Minusta tuntuu,
että siitä on ikuisuus kun minimies on oikeasti oppinut mitään kokonaan uutta.
Viime aikoina asioissa on vain tapahtunut hienosäätöä, kunnes sitten tänään
iltapäivällä. Minimies leikki yksin selälleen lelukaaren kanssa lattialla ja
rojahdin hetkeksi sohvalle lukemaan sähköpostini. Nousin pian ylös ja katsoin,
kun minimies onnellisena makaa lelukaaren vieressä mahalleen ja järsii
tuttinauhaa. Olen viikkoja houkutellut kääntymään aina uusien ja vieläkin
hienompien lelujen perässä. Olen rakentanut legoista torneja ja heilutellut
joulupalloja. Sitten se otti ja kääntyi ihan itsestään ilman mitään
ylimääräisiä härpäkkeitä ja tietenkin niin, etten ollut koko asiaa todistamassa.
Kippasin ahkeraan minimiestä takaisin selälleen ja sain toistamaan saman tempun
kahteen kertaan. Sitten se taisi taas unohtaa kuinka käännytään ja koko ilta on
ollut yhtä selällään chillailua.
Tänään myös
opittiin vierastamaan ja kiljuttiin ja nikoteltiin veljelleni, veljeni
vaimolle, veljeni lapsille ja veljeni koiralle. Lisäksi juomalasista veden
hörppinen on aika kivaa, joskin äärettömän märkää puuhaa.
Minne se minun
vauva katosi? Kohta se muuttaa jo pois kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti