vain tapa keskittyä koko keholla johonkin todella jännittävään ja mielenkiintoiseen.

Synttärisi (tässä vaiheessa niitä vielä muistellaan joka kuukausi) kunniaksi äiti hankki sinulle oman punaisen minipianon. Ennen ostopäätöstä varmistin vielä mummilta, ettei oma omistamani minipiano vuosikymmeniä sitten ollut turha hankinta. Mummin luona iso piano kuin ei ole vielä kiinnostanut sinua pätkääkään. Mummin rohkaisemana minipiano lähti matkaan ja yllätyksekseni oman pianon nähtyäsi hoksasit heti mitä sillä on tarkoitus tehdä. Tähän mennessä olet soittanut pianoa istuen tuettuna, istuen yksin tukeutuen pianoon, leluja paukuttaen, maaten sormilla ja käsillä hakaten sekä maaten Sophie -muovikirafia takoen pianon koskettimiin. Koskettimia on myös maisteltu, yritetty repiä irti ja jyystetty pianon kulmia ikenillä. Onneksi sinulla ei edelleen ole hampaita.

Kiinteitä meillä syödään vaihtelevasti. Syöt lähes kaiken mitä äiti suuhusi tunkee ja olet vihdoin oppinut olemaan sylkemättä kaiken pitkin pöytiä. Purukaluston puuttuminen on rajoittanut sormiruokailuasi sen verran, että koet lähes kaiken muun kuin soseet epämiellyttävinä. Kurkusta ja vesimelonista tykkäät. Imet niistä vedet ja heität sen jälkeen palat menemään. Irtopalat syljet suustasi aikasi niitä siellä pyöriteltyäsi. Vauvakaurapuuro veteen tehtynä on herkkuasi. Pidät myös edelleen ylikaiken porkkanasta ja bataatista. Erilaiset lihasoseet ovat myös hyviä, etenkin porkkanaan ja bataattiin sekoitettuna. Serkkujen treeniaikataulussa eläessä opit syömään makeita soseita pusseista. Tyhjennät pussin kuin pussin korkeintaan parissa minuutissa ja olisit vaatimassa heti perään lisää. Samalla viikolla opit myös juomaan vettä pillimukista. Ruokajuomasi on vesi. Maitoa saat noin neljä kertaa päivän aikana ja kiinteitä keskimäärin kolmesti. Yleensä syöt kaiken, vaikka maito onkin viime aikoina alkanut tökkimään. Hedelmäsoseet vain yksinkertaisesti maistuvat mielestäsi paremmilta.

Kasvat ja puhkeat kukkaan yhdessä kevään kanssa. Tänään nautimme auringonpaisteessa yhdessä ja vetämällä kevätvetimet päälle lenkille. Istuit vaunukopassa ja pyörittelit päätäsi puolelta toiselle maailmaa ihmetellen. Sitten tuli itku ja kohta äidin lennättämänä sylissä oksennus. Tällä hetkellä pesukone pyörittää upouusia kevättamineita yhden pikaisen käyttökerran jälkeen. Tämä on juuri tätä. Kaikkea mistä olen aina haaveillut ja ehkä välillä vähän ekstraa päälle. Hetkeäkään en pois vaihtaisi.

Rakkaudella,


Mami.

torstai 22. maaliskuuta 2018

Maidon kaksoissokkoaltistus


Olen veljeni luona lapsenvahtina ja pyöritän neljän lapsen (kolme koululaista ja vauva) ja yhden koiran taloutta yksin leikkien superpätevää. Välillä kaikki on rempallaan enkä oikeasti ole tainnut ehtiä koirankaan kanssa ulos päiviin, mutta onneksi on reippaat (ja vähemmän reippaat) koululaiset, jotka intopiukeena (uhkailu, kiristys ja lahjonta) auttavat kodinaskareissa, yleensä pakonsanelemana. Viikonloppuna ajauduin katsomaan omakannasta, josko siellä olisi vihdoin jotain tietoa onko meitä hyväksytty viralliseen maitoallergiatestaukseen (minimies kun on ainoastaan suolisto-oireinen, eikä ihomuutoksia ilmene). Kannasta löytyikin ihmeellinen merkintä keskiviikolla 21.3 Iho- ja allergiasairaalaan, jossa kuitenkin kuvaustekstinä oli lähete radiologille vatsan ultraääneen. Maanantaina soitin sairaalaan ja kyselin tuon omituisen merkinnän perään ja sainkin kuulla, että osastohoitaja oli juuri aikaisessa soittaa minulle, koska viikonloppuna sähköpostiin oli ilmestynyt veisti, että osalle potilaista on jäänyt kutsukirjeet tulostumasta ja postittamatta ja Apolloni on kappas vain yksi näistä tapauksista. Sairaalaan meidät toivotettiin tervetulleeksi kaksoissokkotutkimukseen keskiviikkona.

