torstai 3. toukokuuta 2018

8 kk

Rakas iso poikaseni,

viime viikolla täytit 8 kuukautta. Kulunut kuukausi on ollut tähänastisen elämäsi kasvunkuukausi ja olet muuttunut paikoillaan olevasta ja täysin avuttomasta pikkuvauvasta omatoimiseksi isoksi vauvaksi. Samalla olet sairastanut koko lastentautien kirjon flunssasta korvatulehdukseen ja vatsatautiin. Pituutta venyit kuitenkin (onneksi) vain sentin verran 73 senttiin ja painoa kasvatit parisataa grammaa 7.7 kiloon saakka. Onneksi sen takia, että äiti saa vielä hetken leikkiä sinun olevan minikokoinen pikkuvauva ja roikottaa sinua toisessa kainalossa kotitöitä tehden.

Ensimmäinen askel isoksi kasvamisessa oli kun siirryit vaunukopasta nukkumaan yöunia pinnasänkyyn, jolloin äiti tunsi piston jos toisenkin sydämessään. Aika oli kuitenkin oikea, koska vaunukoppa alkoi käydä sinulle ahtaaksi. Tuo pinnasänky on aikoinaan äidille hankittu, joten siinä kelpaa kyllä kelliä. Ensimmäisen yön nukuit sängyssä ilman ongelmia, jonka johdosta äiti päätti, että samalla kertaa vaihdamme myös vaunukoppa ratasosaan.

Vuorokauden kuluttua nukuit sekä päivä- että yöunet taas vaunukopassa. Nukkuminen on yksinkertaisesti aliarvostettua ja olimme molemmat aika väsyneitä valvottuamme vuorokauden putkeen. Pinnasänky on kuitenkin tullut jäädäkseen. Nukut siellä nykyisin kaikki yösi, kunhan äiti muistaa pienentää sängyn imetystyynyllä ja rakentaa sinulle sinne ikioman pikku pesän. Ilman tuota tyynyä olet hukassa ja pyörit sängyssä levottomasti ympyrää. Ratasosan kanssa käymme kuitenkin vielä kauppaa. Rakastat vaunukoppaasi, joka on ollut tukesi ja turvasi ihan ensi päivistä lähtien, etkä mielellään haluaisi siitä luopua. Nukut siellä edelleen kaikki päiväunesi. Liikkeellä ollessamme törötät istumassa kopassa välillä selkä ja välillä naama kohti menosuuntaa. Ratasosan kuppiasento kallistuksineen saat sinut raivon partaalle. Haluaisit välttämättä istua ainoastaan selkä täysin suorana.

Ympäristöä tarkkailet aivan uudella intensiteetillä ja muutkin ovat noteeranneet olemassa olosi. Junassa saat joskus jo oman matkalipun. Otat kontaktia ihmisiin lähinnä tuijottamalla yhtä ihmistä räpäyttämättä silmiäsi. Lapsista pidät erityisesti, mutta niiden puutteessa myös aikuiset ajavat asian. Et vierasta ketään, etkä mitään ja juttelet hymyillen taukoamatta. Välillä varmistat äidin olemassa olon tarraamalla äidin kädestä kiinni. Tykkäät myös halata äitiä. Otat äidin kaulasta lujasti kiinni ja painat pääsi tiukasti vasemmalle olkapäälle. Joskus revit äitiä hiuksista ja raavit naamasta. Tämä on sinusta erityisen hupaisaa ja äidin kieltäessä ja ottaessa käsistä kiinni räkätä päälle tekonaurua ja hymyilet leveästi. Osaat ojentaa käsiä kohti sinua nostaessa ja haluaisit välttämättä maistaa kaikkea mitä äiti ikinä syö tai juokin.

Rutiinit ovat sinulle tärkeitä. Viikko sitten vatsatautia sairastaessasi äiti yritti päästä helpolla ja laitoin sinut nukkumaan aikaisemmin kuin normaalisti ja oikoen iltarutiineja. Jäit ihmettelemään asiaa sänkyyn, jossa pyörit ympyrää ja roikuit kiinni sängyn laidassa. Jossain vaiheessa annoin periksi ja kiikutin sinut suihkuun, jonka jälkeen sait toisen iltamaitopullon. Järjestyksellä on väliä. Tämän jälkeen jäit tyytyväisenä yöunille.

Olet vihdoin oppinut maitopullon nähdessäsi sylkäisemään tulppana toimineen tutin pois. Tähän saakka imit sinnikkäästi suussasi olevaa tuttia maitopullon nähtyäsi hermostuen siitä, ettei mistään tullut siitä huolimatta maitoa. Nyt tutti on lentänyt kaaressa pois jo liian aikaisin, joten ehdit hermostumaan siitäkin. Et millään myöskään haluaisi kenenkään enää juottavan sinulle maitopulloja, vaan ehdottomasti haluat tehdä sen itse. Joskus harvoina hetkinä äiti saa vielä toimia pullon pitäjänä ja voi noita onnenhetkiä. Joskus äiti on se, joka kärsii kasvukivuista kaikista eniten. Tuteista myös tykkäät ja aika usein nukut yksi tutti suussa ja varatutit molemmissa käsissä. Tarvittaessa osaat itse laittaa tutin takaisin suuhusi oikein päin.

Pari viikkoa sitten sinulle ilmaantui alas vasemmalle ensimmäinen hampaasi. Muutamaa päivää myöhemmin yllätit äidin ottamalla kylpyhuoneessa muutamia ryömimisiä muistuttavia vetoja. Samana iltana äiti pääsi todistamaan, kun otit kolme ryömimisvetoa tutin perään. Tuntia myöhemmin aloitit oksentamisen. Rankasta taudista huolimatta ryömiminen kuitenkin jäi. Kerran ryömit äidin luokse ainakin metrin matkan ja serkkusi laittoivat sinut ryömimään tuotakin pidemmän matkan koiran luun perässä. Vaahtosammutin on myös saanut sinut liikkeelle samoin kuin imuri. Usein kuitenkin viihdyt edelleen erinomaisesti paikoillaan asioita tutkien. Siinä missä muilla on kiire paikasta toiseen, sinä keskityt antaumuksella tutkimaan koloja, jonne saa näppärästi tungettua ainakin yhden sormen. Niin rakas poikaseni. Äidillä on sinusta vielä paljon opittavaa. Hitaasti hyvää tulee ja maailmassa on aivan liikaa asioita, joita pysähtyä ihmettelemään.

Rakkaudella, 

Mami


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti