Lapsimessut

Harkitsin vakavasti Lapsimessuille lähtemistä jo viime vuonna maha-asukkini kanssa. Koska tilanne kuitenkin vaikutti epämääräiseltä kolmannenkin rakenneultran jälkeen, keskityin suosiolla levyttämään sohvan nurkassa pakastepitsojen kanssa kyseisen viikonlopun. Tänä vuonna tilanne oli toinen ja valmistauduin tähän pitkään ja harkitsen. Alustavasti mieli teki tilata suoraan koko viikonlopun messupassi, joka olisi ollut voimassa messujen jokaisena päivänä. Järki kuitenkin voitti ja osallistuin ryhmälipun tilaukseen, jolloin messupäivälle hintaa tulisi kymppi. Ahneus kuitenkin alkoi vaivaa viime metreillä ja niin tuli hankittua toinenkin lippu. Kovasti kolmaannen perään haikailin ja jos olisin tajunnut messuilla, että seuraavan päivän lipun olisi voinut lunastaa sieltä viidellä eurolla, olisin ehdottomasti niin myös tehnyt. Loppupeleissä messuilimme kokeneempien messuilijoiden ohjeita noudattaen perjantaina, jolloin tiedossa olisi uutuuksia ja sunnuntaina, jolloin tiedossa olisi tarjouksia. Lauantaina pidimme kotona välipäivän ja nukuimme päiväunia urakalla. Samalla kun äiti teki laskelmia, että kuinka monta euroa vielä voisi uhrata messuille.

Liikkeellä oltiin minimaalisella budjetilla ja omilla eväillä. Jotta homma ei olisi mennyt liian yksinkertaiseksi, meille sattui kaksoissokkoaltistuksen B-maitokokeilu messujen kanssa osittain päällekkäin. Tämä muutti rituaaleja sen verran, että vedellä täytettyjen termospullojen sijaan matkaan lähti valmiit maitopullot, joiden sisällöstä ja vaikutuksesta ei ollut mitään käsitystä. Edellisenä iltana pakkasin kaikki tavarat, joita oli melkoinen määrä. Onneksi Bugaboo Buffalo, tuo uskollinen kantojuhtani, ei pettänyt tälläkään kertaa ja paikan päälle vyöryimme hyvissä ajoin (mielestäni) valtavan tavaramäärän kanssa. Vaikka olimmekin messuporteista läpi varttia ennen yhdeksää vaunujen hissijono oli noin kilometrin mittainen. Minulla ei ollut varsinaisesti mitään pakkosaatavia eikä ostoslistaa, mutta paikan päällä piti kuitenkin olla ensimmäisten joukossa ihan varmuuden vuoksi. Järjestysmies kävi vinkkaamassa jonon hännälle, että tuolta sivusta pääsette messualueelle porttien auettua nopeammin. Olin tässä vaunujonossa kolmantena kunnes sivusta koukkasi viime minuuteilla pari mammaa tuplalaivojensa kanssa viereeni. Ei nätisti jonottaman, kuten minä kilttinä olin oppinut. Porttien auettua näistä mammoista toinen ampaisi edelleni kiilaten ja taakse jäänyt huusi kävelevälle lapsellensa, että "seuraa Sallaa" ohi kamalaa vauhtia hurjastelleen. Otti päähän jo tässä vaiheessa. Hissiin eivät molempien tuplien kanssa mahtuneet, mutta minäpäs mahduin, joten loppupeleissä pääsin kyllä alas toista nopeammin.

Kaikilla tuntui olevan kiire Gugguun harmaita uutuuksia metsästämään tai Mainion valkomustaa apinapaitaa. Harmaasta kyllä tykkään, mutta budjetti oli rajallinen ja toisaalta tykkään edelleen pukea vauvani perusvauvanvaatteisiin bohotyylin (vai miksikä sitä vallalla olevaa vaatehypettäjien tyyliä ikinä kutsutaankaan) sijasta.  Alhaalla vastassa oli ensin Me&i -piste ja mukaan lähti vaaleansiniset velourhousut heti alkumetreillä, koska väri oli nätti ja haalarihousut vain pysyvät parhaiten lipputankoni päällä. Olin muiden ohjeita noudattaen varautunut käteiseen, joka sitten ei heti ensimmäisellä pisteellä käynytkään. Onneksi kortti löytyi myös matkasta laukkua kaivelemalla. Blaalta mukaan lähti myös pari megaluokan alennuksessa olevaa vaatekappaletta. Muutoin lähinnä keskityttiin kiertelemään alueella. Välillä vaihdettiin vaippaa, käytiin tutustumassa ilmaisessa muskarissa, jumpattiin ahkerasti Bobles -pisteellä ja syötiin omia eväitä. Ilmaisnäytteitä, ongintoja ja onnenpyöriä myös hyödynnettiin isolla kädellä myös aivan liian pikkuruisia vaippoja myöten. Jostain syystä shoppailuholistina sain suurimmat kiksit ilmaistarjonnasta ja kovasti mietin, että hyvin voisin kuvitella itseni juoksemassa aikuistenmessuilla ilmaisten mainoskynien perässä. Piltillä oli huikeimmat ongintapalkinnot. Sieltä kävimme onkimassa muutamaan otteeseen Paapiin bodyja ja puruleluja.

Bobles leikkipaikalla vierähti tunti jos toinenkin.

Ensimmäisenä päivänä rahaa paloi 55 euroa. Näistä 40 euroa meni vaatteisiin, 10 euroa Aventin pisteelle, jossa olevinaan tein vuosisadan diilin ja ostin neljä tuttipulloa kympillä. Vasta kotona huomasin, että tuttiosa on noissa ihan vääränlainen ja nirso pulloruokittuvauvani ei kyseisiä pulloja edes kelpuuta. Vitosella ostimme myös Organix -vauvanruokia, jotka on käytössä hyväksi havaittuja. Kotimatkalle lähdimme vasta valomerkin jälkeen.

