3 kk

Rakas poikaseni,

halusin pitkään pitää sinut taskukokoisena lötkönä myttyynmenevänä broilerinpoikasena. Vaikka kaipaankin hetkiä, kun sain nostaa sinut lötkönä rullakääröni kainalooni, väittäisin tällä hetkellä tämän kuitenkin olevan tähänastisista elämäsi vaiheista se kaikista paras. Täytit eilen kokonaista kolme kuukautta. Et ole ollut aikoihin enää millään mittapuulla vastasyntynyt. Nyt sinusta on tullut oikea vauva: 63.5 senttinen ja 5.8 kiloinen rakkauspakkaus. Elämä ei ole koskaan ollut yhtä epätäydellisen ihanaa.

Kehityt huimaa vauhtia ja aina äiti ei meinaa pysyä vauhdissa mukana. Tuudittaudun siihen uskoon, että tulevaisuudessa et muista niitä hetkiä, kun äiti unohti laittaa maitojauhot tuttipulloon ja juotti sinulle pelkkää vettä tai kun lähdimme reissuun ilman vaihtovaatteita. Ihan aina kello kahden aikoihin yöllä, äiti ei millään myöskään jaksaisi jutella kanssasi. Olet sitä mieltä, että yksi äidin työnkuviin kuuluvista asioista on tutinlaittajana toimiminen ja siinäkään en aina suoriudu tarpeeksi nopeasti.

Löysit kädet ja nyrkit jo viikkoja sitten. Tässä kuussa olet kuitenkin ymmärtänyt, että käsien jatkeena olevat nyrkit saa avattua niin halutessaan. Roikut jatkuvasti kiinni äidin hiuksissa ja paidoissa. Lisäksi mikään ei ole kivempaa kuin ottaa tuttia pois suusta ja vaatia sitä äänekkäästi sinne takaisin. Leluista roikkuvat pienikokoiset käteen mahtuvat vempaimet ovat kaikista kivoimpia. Tykkäät myös jyystää ikenilläsi nyrkkien kanssa yhtä aikaa puruleluja. Viihdyt aina vain pidempiä hetkiä yksin omissa touhuissasi. Jossain vaiheessa kuitenkin vielä muistat äidinkin ja siinä me sitten istumme sylikkäin toisiamme tankaten.

Musiikista pidät edelleen ja lempikappaleesi (Sleeping bunnies ja Wheels on the buss) saavat sinut aina hymyilemään. Kylvyssä uiminen on myös naurettavan ihanaa ja jumppaaminen on hauskaa. Itket harvoin. Nälkää et juuri koskaan ja väsyneenä pyydät päästä nukkumaan kitisemällä. Yhden kerran säikähdit kunnolla kun äiti meni aivastamaan väärässä paikassa ja todella pelottavasti. Silloin äiti lupasi lopettaa aivastelun kokonaan. 

Jos minulle on ollut epäselvää tähän saakka kuka tätä taloutta pyörittää siihen saatiin viimeistään varmuus eilen, kun äiti keksi, että isojen poikien nukkumapaikka on pinnasängyssä. Sitä ennen olit nukkunut koko elämäsi ajan vaunukopassa. Melkein kolmeen saakka jaksoin kuunnella iloista jutteluasi ja touhuamistasi, kunnes luovutin. Tuskin kuitenkaan olet viemässä vaunuja armeijaan mukanasi. Halutessasi äiti on kyllä valmis siihenkin.

Olen miettinyt paljon kuinka onnelliseksi minut teet ja kuinka sinua katsoessasi tunnen usein pakahtuvani äidinrakkauteen. Muutut päivä päivältä kauniimmaksi ja aina vain fiksummaksi. Väittäisin, että minulla on ollut onni ja etuoikeus saada maailman ihanin lapsi. Myös alun vatsavaivojen jälkeen naapurit ovat taas alkaneet tervehtiä hymyillen. Elämä on kaiken kaikkiaan aika ihanaa. Tässä ja nyt.