Onnistuin saamaan koululaisille aamuvahdin ja minimiehen kanssa hyppäsimme auton kyytiin aamulla ennen kello kuutta hurauttaen auton parkkiin kotiimme Vantaalle, josta jatkoimme julkisia käyttäen sitten Iho- ja allergiasairaalaan. Automatka oli yhtä painajaista. Minimies sai totaalisen raivokohtauksen ja kiljuen heitteli lelut ja tutit pitkin takapenkkiä, samalla kun irrotti osittain turvakaukaloa paikalla pitävät turvavyöt. Huutoa oli järkyttävä kuunnella kilometri toisensa perään ja loppupeleissä sitten itkimme molemmat. Minimies kurjaa kohtaloaan ja minä sitä, etten voinut pysähtyä ja jäädä tunniksi tienposkeen raivoavaa vauvaa lohduttamaan. Pienestä pään taputuksesta kun tuossa vaiheessa ei olisi ollut mitään hyötyä ja homma olisi levinnyt käsiin entisestään. Viimeiset kilometrit laskin jo sekunteja, kunnes kaappasin lopulta nukkuvan aarteeni syliin ja vannoin, että jatkossa mitoitamme aikataulut niin, että voimme pysähdellä leikkimään vaikka kilometrin välein.

Sairaalassa olimme noin minuuttia ennen aikaamme ja sairaanhoitaja jo oli käytävillä peräämme huhuilemassa. Homma lähti niinkin tavallisesti liikkeelle, että aloitimme punnitsemalla ja mittaamalla minimiehen. Seitsemän kuukauden iässä pituutta oli yhteensä 72.1 senttimetriä ja painoa 7.550 kiloa. Reilun kuukauden aikana oli siis venytty kolme senttiä ja paisuttu reilu puoli kiloa. Suhteellinen pituus-painokäyrä oli taas laskenut hieman, mutta edelleen kuulema minimies kasvaa tasaisesti omilla käyrillään. Mitään erityisiä öljylisiä tai pakkoruokintaa ei tarvitse aloittaa. Huolestuttavaa kuulema olisi jos oltaisiin menty plussakäyriltä miinuksille tai suhteellinen pituus-paino olisi -20% alapuolella. Mutta minimies on koko elinikänsä tasaisesti kulkenut -14% ja -19% välillä, joten jatkossakin saa syödä tai olla syömättä oman mielensä mukaan. Jos jotain pitäisi hehkuttaa olisi se meidän tapaama lääkäri. Koskaan en ole vielä tavannut yhtä mukavaa lastenlääkäriä, joka lennätteli vauvaa katonrajassa samalla kun jutteli, että kyllä sinusta vielä mäkihyppääjä tulee ja otti minimiehen syliinsä tietokonettansa hakkaamaan. Tällä lääkärillä oli kaikki parhaat lelut ja vempaimet, Pikku Kakkonen -paita päällä ja aivan uskomaton ote pikkupotilaisiin. Kävimme läpi perusjutut ja samalla kaksoissokkotutkimuksen periaatteet.



Iho-oireisten allergiat on yleisesti helppo tunnistaa. Annetaan allergeenia sisältävää ainetta samalla kun iho siihen reagoi. Näitä punottavia naamoja oli koko odotushuone täynnä. Suolisto-oireisten lasten tutkiminen puolestaan huomattavasti haasteellisempaa. KELA kuitenkin vaatii korvattavuutta varten viralliset testit, jotka kuuluu suorittaa valvotusti sairaalassa. Kaksoissokkotutkimuksessa vauvalle juotetaan kahta eri maitoa eri viikoilla satunnaisessa järjestyksessä. Järjestyksen on arponut sairaalan keittiö, eikä lääkärikään järjestystä tiedä. Toinen maito on maidotonta Nutrilon Peptiä ja toinen maito on Nutrilon Pepti pohjainen, mutta sisältää lisäksi päivittäin 2.5 dl NAN HA maitoa. Tämän pitäisi kuulema olla tarpeeksi suuri määrä maitoproteiinia osoittaakseen mahdollinen maitoallergia. Koontipalaverissa sitten verrataan oirekaavakkeita ja tarvittaessa jos oireet ovat tarpeeksi selkeät, avataan tuo salainen kirjekuori ja katsotaan kumpi maito oireet aiheutti. Jos koe on positiivinen lääkäri kirjoittaa KELA:an B-lausunnon maitoallergiasta. Muussa tapauksessa katsotaan vielä verikokeita ja pohditaan jatkoa.