Perjantain ilmaissaldo.

Sunnuntaina olimme taas paikalla ennen messujen avautumista ja tällä kertaa valitsimme jo etukäteen jonopaikan etummaisena sivuhisseiltä. Eikös siinä ennen valomerkkiä taas joku sankari viipottanut nauhojen ohitse hissille ja kun tällä kertaa edellisestä kerrasta suivaantuneena ystävällisesti huomautin, että ei sinne taida saada vielä mennä, mamma kohautti olkiaan, että hän on kyllä menossa vaunuparkkin (ei kai sekään auennut vasta kuin messut aukesivat) ja jatkoi matkaansa. Edelleen ei ole tullut opittua mitään ja kun asiaa tiedustelin vielä erikseen vieressäni seisovalta järjestysmieheltä jos minäkin sitten saisin, hänkin ystävällisesti kielsi vielä hissiin menemästä. Että pitääkin olla kiltti ja opetettu sääntöjä noudattamaan. Toisaalta jos viime kerralla ostoslistalla ei ollut yhtään mitään, tällä kertaa se oli vieläkin lyhyempi. Viimeisenä messupäivänä kuulema halli pitäisi notkua tarjouksista, mutta minusta useat pisteet vain kumisivat tyhjyyttä. Mukaan lähti Verson puodin pupujemma body, jota olin kuolannut jo perjantaina ja sieluni silmin nähnyt sen minimiehen päällä "virallisissa" 8-kuukautis kuvissa. Bodya ei aamulla vielä näkynyt ja pettyneenä jatkoin matkaani. Puoleen päivään mennessä niitä oli kuitenkin varastosta kaivettu rekillinen ja intopiukeena sellaisen meille kotiutin. Aventilta mukaan lähti pillimuki ja Organix-pisteeltä muutamia vauvanruokapurkkeja, jotka myytiin perjantaita edullisemmin. Rahaa paloi yhteensä 30 euroa ja muuten vietimme aikaa messualueella taas valomerkkiin saakka.

Sunnuntain ilmaissaldo.

Sunnuntaina myös otin missiokseni tutustua messutarjontaan edellistä päivää intensiivisemmin. Kaikista aggressiivisimpia myyjiä tuntui olevan etenkin lehtipisteillä (jouduin juttelemaan Aku Ankasta ainakin tusinan myyjiä kanssa), teleoperaattoreilla (Telia ja Elisa) ja Fortum sähköllä. Lopulta opin vastaamaan, että tottakai meillä on Telian/Elisan liittymä, riippuen siitä kuka kysyi. Aku Ankka meille myös puheitteni perusteella tuli ja sähkötkin ostettiin Fortumista. Elämä helpottui kummasti. Whisbearin myyjät myös intopiukeena olivat esittelemässä minulle nalleaan, mutta kun totesin meiltä jo nallen löytyvän, seuraavaksi esittelijä halusi kuulla, että "toimiiko se". Siinä vaiheessa kun aloin selittämään pitkän kaavan kautta, että no ei todellakaan ja ennen hyvin nukahtanut vauva ei saanut millään kohinalta unen päästä kiinni, myyjä jo vaivaantuneena yritti päästä eroon, että jos se vaikka toimisi seuraavalla. Samalla kun minä suu vaahdossa vauhtiin päästessäni selitin sairaalakokemuksia, kuinka sairaanhoitajakin etsi huoneesta vuotavaa happisäiliötä, kunnes tajusi sen sihinän lähtevän nallesta. Luulen näin kiteytettynä, meillä ole jatkossakaan mitään mahdollisuuksia päästä Whisbearin lähettilääksi. Muutamaan päiväkotiin tuli myös alustavasti tutustuttua ja mielestäni löysinkin meille oivan hoitopaikan. Kotona sitten avasin paikan nettisivut ja erehdyin katsomaan hinnastoa. Minimiehen optimaalinen hoitopaikka kustantaisi 1200 euroa kuukaudessa, joka laskutetaan aina koko vuodelta kerrallaan. Taidanpa siis jatkaa edelleen päivähoitoshoppailua. Tämä talous ja realiteetit eivät aina tunnu kohtaavan visioideni kanssa.

Yleisesti ottaen messut olivat hitti. Minimiehen motoriikka kehittyi kohisten Bobles leikkialueella ja kovasti olen kaavaillut niistä seuraavaa sijoituskohdetta. Koska kokemuksia aikaisemmista messuista itselläni ei ollut, itselläni ei ollut sen kummempia ennakko-odotuksia. Messujen koko pienuudellaan kuitenkin yllätti. Olen viimeksi käynyt Messarissa koiranäyttelyissä ja mielestäni halliin olisi mahtunut huomattavasti enemmän näyttelyasettajia. Myöskään messutarjoukset -10% kuulostavat itsestäni mitättömiltä. Itse kun yleensä ostelen kaikki vähintään -50-70% hintaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Rahaa meni yhteensä 85 euroa ja olisi varmasti mennyt ihan mitä summia tahansa vaikkei mikään tekemistäni ostoksista kuulunut "pakkosaada" kategoriaan. Seuraavassa koossa vaatteita kuitenkin tarvitaan, joten hyvät alennukset kannattaa aina hyödyntää.

Vaateostokset yhteensä 60 euroa.

Ylivoimaisesti inhottavimpana mukaan messuilta meille tosiaan kotiutui kunnon vatsatauti ja minimiehellä on nyt menossa kolmatta päivää tyhjennysharjoitukset. Itse olen edelleen (onneksi) oireeton.