Rakkaudella,

Mami

Vauvatarvike 12 viikkoa ja TOP 12

Vauvantarvikkeisiin saisi tuhlattua omaisuuden. Itse löysin lasten merkkivaatteet kymmenen vuotta sitten kun silloinen työtoveri esitteli minulle töiden lomassa huutiksen (huuto.net). Muistan huutaneeni Burberryn mekkoa kummitytölleni, jonka joku toinen vei. Kohta kuitenkin huomasin kasaavani puolivahingossa jo potentiaalista vaatekaappia tuleville jälkeläisilleni. Vuosien varrella usko jakaantumiseeni alkoi hiipua ja iso osa noista aarteista on myyty eteenpäin. Samalla uusia on tullut hankittua tilalle. Minikokoiset vaatteet vaan yksinkertaisesti on niin ihania! Potentiaalista vauvan kotiintuloasua etsin myös useamman kuukauden. Loppupeleissä minimiehen synnyttyä kuitenkin vaateintoilu koki inflaation ja vaatetus jäi arjessa taka-alalle. Kipeänä ja puolikuntoisena helpointa oli pukea kietaisubodyja ja pöksyjä. Lisäksi meillä erilaiset jalkaterälliset kokopuvut olivat ahkerassa käytössä, koska vauvan sai sujautettua niihin vauhdilla.

Muita tavaroita tulikin vastapainoksi hankittua vähemmän. Epäselvien ultrien ja raskaan raskauden aikana vauva tuntui tosi kaukaiselta. Päätin jo silloin, että kyllä niitä (ehkä) ehtii hankkia myöhemminkin. Monta hutia tuli hankittua senkin jälkeen kuin keltanokkana lähdin asiaa sen kummemmin tutkimatta suoraan kaupasta hakemaan. Ehkä tästä johtuen meillä pyörii nurkissa tälläkin hetkellä kolme rintapumppua ja neljä erilaista vauvan kantoviritelmää käyttämättömänä. Nenäniistäjä ei myöskään toimi halutulla tavalla ja pinnasänkyyn on kolmas patjatilaus menossa. Jos jotain tekisin toisin en uskoisi ihan jokaista "nämä tarvitset ainakin" listaa ja toisaalta en ryntäisi heti kauppaan ensimmäistä vastaantulevaa tarvittavaa laitetta ostamaan ennen kuin olisin itse tehnyt kotona empiiristä tutkimusta. Näin 12 äitiysviikon jälkeen kuitenkin muiden innoittamana, tässä olisi muutamia tärkeitä tavaroita tällä hetkellä meidän vauva-arjessamme.

1. Vaunut

Yli 20 vuotta sitten äitini lupasi kustantaa vaunut lapsenlapsillensa. Aihe ei tuolloin ollut millään tavalla ajankohtainen, mutta kun omasta positiivisesta raskaustestistäni oli kulunut viikko, äitini aloitti 80-luvulla hyväksi havaittujen Emmaljungien kaupittelun. Tein pikaisen googlauksen parhaista vaunuista, koska pelkäsin kohta omistavani museosta kaapatut kärryt. Samalla päätin, että jos minulle joskus vauva tulee, meille muuttaa samalla Bugaboon Buffalot. Kyseisten vaunujen kaupittelu sponsorille oli huomattavasti vaikeampaa. Vaunuista kun puuttui jousitus ja heittoaisa. Lisäksi valitsemani väri (musta) ei miellyttänyt silmää ja vaunukoppaa pidettiin aivan liian pienenä. Suurin kynnyskysymys kuitenkin oli, etteivät ne olleet ne Emmaljungat. Ilmeisesti kuitenkin kaipasin sponsorinikin mielestä piristystä raskaan raskauden edetessä ja lopulta viime metreillä meille muutti mustat Bugaboo Buffalot alumiinirungolla. Loppupeleissä en käynyt edes muita vaunuja liikkeissä koeajamassa.

Vaunut ovat olleet meillä ehdottomasti tärkein ja käytetyin vauvatarvike. Minimies viihtyy niissä erinomaisesti valveilla ja nukkuu niissä kaikki unet niin sisällä kuin ulkonakin. Lisäksi vaunujen kanssa liikutaan pitkin pääkaupunkiseutua. Nämä vaunut ovat olleet näppärät kääntyilevine etupyörineen ja tarpeeksi pienikokoiset mahtuakseen ahtaisiin paikkoihin ja taskukokoiseen kämppääni. Kylässä ja asioilla vaunukopan kuomu toimittaa myös lelukaaren virkaa. Ainoa miinus on tavarakorin huono käytettävyys vaunukopan kanssa. Sinne on nimittäin todella vaikea sulloa tavaraa irrottamatta vaunukoppaa.

2. Hoitolaukku

Olin pitkään sitä mieltä, että erillisen hoitolaukun hankkiminen on turhaa hifistelyä. ja uskoin kaapin perukoilta löytyvien kassien ja pussien ajavan saman asian. Pitkään sinnittelin tavallisen repun kanssa, kunnes maidoton korvike pakotti kuljettamaan ylimääräisten tuttipullojen lisäksi mukana termaria ja ylimääräistä vesipulloa. Normaalisti pakkaan mukaani pienellekin reissulle varalta kolme tuttipulloa valmiiksi annosteltuine jauheineen. Näihin pulloihin lisään sitten sopivassa mittasuhteessa termarista kuumaa vettä ja vesipullosta jäähdytettyä keitettyä vettä. Hoitolaukkuna meillä on musta Bugaboo Storsak. Laukku on suhteellisen massiivinen, mutta meillä vakiona mukana kulkevalla tavaramäärällä voisi olla suurempikin. Osa tavaroista kulkee edelleen mukana vaunukopan jalkopäässä. Itse hoitolaukussa on sopiva määrä taskuja ja pehmeä hoitoalusta, jolla on ollut käyttöä etenkin VR:n pitkän matkan junissa kovan hoitotason päällä.

3. Itkuhälytin

Uskoin hoitolaukun tavoin pärjääväni ilman itkuhälytintä. Minulla on lähes koko kämpän leveyssuunnassa kattava lasitettu parveke, jonne on esteetön näkymä melkein joka puolelta kämppää. Luulin kuulevani päiväunilla olevan vauvan itkun ikkunan läpi ja vähintään näkeväni vaunujen heiluvan. Käytännössä nämä lämpölasit kuitenkin toimivat äänierityksenä ja vaikka vauva piti suurempaakin konsertti vaunukopassaan, sisällä oli aivan hiljaista. Kertaakaan vaunut eivät ole myöskään heiluneet.

Päätin säästää rahaa ja ostaa hälyttimet halvalla. Ensimmäiset antiikkivekottimet halvalla tori.fi:stä osoittautuivat rikkonaisiksi ja käyttökelvottomiksi. Näissä rikkonainen vanhempainyksikkö vaati jatkuvaa verkkovirtaa, joka rajoitti omaa liikkumistani sisätiloissa. Sen sijaan, että olisin juossut parvekkeen ovea availemassa istuin sohvalle liimautuneena. Kilpailu halvoista käytetyistä itkuhälyttimistä on kovaa ja sain huikeita tarjouksia joissa käytettyjä kapistuksia kaupiteltiin ilman takuita lähes uusien hinnoilla. Tilasin lopulta omani Saksasta Ebay:sta viikkoja sitten, jota odotan edelleen.

Avent itkuhälytin SCD505

Tässä ajassa ehdin jo hankkimaan kolmannen käytetyn kapistuksen. Tämän hetkiseen hälyttimeen olen kyllä tyytyväinen, vaikka huomattavasti halvemmaksi olisi tullut ostaa alunperin mikä tahansa hälytin uutena. Tässä Aventin perusitkuhälyttimessä ei ole mukana mitään ylimääräisiä erikoisuuksia. Vauvan yksikkö kuitenkin soittelee tuutulauluja, josta meillä on tykätty kovin. Sen sijaan, että illalla heiluttelisin vaunuja, minimies yleensä sammuu itsekseen itkuhälyttimen pimputukseen.

4. Vaunuverhot

En pitkään ymmärtänyt miksi näkyvyys koppaan pitäisi peittää erillisillä räteillä. Halusin ehdottomasti nähdä ja ihastella jälkikasvuani ja samalla todeta sen olevan hengissä liikkuessamme ulkona ihmisten ilmoilla. Sitten alkoivat syysmyrskyt ja kovat tuulet ja räntäsateet. Samalla mukaan tarttui eräältä tuuliselta verkkokauppa.com reissulta Jätkänsaaresta Kurtis vaunuverhot. Näin jälkiviisaana suosittelisin kuitenkin hankkimaan vaunuverhot joissa verhokiinnikkeitä on vähintään viisi. Kurtisin vaunuverhoissa niitä on ainoastaan kolme, jolloin kopan reunat jäävät edelleen kovassa tuulessa ilman suojaa. Vaunuverhot ovat olleet meillä käytössä lähinnä satunnaisesti vain tuulensuojana. Kiinnikkeisiin sai myös flunssan riehuessa ripustettua valkosipulipussin pitämään nenää auki.

5.  Termos/Vesipullo

Nämä pullot kulkevat meillä aina mukana. Vesipullon (keitettyä jäähdytettyä vettä) virkaa toimittaa Eva Solon vesipullo. Pulloa ei ole hankittu vauvaa varten vaan se löytyi valmiina kaapista. Termospulloa en omistanut ja sellainen minikokoinen piti erikseen vauvaa varten hankkia. Lastentarvikkeesta mukaan tarttui Herobilityn sininen termari. Yksinkertaisesti siitä syystä, että se oli nätti. Termospullo itsessään tuskin pärjää kilpailuissa monille termareille, mutta on ajanut meillä asiansa. Vesi pysyy kiehuvan kuumana pari tuntia, jonka jälkeen alkaa pikkuhiljaa jäähtymään.

Eva Solo vesipullo ja Herobility termari

6. Tuttipullot

Taisin havahtua siihen tosiasiaan, että minulle tosiaan olisi oikeasti tulossa vauva vasta ihan loppumetreillä. Aventin lasisia tuttipulloja kävin muutaman ostamassa varmuuden vuoksi varalle paria päivää ennen vauvan syntymää. Syntymän jälkeen, kun varsinainen pullorumba alkoi kokeilin myös muovisia pulloja. Meillä kuitenkin nämä lasiset toimivat parhaiten. Muovipulloilla kun oli tapana lähteä kellumaan vesihauteissa. Pulloharjaa lukuun ottamatta pullorumba on pyörinyt meillä aika alkeellisesti. Yritin pitkään saada imetystä pyörimään ja samalla satsasin pienen omaisuuden rintapumppuihin (niitä löytyy kolme) ja imetystyynyihin. Samalla pullolämmittimet ja erilliset sterilointilaitteet jäivät hankkimatta. Laiskana luovuin myös pullojen steriloinnista keittämällä useampi viikko sitten ja nykyisin syväpuhdistelen pulloja harvemmin lieden päällä. Yleensä mikro hoitaa maidon (tai meidän tapauksessa veden) lämmityksen.

