tiistai 28. marraskuuta 2017

3 kk

Rakas poikaseni,

halusin pitkään pitää sinut taskukokoisena lötkönä myttyynmenevänä broilerinpoikasena. Vaikka kaipaankin hetkiä, kun sain nostaa sinut lötkönä rullakääröni kainalooni, väittäisin tällä hetkellä tämän kuitenkin olevan tähänastisista elämäsi vaiheista se kaikista paras. Täytit eilen kokonaista kolme kuukautta. Et ole ollut aikoihin enää millään mittapuulla vastasyntynyt. Nyt sinusta on tullut oikea vauva: 63.5 senttinen ja 5.8 kiloinen rakkauspakkaus. Elämä ei ole koskaan ollut yhtä epätäydellisen ihanaa.


Kehityt huimaa vauhtia ja aina äiti ei meinaa pysyä vauhdissa mukana. Tuudittaudun siihen uskoon, että tulevaisuudessa et muista niitä hetkiä, kun äiti unohti laittaa maitojauhot tuttipulloon ja juotti sinulle pelkkää vettä tai kun lähdimme reissuun ilman vaihtovaatteita. Ihan aina kello kahden aikoihin yöllä, äiti ei millään myöskään jaksaisi jutella kanssasi. Olet sitä mieltä, että yksi äidin työnkuviin kuuluvista asioista on tutinlaittajana toimiminen ja siinäkään en aina suoriudu tarpeeksi nopeasti.

Löysit kädet ja nyrkit jo viikkoja sitten. Tässä kuussa olet kuitenkin ymmärtänyt, että käsien jatkeena olevat nyrkit saa avattua niin halutessaan. Roikut jatkuvasti kiinni äidin hiuksissa ja paidoissa. Lisäksi mikään ei ole kivempaa kuin ottaa tuttia pois suusta ja vaatia sitä äänekkäästi sinne takaisin. Leluista roikkuvat pienikokoiset käteen mahtuvat vempaimet ovat kaikista kivoimpia. Tykkäät myös jyystää ikenilläsi nyrkkien kanssa yhtä aikaa puruleluja. Viihdyt aina vain pidempiä hetkiä yksin omissa touhuissasi. Jossain vaiheessa kuitenkin vielä muistat äidinkin ja siinä me sitten istumme sylikkäin toisiamme tankaten.

Musiikista pidät edelleen ja lempikappaleesi (Sleeping bunnies ja Wheels on the buss) saavat sinut aina hymyilemään. Kylvyssä uiminen on myös naurettavan ihanaa ja jumppaaminen on hauskaa. Itket harvoin. Nälkää et juuri koskaan ja väsyneenä pyydät päästä nukkumaan kitisemällä. Yhden kerran säikähdit kunnolla kun äiti meni aivastamaan väärässä paikassa ja todella pelottavasti. Silloin äiti lupasi lopettaa aivastelun kokonaan. 

Jos minulle on ollut epäselvää tähän saakka kuka tätä taloutta pyörittää siihen saatiin viimeistään varmuus eilen, kun äiti keksi, että isojen poikien nukkumapaikka on pinnasängyssä. Sitä ennen olit nukkunut koko elämäsi ajan vaunukopassa. Melkein kolmeen saakka jaksoin kuunnella iloista jutteluasi ja touhuamistasi, kunnes luovutin. Tuskin kuitenkaan olet viemässä vaunuja armeijaan mukanasi. Halutessasi äiti on kyllä valmis siihenkin.



Olen miettinyt paljon kuinka onnelliseksi minut teet ja kuinka sinua katsoessasi tunnen usein pakahtuvani äidinrakkauteen. Muutut päivä päivältä kauniimmaksi ja aina vain fiksummaksi. Väittäisin, että minulla on ollut onni ja etuoikeus saada maailman ihanin lapsi. Myös alun vatsavaivojen jälkeen naapurit ovat taas alkaneet tervehtiä hymyillen. Elämä on kaiken kaikkiaan aika ihanaa. Tässä ja nyt.

Rakkaudella,


Mami

1 kommentti:

  1. Voi eiii miten söpöä! Ihan liikutuin :') Voi miten paljon sitä voikaan oma lapsi elämälle tarjota. Tuo armeijajuttukin. *niisk* :D

    VastaaPoista