keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Huomenna leikataan

"Pienikokoinen poika", sanoi neuvolalääkäri, kun eilen minimiehen tapasi. Itseni on vaikea pitää vauvaani pienenä, joka nyt reilun 4.5 kuukauden iässä mitattiin 67.7 senttiseksi lipputangoksi. Samaa mieltä oli myös kasvukäyrät, jossa minimies huitelee standardikäyrän yläpuolella. Paino laahaa jäljessä kuten tähänkin mennessä ja vieläkään ei mennyt 6.5 kilon raja rikki. Painoa lipputangolla oli virallisesti mitattuna 6.450 kiloa. Pitkä ja laiha. Siroutensa takia minimies näyttää minikokoiselta samanpituisiin verrattuna. Terveyden ja hyvinvointi laitoksen nettisivujen mukaan 4 kuukauden iässä tehdään laaja-alainen arvio kaikista lapsen hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä (laaja terveystarkastus). Arviossa otetaan huomioon myös vanhemmat ja lapsen kasvuympäristö. Taisi se lääkäri loppupeleissä kysyä, että miten meillä menee. Seuraavan kerran avasi suunsa kommentoidessaan minimiehen raapaisemaa naarmua sarveiskalvossa ja kolmannen kerran todetessaan kuinka kirjoittaa meille lähetteen fysioterapiaan (kiireellisyysluokituksessa 8-30 päivää), koska minimies ei varaa kuin harvoin jaloilleen. Eli seisottaessa (kainaloista roikottaessa) jalat ovat usein keitettyä spagettia tai vastaavasti minimies vetää jalat koukkuun. Eilinen menikin sitten erilaisia kehityshäiriöitä lukiessa ja koko ilta seisomista treenatessa. Tänään havaittavissa oli jo spontaania painon jaloilleen pistämistä sylissä ollessa. On toki hienoa, että tutkitaan ja hutkitaan, mutta tiedän vauvastani löytyvän taas miljoona uutta vikaa, joita sitten paniikissa treenailen kun vauvassani on jotain vialla, vaikka tosiasiassa "vika" yleensä korjaantuu itsestään. Samalla tavalla jossain vaiheessa minimies keksi, että päätäkin voi liikuttaa puolelta toiselle oma-aloitteisesti, vaikka muutaman viikon ikäisenä siitäkin tehtiin numero ja erityismaininta, että katselee mieluusti oikealla ja käskettiin vuorata vasemman puoleiset seinät kiinnostavilla kuvilla ja härpäkkeillä. Huominen leikkaus taas vie kehitysaskeleita ennestään taaksepäin, kun luultavasti viillellyllä vatsalla makoilu jää vähemmälle. Fysioterapian varasin helmikuun alkuun jos kolmisen viikkoa riittäisi toipumisajaksi.


Tänään on käyty antamassa verta Lastenklinikan labrassa ja tutustumassa pienten lasten kirurgiseen vuodeosastoon. Verikokeen otto onnistui mainiosti. Alle 6 kuukauden ikäisiltä vauvoilta verikokeet saadaan otettua sormenpäistä, hoitajia huoneessa oli koko ajan vähintään kaksi, joista toinen puristeli sormenpäätä samalla kun toinen kaivoi esiin terapiasauvoja ja soittorasioita. Minimies istui lumoutuneena katsomassa esitystä samalla kun molemmista etusormista lypsettiin verta kolme putkea.  Osastolle onnistuimme myös löytämään ja voi sitä pienten nyyttien määrää. Tarkoitus oli tavata etukäteen leikkaava kirurgi ja anestesialääkäri. Kirurgilla oli kiireitä ja anestesialääkäriäkin odottelimme tunnin verran. Mittaukset myös jätettiin tekemättä, koska hoitaja katsoi eilisten mittaustulosten olevan toimenpiteeseen riittäviä. Itse olin saanut etukäteistietona, että osastolla pystyy yöpymään yksi vanhemmista niin halutessaan. Olin pitkään miettinyt kuinka pakkaan lentolaukkuni ja muutamme pariksi päiväksi sairaalaan. Osaston ahtaus kuitenkin yllätti. Vanhempien kahvinurkkaus oli kuin siivouskaappini. Sinne mennään naama edellä ja perutetaan pois selkä edellä. Osastolla ei myöskään ole suihku mahdollisuutta ja käytännössä vanhemmat eivät saa yöpyä vauvojensa vierellä jos kahden hengen huoneessa on kaksi potilasta (koko osasto oli tälläkin hetkellä täysi, mistälie ajattelivat löytää minimiehelle huomiseksi yhden vankikopin). Osastolta ei kuitenkaan kuulema ajeta pois vaan silloin yöpyminen tapahtuu jossain vapaana olevassa kolossa. Minulle kuitenkin vakuutettiin, että vauvoista pidetään huolta kolmen tunnin hoitovälein ja voin ihan huoletta jättää omani sinne hoitoon jos haluan pitää vapaata. Itselleni tosin jäi epäselväksi, että mitä ne vauvat tekevät noiden hoitosyklien välissä. Itkevät yksin sängyssä jos eivät satu nukkumaan? Huomenna toivottavasti olen viisaampi.

Koko sairaalassa on voimassa vierailukielto kaikille muille kun vanhemmille RS-virus ja influenssaepidemian takia, eikä vuodeosastolla saa pitää puhelimessa virtaa. Pakko myöntää, mutta tuli ikävä Naistenklinikan vuode- ja synnytysosastoja. Harmi, ettei Uusi Lastensairaala ehtinyt valmistua toimintakuntoon vuonna 2017. Sille oikeasti on tarvetta.

2 kommenttia:

  1. Mä oon sitä mieltä, että jokainen vauva oppii taidot silloin kun vauvalle sopii. Toiset aiemmin, toiset myöhemmin. Ja jos joku taito jää oppimatta tai heikommalle, niin se on sitten vaan sen lapsen erikoisjuttu. Toivottavasti et hirveesti stressaisi noista lääkärin vikalistoista, vaan nauttisit täydellisestä vauvastasi <3Meidän tytöilä otettiin 4 kk kohdalla verikokeet ihan kyynärtaipeesta. Kukaan ei edes maininnut, että sormestakin voisi ottaa. En tiedä vaikuttiko veren määrä siihen, kun sitä piti ottaa 5 isoa putkiloa.
    Tsemppiä teille leikkaukseen! Kyllä siellä lapsista huoli pidetään, mutta ymmärrän hyvin että asia mietityttää. Äitinä varmasti kauheaa. Tsemppihali sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikein käsitä miten meillä näitä vikaintoisia asiantuntijoita riittää ;) Minäkin olin tähän mennessä sitä mieltä, että kyllä ne vauvat ja lapset kehittyvät kukin ajallaan... jotenkin tuo hysteria vain on tarttuvaa ;) Käsittääkseni ison osan verinäytteitä voi ottaa vauvoilta (alle 6kk) ihopistoksena kun asiaa tutkin. Meillä taas puolestaan ei edes mainittu kyynertaipeen mahdollisuutta vaan nimenomaan tämä sormitekniikka. Ensimmäistä kertaa kyllä törmäsin itsekin kyseiseen ilmiöön. Kokemuksena se kuitenkin oli miellyttävä kaikille. Ja kiitokset tsempeistä... viime yö meni lähinnä etukäteen valvoessa adrenaliini voimalla ;) Saa nähdä koska tulee pudotus takaisin maanpinnalle...

      Poista