sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Äitiysloma

Kuvittelin aina äitiysloman lomaksi. Oikea termi kansankieliselle lomalle onkin äitiys- ja vanhempainvapaa. Uskoin kuvitelmissanikin vauvani nukkuvan paljon ja samalla jumppaavani aivoja ja sivistäväni itseäni. Samalla ilmoitin itseni Uppsalan yliopistoon ja tästä harhakuvitelmasta minulla on muistona opiskelijakortti. Tosiasiassa ehdin ilmoittamaan itseni kursseille ja avasin kerran nettiselaimella kurssin etusivun. Onneksi en tehnyt samaa virhettä kesäyliopiston ranskan kurssien kanssa. Niitä varten olin jo ehtinyt melkein palkkaamaan itselleni säännöllisen lastenvahdin.

Vauvani kyllä nukkuu paljon. Ongelmana kuitenkin on, että niin nukun minäkin. Usein vauva nukkuu noin 18 tuntia vuorokaudessa ja vaikka omat uneni jäävätkin lyhyemmiksi, ne loputkin tunnit vain kiitävät ohitse tekemättä yhtään mitään. Jos raskaana tuli ajateltua paljon vauvaa, nykyisin koko aivokapasiteetti on omistettu jälkikasvulleni. Ihmekään ettei kovalevyä tunnu enää riittävän muuhun aivotoimintaan. Samaan tulokseen tuli myös noin vuosi sitten Nature Neuroscience -lehdessä julkaistu tutkimus, jossa todettiin raskauden vaikuttavan aivojen rakenteisiin (harmaan aineen määrän kutistuvan) ainakin kahdeksi vuodeksi. Rotilla vastaavat muutokset ovat pysyviä ja vaikuttavat oppimistuloksiin heikentävästi. Tässä vaiheessa kai pitäisi tunnustaa, että vietän tällä hetkellä sapattivuotta (sitä kuuluisaa äitiyslomaa) neurotieteen opinnoistani. En ole ollenkaan vakuuttunut, että nykyaivoillani valmistun koskaan aivotutkijaksi.

Samalla suunnittelin sujahtavani takaisin vanhoihin farkkuihini. Synnärille jäi huikeat 1.5 kiloa, joka sinällänsä oli jo saavutus, kun mahasta poistettiin nelikiloinen minimies, puolikiloinen istukka, määrittelemätön määrä lapsivettä ja lähes litra verta. Neuvolatäti kovasti painotti, että maidontuotannon takia olisi tärkeää, että syön hyvin ja juon riittävästi. Niinhän minä kai lopulta teinkin. Aamusta iltaan. Lisäksi näin itseni juoksemassa kauniissa syyssäässä lykkien lastenvaunuja. Syksy on ollut vähintäänkin kylmä ja sateinen ja juokseminen tuntuu edelleen oudolta, koska alavatsasta uupuu tuntoaisti. Lääkärin mukaan poikittaisvatsalihastreeniä pitäisi vältellä myös puoleen vuoteen saakka. Ohjeeksi sain, että niin kauan kun mahasta pullahtaa jotain pihalle, treeniä olisi syytä välttää. Toistaiseksi sieltä ei pullahtele mitään muuta ulos kuin vararengas, mutta parempi uskoa lääkäriä ja pelata varman päälle. Saanpahan ihan luvan kanssa röhnöttää pidempään sohvalla. Tosiasiassa suunnittelin aloittavani kroppa takaisin kuosiin projektin taas heti maanantaina. Yleensä aloitan projektin aina kuun ensimmäinen päivä ja jokaisen viikon maanantaina.

Sieluni silmin näin myös itseni kotihengettärenä, joka kokkailisi terveellisiä patoja ja pitäisi asunnon viimeiseen pisteeseen saakka kuurattuna. Haaveilin myös silittäväni jokaisen vauvan vaatteen aina pesun jälkeen, koska kyllä ne sukat vain ovat tavallista söpömpiä silitettyinä. Tämän takia kai sauna pursuaa epämääräisiä puhtaita vaatevuoria. Yleisesti tavaraa ja projekteja on vain aivan liikaa näin pieneen asuntoon. Ehkä sitä huomenna saisi vihdoin pinnasängyn tyhjennettyä ylimääräisestä tavaravuoresta ja raahattua kaikki vaatelaatikot ja kassit varastoon.

Useimpina päivinä kyllä ehdin suihkuun ja saan vaatteetkin päälle. Muutoin sitten makaankin sohvalla vauvaa ihastellen. Hereillä ja nukkuessa. Päivän päätteeksi yöunille mentäessä sieppaan sen vielä nukkuvana viereeni kainaloon.  


Ehkä sitä saisi jotain tehtyä huomenna. Tai viimeistään ylihuomenna.

1 kommentti:

  1. Monasti olen miettinyt, että äidinkieltämme pitäisi oikaista; oikeampi termi lie Äitiysvuoro. Siinähän sitä vuorotyötä riittää 10kk, ja enemmänkin. Vähintään kahdessa, toisinaan kolmessa vuorossa 24/7. Mut on niitäkin päiviä kun jotain saa aikaiseksi - tai näin ainakin oon kuullu :D

    VastaaPoista