Vauvat ovat
monella mittapuulla yksinkertaisia otuksia. Olen kuitenkin tullut siihen
johtopäätökseen, että sen ruokkimien on vaikeampaa kuin ydinfysiikka tai
rakettitiede. Kenelläkään ei tunnu olevan yleispätevää ohjetta siitä kuinka
paljon vauvat syövät kerralla, kuinka paljon yhteensä koko vuorokauden aikana
ja milloin niitä pitäisi ruokkia. Seurasin koko junamatkan vierustoverin
edesottamuksia ja ruokintakulttuuria. Samassa ajassa missä oma vauvani oli
pakkosyötetty yhden kerran, vierustoverin vauva oli käynyt useamman kerran
maitobaarissa ja vetänyt pariin kertaan lisäsapuskaa purkista.
Joka paikassa
painotetaan vauvan nälkäviestien tulkitsemista ja nykyisin lapsentahtista
syöttämistä, mutta miten toimitaan kun nämä viestit puuttuvat kokonaan?
Sektion jälkeen
minimiestä ei nostettu iholle ihasteltavaksi ja rinnalle imemään, vaan
kiikutettiin vauhdilla toiseen huoneeseen lääkärin tarkastettavaksi. Ohimennen
näin minimiehen kapaloituna leikkaussalissa ja tuntien päästä sain kuulla
vauvan jo olevan osastolla hyvinvoivana ja kylläisenä luovutetuista
äidinmaidosta. Seuraavina päivinä imetystä yritettiin tarjoamalla tyhjää
tissiä, jonka jälkeen maha täytettiin 10 millilitran maitoruiskulla. Kahden
vuorokauden iässä lisämaidon määrää alettiin nostamaan. Kotiutuessa maito ei
ollut edelleen noussut ja äidinmaidonkorviketta meni 20-30 milliä kolmen tunnin
välein. Oman lisänsä ruokapolitiikkaan toi minimiehen koitutumisohjeet, joissa
painotettiin tarkkailemaan mahdollisia suolitukosoireita, jotka ovat vauvalla
niinkin selviä kuin ummetus, itku ja oksentelu.
Jatkoimme
orjallisesti ruokailua kolmen tunnin välein. Reilun viikon ikäisenä kävimme
ensimmäistä kertaa neuvolassa, jossa minimies oli saavuttanut syntymäpainonsa,
jolloin sain ohjeeksi siirtyä vauvantahtiseen syöttämiseen. Minimies kuitenkin
itki ainoastaan nälkäänsä herätessään. Napsuttelut, hamuilut ja kaikki
ylimääräinen lipominen puuttui kokonaan, joten syöttämistä jatkettiin aina
kolmen tunnin välein. Tällöin myöskään maitomäärät eivät nousseet liian suuriksi
ja ylensyömistä ja pulauttelua ei juurikaan esiintynyt. Samalla säästettiin monta turhaa Lastenklinikan päivystysreissua.
Mukavuuden
haluisena ja väsyneenä aloin kuitenkin jättämään ylimääräisiä yöherättelyjä
välistä. Kai se vauvakin kaipasi pitkiä yöunia. Tästä seurasi se, että minimies alkoi syömään kerralla isompia
maitomääriä ja aina vain harvemmin. Orjallisesti olen tavannut ja lukenut
äidinmaitokorvikepaketin kyljestä ohjeita kuinka paljon maitoa pitäisi
keskimäärin kulua vuorokaudessa. Pitkään kuljimme keskikäyrällä ja neuvolatäti
lohdutteli, että syöminen on niin yksilöllistä. Viimeisen kuukauden aikana ollaan
kuitenkin menty takapakkia.
Ennen flunssaa
minimies söi keskimäärin 650-700 millilitraa vuorokaudessa, joka jakaantui
yleensä neljälle syöttökerralle. Mässäilypäivinä syöttöjä oli peräti kuusi.
Korvikepaketti ohjeistaa, että 2-3 kuukauden ikäisten pitäisi saada litkua
700-1000 milliä. Flunssan aikana nestettä pakkosyötettiin tunnin välein, mutta
tänään päätin kokeilla pitkästä aikaa lapsentahtista syöttämistä. Tosiasiassa
minimiehellä ei ole ollut nälkä kertaakaan ja pisin syöttöväli oli 11 tuntia
kestäneet yöunet. Sen lisäksi pullo on huolittu kerran pitkien unien ja kerran
lyhyempien torkkujen jälkeen. Yhteensä siis ainoastaan kolme kertaa! Nestettä puolestaan
on uponnut tasan 500 millilitraa, joka paketin mukaan vastaa 0-1 kuukauden ikäisen
vauvan maidon tarvetta. Näistä maidosta vuorokauden aikana iso osa on tullut
ylös yläkautta oksentaen ja toinen osa alakautta. Viimeisin oma epätoivoinen pakkosyöttöyritys
ennen yöunille menoa kesti puoli tuntia. Tämän minimies vietti tyytyväisenä
jutellen pullo suussa ennen lopullista sammumista.
Kaiken logiikan
mukaan minimies voi kuitenkin hyvin, vaikka nukkuukin paljon. Hereillä ollessaan vauva on tyytyväinen ja ottaa
kontaktia, hymyilee, juttelee, on kiinnostunut ympäristöstään ja omista
käsistään. Lisäksi vaatteiden kutistumisesta päätellen pituutta on tullut viime
viikkoina reilusti. Ei kai ne vauvat ilman ravintoa veny? Tikut sillä kuitenkin
on jalkojen ja käsien paikalla ja kaksoisleukaa ei juuri nimeksikään.
Äitiinsä se ei
ainakaan ole tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti