Rakas iso
poikaseni,
viime viikolla täytit
8 kuukautta. Kulunut kuukausi on ollut tähänastisen elämäsi kasvunkuukausi ja
olet muuttunut paikoillaan olevasta ja täysin avuttomasta pikkuvauvasta
omatoimiseksi isoksi vauvaksi. Samalla olet sairastanut koko lastentautien
kirjon flunssasta korvatulehdukseen ja vatsatautiin. Pituutta venyit kuitenkin
(onneksi) vain sentin verran 73 senttiin ja painoa kasvatit parisataa grammaa
7.7 kiloon saakka. Onneksi sen takia, että äiti saa vielä hetken leikkiä sinun
olevan minikokoinen pikkuvauva ja roikottaa sinua toisessa kainalossa kotitöitä
tehden.
Ensimmäinen askel
isoksi kasvamisessa oli kun siirryit vaunukopasta nukkumaan yöunia pinnasänkyyn,
jolloin äiti tunsi piston jos toisenkin sydämessään. Aika oli kuitenkin oikea,
koska vaunukoppa alkoi käydä sinulle ahtaaksi. Tuo pinnasänky on aikoinaan
äidille hankittu, joten siinä kelpaa kyllä kelliä. Ensimmäisen yön nukuit
sängyssä ilman ongelmia, jonka johdosta äiti päätti, että samalla kertaa
vaihdamme myös vaunukoppa ratasosaan.
Vuorokauden
kuluttua nukuit sekä päivä- että yöunet taas vaunukopassa. Nukkuminen on
yksinkertaisesti aliarvostettua ja olimme molemmat aika väsyneitä valvottuamme
vuorokauden putkeen. Pinnasänky on kuitenkin tullut jäädäkseen. Nukut siellä nykyisin
kaikki yösi, kunhan äiti muistaa pienentää sängyn imetystyynyllä ja rakentaa
sinulle sinne ikioman pikku pesän. Ilman tuota tyynyä olet hukassa ja pyörit
sängyssä levottomasti ympyrää. Ratasosan kanssa käymme kuitenkin vielä kauppaa.
Rakastat vaunukoppaasi, joka on ollut tukesi ja turvasi ihan ensi päivistä
lähtien, etkä mielellään haluaisi siitä luopua. Nukut siellä edelleen kaikki
päiväunesi. Liikkeellä ollessamme törötät istumassa kopassa välillä selkä ja
välillä naama kohti menosuuntaa. Ratasosan kuppiasento kallistuksineen saat
sinut raivon partaalle. Haluaisit välttämättä istua ainoastaan selkä täysin
suorana.
Ympäristöä
tarkkailet aivan uudella intensiteetillä ja muutkin ovat noteeranneet olemassa
olosi. Junassa saat joskus jo oman matkalipun. Otat kontaktia ihmisiin lähinnä
tuijottamalla yhtä ihmistä räpäyttämättä silmiäsi. Lapsista pidät erityisesti,
mutta niiden puutteessa myös aikuiset ajavat asian. Et vierasta ketään, etkä
mitään ja juttelet hymyillen taukoamatta. Välillä varmistat äidin olemassa olon
tarraamalla äidin kädestä kiinni. Tykkäät myös halata äitiä. Otat äidin
kaulasta lujasti kiinni ja painat pääsi tiukasti vasemmalle olkapäälle. Joskus
revit äitiä hiuksista ja raavit naamasta. Tämä on sinusta erityisen hupaisaa ja
äidin kieltäessä ja ottaessa käsistä kiinni räkätä päälle tekonaurua ja
hymyilet leveästi. Osaat ojentaa käsiä kohti sinua nostaessa ja haluaisit
välttämättä maistaa kaikkea mitä äiti ikinä syö tai juokin.
Rutiinit ovat
sinulle tärkeitä. Viikko sitten vatsatautia sairastaessasi äiti yritti päästä
helpolla ja laitoin sinut nukkumaan aikaisemmin kuin normaalisti ja oikoen
iltarutiineja. Jäit ihmettelemään asiaa sänkyyn, jossa pyörit ympyrää ja
roikuit kiinni sängyn laidassa. Jossain vaiheessa annoin periksi ja kiikutin sinut
suihkuun, jonka jälkeen sait toisen iltamaitopullon. Järjestyksellä on väliä.
Tämän jälkeen jäit tyytyväisenä yöunille.
Olet vihdoin
oppinut maitopullon nähdessäsi sylkäisemään tulppana toimineen tutin pois.
Tähän saakka imit sinnikkäästi suussasi olevaa tuttia maitopullon nähtyäsi
hermostuen siitä, ettei mistään tullut siitä huolimatta maitoa. Nyt tutti on
lentänyt kaaressa pois jo liian aikaisin, joten ehdit hermostumaan siitäkin. Et
millään myöskään haluaisi kenenkään enää juottavan sinulle maitopulloja, vaan
ehdottomasti haluat tehdä sen itse. Joskus harvoina hetkinä äiti saa vielä
toimia pullon pitäjänä ja voi noita onnenhetkiä. Joskus äiti on se, joka kärsii
kasvukivuista kaikista eniten. Tuteista myös tykkäät ja aika usein nukut yksi
tutti suussa ja varatutit molemmissa käsissä. Tarvittaessa osaat itse laittaa
tutin takaisin suuhusi oikein päin.
Pari viikkoa
sitten sinulle ilmaantui alas vasemmalle ensimmäinen hampaasi. Muutamaa päivää
myöhemmin yllätit äidin ottamalla kylpyhuoneessa muutamia ryömimisiä
muistuttavia vetoja. Samana iltana äiti pääsi todistamaan, kun otit kolme
ryömimisvetoa tutin perään. Tuntia myöhemmin aloitit oksentamisen. Rankasta
taudista huolimatta ryömiminen kuitenkin jäi. Kerran ryömit äidin luokse
ainakin metrin matkan ja serkkusi laittoivat sinut ryömimään tuotakin pidemmän
matkan koiran luun perässä. Vaahtosammutin on myös saanut sinut liikkeelle
samoin kuin imuri. Usein kuitenkin viihdyt edelleen erinomaisesti paikoillaan
asioita tutkien. Siinä missä muilla on kiire paikasta toiseen, sinä keskityt
antaumuksella tutkimaan koloja, jonne saa näppärästi tungettua ainakin yhden
sormen. Niin rakas poikaseni. Äidillä on sinusta vielä paljon opittavaa.
Hitaasti hyvää tulee ja maailmassa on aivan liikaa asioita, joita pysähtyä
ihmettelemään.
Rakkaudella,
Mami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti