perjantai 4. toukokuuta 2018

Ei sittenkään viimeinen kerta

Kotiuttaessa osastolta tammikuun leikkauksen jälkeen puhuttiin, että minimiehen poistettua suoliduplikaattia tultaisiin kontrolloimaan kolmen kuukauden kuluttua ultralla. Lisäksi puhuttiin, että joskus näitä joudutaan ultrataan myöhemmin vielä uudemman kerran. Minimiehen duplikaatti oli kuitenkin niin selvärajainen, että oletuksena oli, että meidän hoitosuhde Lastenklinikalla päättyisi huhtikuun kontrolliultraan ja sitä seuranneeseen kirurgin tapaamiseen. Ennen vappua kävimme ultrassa kääntymässä ja erikoistuvaa kirurgia osastolla tapaamassa, koska tässä vaiheessa osaston ylilääkäri oli jo siirtynyt huomattavasti kiinnostavampiin ja kimurantteihin tapauksiin. Minimiehen tuplapötsi ei niihin kuulunut.

Itse fiilistelin tuttua reittiä viimeistä kertaa Lastenklinikalle kulkiessa ja sairaalarakennuksia tiiraillessa. Samalla kävimme viemässä suklaakiitokset maailman parhaasta hoidosta K6-osastolle. Ultra sujui rutiinilla. Itse pidin kiinni käsistä ja hoitaja jaloista samalla kun radiologi ultrasi vatsan munuaisista lähtien. Itselleni mysteeri edelleen on, että miksi raskausmahoja ultratessa aina varoitellaan kylmästä geelistä. Lapsille tämä vastaava geeli on aina kuulema lämmintä. Duplikaattia ei enää löytynyt, mutta kuulema muutoin ultra ei sovellu suolentutkimiseen. Muistoksi ultrareissusta hoitaja antoi ensimmäistä kertaa mukaan kimaltavia autotarroja.

Kirurgin vastaanotolla minimies kävi puntarissa kääntymässä. Kahdessa viikossa, johon mahtui lähes viikon kestänyt vatsatauti, pituutta oli venytty tasan milli (mittaajana oli toki eri henkilö) ja painoa oli tullut lisää 20 grammaa. Mielestäni ottaen huomioon sen, että kotona paino oli alimmillaan käynyt alle seitsemässä kilossa, tuo painonnousu muutaman viime päivän aikana oli ollut suorastaan huikea. Lääkärin tuomiona olikin, että kasvaa tasaisesti omilla käyrillään. Mahan arpi oli erittäin siisti, eikä duplikaattiin viittaavaa ollut enää ultralla löydettävissä. Minimiehen leikkauksesta alkanut sitkeä ummetus sekä jatkuva pulauttelu ja oksentelu useita kertoja päivässä antoi kuitenkin lähetteen varjoainekuvaukseen. Hyvähän se kai on, että tutkitaan. Itselläni kun ei ole mitään käsitystä mikä määrä pukluja ja yrjöjä on normaalia.


Ensi viikon maanantaina suuntamme sitten Lastenklinikalle ohutsuolen varjoainekuvaukseen. Jospa sitä sen jälkeen saataisiin lopulta ne "terveen" paperit!

2 kommenttia:

  1. Näinhän se on että yhden lapsen kanssa ei tiedä millaista "kuuluu" olla. Se on se normaali. Meillä esikoinen kakkasi vauvana monta kertaa päivässä. Toinen lapsi kakkasi vauvana viiden päivän välein. Esikoisen jälkeen se oli shokki. Mutta poikaa itseään se ei vaivannut. Esikoinen pulautteli kaiket päivät. Hommasin toista varten paljon lisää harsoja. Erilaisia kuviollisia. Mutta hän pulautti vauva-aikana ehkä yhteensä kolme kertaa. Eli ei käytännössä lainkaan. Kolmannen lapsen kanssa olen käyttänyt noita ihania kuviollisia harsoja pyllynkuivauspyyhkeenä. Saa laittaa samantien käytön jälkeen pesuun. Tämä kolmas on jotain kahden edellisen väliltä. Vatsa ei välttämättä toimi joka päivä, mutta ei mene kuitenkaan montaa päivää. Ihmiset on yksilöitä. Kahta samanlaista ei ole. Toiselle normaali ei ole jollekin toiselle normaalia.

    VastaaPoista
  2. Meillä toinen vauva pulauttelee enemmän ja toinen vähemmän. Alussa sitä oli paljonkin, harsoja sai pestä joka päivä koneellisen. Ja niitä meni yhteensä päivässä varmaan se 20-30 kpl. Sitten aloitettiin sakeuttaja, mikä ei puklailua lopettanut kokonaan, muta vähensi selkeästi. Kuukausi sitten, kun tytöt oli 7 kk, päätin lopettaa sakeuttajan käytön. Ensimmäisen viikon aiakna maito lensi kaaressa ulos, toisen viikon aikana edelleen puklailtiin, sitten se alkoi vähenemään ja nyt kuukauden jälkeen puklailua ei juurikaan ole. En edes muista, milloin olisin viimeksi harsoja pessyt! Kaikki neuvolantädit ja lääkärit aina vastasivat mulle, että puklailusta ei tarvitse olla huolissaan, jos paino nousee omalla käyrällä.
    Mä luulen, ettei tuohon puklailuun ole mitään muuta lääkettä kun aika.
    Ja hienoa, kuulla, että teillä on kaikki hyvin!

    VastaaPoista