Kolmas yö kahden hinnalla

Edelleen täällä rotanloukussa eristyshuoneessa aikaa kulutetaan rotaviruksen kourissa. Viime yönä minimies kytkettiin taas yöksi tippaan. Yöllä hoidettiin muutamat vaipat ja samoin aamulla. Sen jälkeen suoli rauhoittui totaalisesti ja satunnaisia vatsanväänteitä lukuun ottamatta tauti tuntuu nyt voitetulta. Paino ei enää tippunut päivän aikana ja huiman nesteytyksen jälkeen minimies painaa nyt puoli kiloa enemmän kun tänne tullessa, eli 8.8 kiloa. Eilisen vaipparumban jäljiltä olin aivan puhki. Valitettavasti minimies ei. Päiväunilta herättiin lähes omana itsenään ja purettiin pusseja ja kasseja, paukuteltiin huoneen ikkunoita ja ovia ja vaadittiin kovaäänisesti seuraa lattiatasolle. Lääkäri kovasti kyseli, että joko meillä kuumottaa kotiinlähtö. Kolin reissu meni ohitse ja ajomatka keskelle ei mitään vanhempieni luokse heräämään yöllä koirien ravaamiseen ja ovien aukomiseen kuulosti erittäin työläältä ja väsyttävältä. Siinä vaiheessa kun lääkäri totesi että kotiin pääkaupunkiseudulle hän meidät mielellään päästäisi, koska vierestä löytyy sairaaloita, mutta tässä tapauksessa, kun suuntaamme metsän keskelle jos vielä yhden yön sairaalassa viettäisimme, taltuin oljenkorteen ja päätin, että pidämme totaalisen lepopäivän erityshuoneessa. Minimiehellä tuli myös osastopäivien maksukatto vastaan, joten samaan talo tarjoaa -hintaan meni tämäkin yö.

Päivään on kuulunut paljon lepäilyä, läheisyyden tankkausta (äiti oli sen tarpeessa, ennekuin ukki omii minimiehen kokonaan), useammat päiväunet (minimiehen), kanttiinin epäterveellisiä ja ylihinnoiteltuja herkkuja, vauvan sairaalaruoan ihmettelyä (annokset ovat olleet samoja mitä tarjoillaan sairaalan aikuispotilaillekin sokeroitu rahkoineen ja voideltuine kinkkusämpylöineen), mukavia hoitajia, jotka uskaltautuvat useimmat huoneeseen ilmaan päästä varpaisiin suojapukuja ja naamamaskeja sekä kylpyhetkiä privaattikylppärissämme. Ja kyllä, sen jälkeen kun mainitsin ohimennen, että normaalisti iltaisin minimies syö iltapalan ja käy kylvyssä ennen maitopulloa ja nukkumaanmenoa, meille hommattiin kylpyamme kylpyhetkiä varten. Kanyyli ei ole menoa haitannut, eikä sitä ole irtikään yritetty repiä. Ovat nämä vauvelit vain ihan sopeutuvaisia superihmisiä.

Tänään olen taas muistanut miten ihana tuo pieni kakkiaiseni onkaan. Eilen melkein unohdin sen muutaman levottomien yöunien jälkeen hikisessä kakkarumbassa.