Testi aloitettiin sairaalassa A-maidolla, jota ensin juotiin 25 ml. Sen jälkeen minimies otti 30 minuutin tirsat odotushuoneessa, jonka aikana tarkasteltiin mahdollisia iho-oireita, joita ei oletetusti tullut ollenkaan. Tämän jälkeen samaa maitoa juotiin 100 ml, odotettiin tunti ja kurkittiin mahat ja selät ihottuman varalta. Normaalilta näytti edelleen. Sitten meidät kotiutettiin maitopussien ja oirekaavakkeiden kanssa kotiin. Loppupäivä juotiin normaalisti omaa tuttua Nutrilon Peptiä. Tänään aloitin päivän valmistamalla jääkaappiin kannullinen A-maitoa. Kuuteen desilitraan keitettyä ja jäähdytettyä vettä sekoitettiin sairaalan antama maitopussi. Jos päivittäinen maidontarve on enemmän kuin tuo 6 dl, loppupäivä mennään sitten omalla Nutrilon Peptillä. Tarkoitus on jatkaa tällä tavoin neljä seuraavaa päivää, jonka jälkeen meillä on sairaanhoitajan tapaaminen parin viikon päästä sairaalassa. Tällöin käymme läpi A-maidon oirekaavakkeen ja aloitamme vastaavan testin sairaalassa B-maidolla. 



Ensi kosketus A-maitoon on, että maistuu mielestäni yhtä pahalta kuin Nutrilon Pepti. Minimiehelle maitopullo kuitenkin näytti maistuvan ihan normaalisti. Osa maidoista tuli ulos, samoin kun myöhemmin kaurapuurot. Normi päivältä siis näyttää näin pulauttelun ja oksennusten osalta tähän saakka.



Loppupeleissä itse uskon testitulosten jo valmiiksi olevan negatiivinen. Maitokokeiluja on tehty kotioloissa parin kuukauden iästä tähän mennessä neljä. Ihan pienenä NAN maito aiheutti välittömän kipuitkun, mutta vanhentuessa oireet ovat lieventyneet ja varsinainen huuto on alkanut vasta siinä vaiheessa kun normimaitoa on mennyt lähes päivittäinen maitomäärä. Jäämme siis odottamaan jatkoa mielenkiinnolla.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Lehmäni mun

Tammikuun leikkauksen jälkeen meillä piti olla kirurgin soittoaika kuukauden päästä. Tuli helmikuu ja soittoa ei kuulunut. Tuli maaliskuu ja soittoa ei edelleen kuulunut, joten soitoin kirurgian polille ja kyselin soittoajan perään. Loppupeleissä polilla ei ollut meistä mitään tietoa. Vuodeosasto oli unohtanut meidät kokonaan. Seurasi kovasti pahoittelua ja soittoajan saimme viikon päähän. Jo aikaisemmin olin kurkkinut möykyn patologiset vastaukset, jossa todettiin suoliduplikaatin histologisesti sopivan duplikaattiin. Lääkärin mukaan duplikaatin rakenne kuitenkin muistutti enemmän mahalaukkua kuin ohutsuolta. Poikani oli siis ajatellut pelata varman päälle ja kasvattaa itsellensä toisen pötsin pahan päivän varalle. Alkuperäinen suoliduplikaatti diagnoosi muuttuikin lopulta ainakin erikoistuvan lääkärin nimeämä ventrikkeliduplikaatiksi eli mahalaukun kahdentumaksi. Siitä miten toinen mahalaukku oli päätynyt kiinni ohutsuolen loppuosaan voi vain arvailla, kirjallisuuden mukaan kun sen olisi pitänyt olla kiinni mahalaukussa. Itse koodinimi ei kuitenkaan muuttunut, vaan edelleen kuulutaan kategoriaan Q45.8 Muu synnynnäinen ruuansulatuselinten epämuodostuma, koska ruoansulatuskanavanduplikaateille ei ole omia koodinumeroita. Loppupeleissä sillä tuskin on merkitystä. Ruoansulatuskanavanduplikaatti kuin duplikaatti. Tämän esiintyvyys loppupeleissä edellistäkin epätodennäköisempää.

Ensi kuussa meillä on vatsanseudun ultra ja jos ultrassa on kaikki kohdillaan myös ihan viimeinen käynti kirurgian polilla. Vakuutusyhtiön mukaan tuon maagisen päivän jälkeen meillä on vuoden kestävä karenssi, jonka jälkeen minimiestä pidetään potentiaalisesti vakuutuskelpoisena ja saan hakea vihdoin lapsivakuutusta. Tällä hetkellä meille tarjottiin jotain muuta vakuutusta, jossa ehdot olivat huonot ja joka olisi rajannut kaikki vatsaongelmat vakuutuksen ulkopuolelle. Muutoin mahan kanssa meillä pärjätään hienosti. Leikkausta seurannut ummetus on edelleen kuitenkin riesanamme. Kun kakkoslastin toimitus alkoi pääsemään perille ahkeran jumppauksen avulla ainoastaan kerran viikossa, kirurgi oli sitä mieltä, että vaikka ensikosketuksemme ulostuslääkkeeseen olikin fiasko, meidän pitäisi kokeilla sitä toistamiseen. Tällä hetkellä käytössämme on Pegorion. Lääke, jota ei ole tarkoitettu edes alle 2-vuotiaille lapsille. Lääkärin mukaan kuitenkin lääkettä käytetään yleisesti sairaaloissa myös keskosilla ja soveltuu siten mini-ihmisten käyttöön lääkärin määräyksestä. Putki on kuulema niin tukossa, että lähdimme suoraan liikkeelle 4-7 vuotiaiden lasten maksimiannostuksella ja tällä hetkellä päivässä menee kaksi 6 gramman annospussia. Lääke ei itsessään imeydy, eikä laiskista suolta vaan kasaa tavaraan suolessa nestettä, jolloin putki vetää liukkaammin. Lääke liukenee huonosti maitoon, mutta koska meillä ei juoda kuin muutamia hörppyjä vettä, ratkaisin asian sekoittamalla lääkkeen ensin veteen, jonka liukenemisen jälkeen vasta lisään maitojauheen.


Tosiasiassa kyllä lähdin kirurgin ohjeita uhmaten liikkeelle puolikkaalla annostuksella, mutta muutaman päivän päästä tuplasin määrät. Suoli ei edelleen vetänyt ja ruoka tuli ylös miljoonin pulautuksin ja oksenteluin. Nyt meillä nautitaan toimituksista joka toinen päivä ja oksenteluakaan ei riitä ihan joka tilanteeseen, vaikka edelleen meillä usein yökitäänkin. Leikkauksen jälkeen harsot saivat pölyttyä rauhassa kaapissa viikkoja. Nyt saa taas joka välissä vaihdella sekä vauvan, että omia vaatteita. Samalla jokaista inahdusta kuitenkin tulee ylitulkittua, että nytkö se kärsii taas ilmavaivoista ja mahakivuista lääkkeen takia. Kaikki tavantallaajat kun edelleen kilvan jakavat neuvojaan luumusta, vedestä ja avocado-soseista. Tosiasiassa kukaan tuskin oikeasti haluaa lääkitä vauvaansa turhaan. Elämän peruspilareita vain tuntuu nukkumisen ja syömisen lisäksi olevan kakkaaminen. Siitä on kiinni onni ja autuus.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Käynti fysioterapeutilla

En kuulunut raskaana mihinkään erityisiin faceryhmiin, lukenut blogeja tai seurannut keskustelupalstoja. Lähinnä googlasin mitä missäkin vaiheessa voi mennä pieleen ja mikä vauvassani olisi mahdollisesti vikana. Toisten raskausblogien seuraaminen näin jälkikäteen on ollut terapeuttista. Viime aikoina tulin myös ulos kaapista ja liityin faceryhmiin. Ei olisi pitänyt. Aika moni samanikäinen konttaa ja kävelee tukia pitkin, samalla kun kauhoo napaansa sormiruokaa ja sosetta lukemattomia kertoja päivässä. Painoa pitäisi olla lähes kaksinumeroinen luku ja suussa valkoinen hammasrivistö. Ihan kiteytettynä: meillä asuu edelleen pieni hampaaton vauva, joka harjoittelee syömistä ja viihtyy välillä pitkiäkin aikoja selälleen maaten.

