Rakas poikaseni,
halusin pitkään
pitää sinut taskukokoisena lötkönä myttyynmenevänä broilerinpoikasena. Vaikka
kaipaankin hetkiä, kun sain nostaa sinut lötkönä rullakääröni kainalooni,
väittäisin tällä hetkellä tämän kuitenkin olevan tähänastisista elämäsi
vaiheista se kaikista paras. Täytit eilen kokonaista kolme kuukautta. Et ole
ollut aikoihin enää millään mittapuulla vastasyntynyt. Nyt sinusta on tullut
oikea vauva: 63.5 senttinen ja 5.8 kiloinen rakkauspakkaus. Elämä ei ole
koskaan ollut yhtä epätäydellisen ihanaa.
Kehityt huimaa
vauhtia ja aina äiti ei meinaa pysyä vauhdissa mukana. Tuudittaudun siihen
uskoon, että tulevaisuudessa et muista niitä hetkiä, kun äiti unohti laittaa
maitojauhot tuttipulloon ja juotti sinulle pelkkää vettä tai kun lähdimme
reissuun ilman vaihtovaatteita. Ihan aina kello kahden aikoihin yöllä, äiti ei
millään myöskään jaksaisi jutella kanssasi. Olet sitä mieltä, että yksi äidin
työnkuviin kuuluvista asioista on tutinlaittajana toimiminen ja siinäkään en
aina suoriudu tarpeeksi nopeasti.
Löysit kädet ja
nyrkit jo viikkoja sitten. Tässä kuussa olet kuitenkin ymmärtänyt, että käsien
jatkeena olevat nyrkit saa avattua niin halutessaan. Roikut jatkuvasti kiinni
äidin hiuksissa ja paidoissa. Lisäksi mikään ei ole kivempaa kuin ottaa tuttia
pois suusta ja vaatia sitä äänekkäästi sinne takaisin. Leluista roikkuvat
pienikokoiset käteen mahtuvat vempaimet ovat kaikista kivoimpia. Tykkäät myös
jyystää ikenilläsi nyrkkien kanssa yhtä aikaa puruleluja. Viihdyt aina vain
pidempiä hetkiä yksin omissa touhuissasi. Jossain vaiheessa kuitenkin vielä
muistat äidinkin ja siinä me sitten istumme sylikkäin toisiamme tankaten.
Musiikista pidät
edelleen ja lempikappaleesi (Sleeping bunnies ja Wheels on the buss) saavat
sinut aina hymyilemään. Kylvyssä uiminen on myös naurettavan ihanaa ja
jumppaaminen on hauskaa. Itket harvoin. Nälkää et juuri koskaan ja väsyneenä
pyydät päästä nukkumaan kitisemällä. Yhden kerran säikähdit kunnolla kun äiti
meni aivastamaan väärässä paikassa ja todella pelottavasti. Silloin äiti lupasi
lopettaa aivastelun kokonaan.
Jos minulle on
ollut epäselvää tähän saakka kuka tätä taloutta pyörittää siihen saatiin
viimeistään varmuus eilen, kun äiti keksi, että isojen poikien nukkumapaikka on
pinnasängyssä. Sitä ennen olit nukkunut koko elämäsi ajan vaunukopassa. Melkein
kolmeen saakka jaksoin kuunnella iloista jutteluasi ja touhuamistasi, kunnes
luovutin. Tuskin kuitenkaan olet viemässä vaunuja armeijaan mukanasi.
Halutessasi äiti on kyllä valmis siihenkin.
Olen miettinyt paljon
kuinka onnelliseksi minut teet ja kuinka sinua katsoessasi tunnen usein
pakahtuvani äidinrakkauteen. Muutut päivä päivältä kauniimmaksi ja aina vain fiksummaksi.
Väittäisin, että minulla on ollut onni ja etuoikeus saada maailman ihanin
lapsi. Myös alun vatsavaivojen jälkeen naapurit ovat taas alkaneet tervehtiä
hymyillen. Elämä on kaiken kaikkiaan aika ihanaa. Tässä ja nyt.
Rakkaudella,
Mami
Voi eiii miten söpöä! Ihan liikutuin :') Voi miten paljon sitä voikaan oma lapsi elämälle tarjota. Tuo armeijajuttukin. *niisk* :D
VastaaPoista