Pari päivää ennen tuota maagista kuuden kuukauden rajapyykkiä kävimme kääntymässä neuvolalääkärissä maitoasioista. Samalla kertaa täti roikotteli minimiestä kainaloista ja yritti asetella jalkoja hoitotasolle. Jalat olivat yhtä ylikeitettyä lötköpastaa. Samana päivänä varasin ajan fysioterapiaan. Viikonlopun aikana tapahtui kuitenkin ihme ja minimies vihdoin lauantai-iltana lukitti polvensa ja seisoi leikkikaarta vasten siihen aseteltuna. Tätä ennen olin ahkerasti päiviä treenannut seisomista nostamalla vauvan pystyasentoon itseäni vasten nojaten ja lukittaen käsillä polvet. Tekniikka, jonka opin youtubesta ja jota ei missään nimessä näin jälkikäteen kannattanut edes harkita. Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että luin kerran artikkelin, jossa sanottiin kolmasosan suoliduplikaattipotilaista omaavan muitakin rakennemuutoksia ja yksi niistä oli selkäydin, joten ihan tuohon hetkeen saakka pelkäsin että niissä ylikypsissä pastajaloissa on oikeasti jotain vialla. Minimies ei harjoitteista tuntunut kärsivän ja rinnalle meille tuli hyppykiikku, jossa jalkoihin tuli edes jonkinlaista tuntumaa. Sunnuntaina tuo mystinen uusi taito toistui kolme kertaa. Maanantaina minimies täytti kuusi kuukautta ja seisoi jo kasvoja vasten käsistä kiinni pitäessä. Kainaloista roikottaessa kuitenkin jalat pysyivät edelleen nippusiteinä tiukasti vatsaa vasten.

Tiistaina meillä oli varattu tunniksi fysioterapia. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja päivittelimme kurjaa säätä odotushuoneen mummelin kanssa. Kerrankin meidät tultiin hakemaan ajoissa ja kipitimme fysioterapeutin perässä jumppahuoneeseen. Asetuimme lattialle patjojen ja pyyhkeen päälle lelujen keskelle. Minimies kääntyi vasemman kyljen kautta selältä mahalleen ja alkoi onnellisena syömään uusia leluja. Kylkikaaret kuulema tulivat nätisti mukaan, kun minimies tavoitteli leluja molemmilta sivuilta. Lelut myös siirtyivät kädestä toiseen nätisti. Liikkeelle lähtemissä oleellista on, että minimies osaa työntää itsensä suorille käsille ja tämäkin onnistui. Lisäksi seisominen onnistui täydellisesti kainaloista roikottaessa. Diagnoosiksi tuli, että minimies omaa hyvät edellytykset liikkeelle lähtöön ja kehitys on kaikin puolin normaalia ja ikätasoista. Käynti kesti kokonaisuudessaan noin 10 minuuttia. Jatkoseuranalle ei kuulema ole tarvetta.

Tuon käynnin jälkeen minimies oppi pyörimään akselinsa ympäri, mutta tyypilliseen tapaansa on hyvin laiska sitä tekemään. Halutessaan pyörii niin paljaalla lattialla kuin pitkänukkaisella matollakin. Huutaen asioille on vain tapana tapahtui huomattavasti nopeammin. Lelutkin suorastaan pomppivat käsiin vain ääntä korottaen. Tänään meillä mentiin ensimmäistä kertaa peruuttaen taaksepäin, kun tarkoitus oli tavoitella eteen asetettua kännykkää. Tosin kyseessä on taito, johon kuulema motoriikka olisi riittänyt jo pari viikkoa aikaisemmin. Seisominen pökkelöjaloin on aika siistiä. Pomppimisesta minimies ei ole koskaan kuullutkaan ja pystyasennossa jalat ovat kuin tönkkösuolatut eivätkä taivu tai juosta mihinkään. Edessä olevia tavaroita kurkotellaan vain taivuttamalla pää nilkkoihin. Suojaheijasteet puuttuvat kokonaan, joten vaikka istuminen syöttötuolissa ja vaunukopassa kuomua vasten onnistuu aika hyvin. Ilman tukea painovoima vie päätä ja minimiestä kohti lattiaa.


Paljon on lyhyessä ajassa opittu ja kliseisesti jokainen kehittyy ajallaan. Toiset vain vähän hitaammin. Itselleni tuo fysioterapiakäynti oli helpotus, että tässäkään ei ole mitään pielessä. Kuukauden käsittely silkkihansikkain on kuitenkin jättänyt meidät toistaiseksi jälkeen standardivauvoista, mutta keskinkertaisuus noin yleisesti onkin yliarvostettua.