7. Tutit

Vaatteiden ohella vauvalle oli kiva ostella tutteja ja haalin niitä varmuuden vuoksi useammista maista usealla eri koolla ja merkillä. Pari ensimmäistä päivää minimies oli lateksisen anatomisen tutin lumoissa, kunnes siirtyi puolihuomaamattomasti MAM:n silikonisiin tutteihin. Kaikki muut merkit ja mallit saavat minimiehen yökkimään vedet silmissä. Myöskään MAM:n luonnonkumitutti ei kelpaa. Näitä MAM:n silikonitutteja meillä onkin nykyisin tusinoittain. Yleensä milloin missäkin. Minimies pitää tuteista enkä ole itse kokenut tarvetta rajoittaa niiden syömistä.

Murto-osa minimiehen tuttivalikoimasta

8. Lelut

Lelut alkoivat kiinnostamaan meillä minimiehen täyttäessä kaksi kuukautta ja päivä päivältä niitä on kivempi seurailla, huitoa ja tarttua. Ripustettavat värikkäät ja erityisesti tarpeeksi pienet lelut ovat meillä mieluisimpia. Paikallaan olevia leluja minimies ei edes yritä tavoitella. Ison kasan leluja olemme saaneet lahjoitettuna. Omat suosikkini ovat Lamaze lelut, joita olen itse tilannut muutamia Amazonilta lelukauppoja edullisemmin.

Lamazen yksisarvinen ja aasi

9. Katselukortit

Onnin ja Ilonan katselukortit ovat olleet ihan ehdoton suosikki heti alusta lähtien. Ensimmäinen asia jonka minimies kaksi viikkoisena huomasi oli juuri Onnin ja Ilonan hymyilevä aurinko. Kyseinen kortti on reissannut mukanamme pitkin Suomea ja ollut kiinni turvakaukalossa, vaunuissa ja useamman kodin ja huoneen seinällä. Tällä hetkellä tarvehankintalistalla on laminointikone, jotta korteista saataisiin jatkossa kovaakin kulutusta kestäviä.

Onnin ja Ilonan katselukortteja

10. Stokke Newborn

Minimies on viihtynyt hyvin alusta saakka ihmisten keskellä turvakaukalossa ruokapöydällä. Tarkoitus oli satsata Baby Björn sitteriin, mutta jossain myöhäisessä vaiheessa koin ahaa-elämyksen, että helpommalla varmasti pääsisin kun istuttaisin vauvan saman tien pöydän tasolle Stokken tuoliin. Kyseiset tuolit sain kaksin kappalein veljeltäni, jotka on sen jälkeen entisöity ja maalattu valkoisiksi alan liikkeessä ammattilaisten tekemänä. Pihinä lähdin etsimään tuoliin tarvittavaa Newborn istuinta käytettynä tori.fi:stä, mutta käytännössä minulle tarjottiin käytettyä vekotinta 70 euron hintaan (usein päälle pyydettiin vielä postikuluja), kun täysin uuden sai kaupasta 89 euron hintaan. Istuin on ollut meillä toistaiseksi käytössä ilman lelukaarta, koska sille ei ole ollut tarvetta. Keittiössä riittää ihmeteltävää muutenkin.

Minimies Stokken Newborn -istuimeen köytettynä

11. Ikea lelukaari

Äitini alkoi virkkaamaan minimiehelle peittoa jo viime talvena. Itselleni oli alusta saakka selvää, että halusin hyödyntää tuota värikästä peittoa jotenkin muutenkin kuin roikottamalla sitä pinnasängyn laidalla. Tein siitä lopulta leikkimaton ja hankin sen ylle Ikeasta puisen lelukaaren. Tässä kaaressa roikkuvat esineet ovat toistaiseksi liian ylhäällä minimiehelle, mutta asia on ollut helposti korjattavissa ripustamalla niihin muita muovisia härpäkkeitä. Virikepiste on meillä käytössä päivittäin. Yleensä useamman kerran.

Minimiehen leikkimatto

12. Valokuvahärpäke

Itselläni oli usean muun asian ohella visio miten tulisin ikuistamaan minimiehen alkutaipaleen. Raskauden edetessä paisuin kun pullataikina ja samalla mahan kuvaaminen jäi. Ajattelin lisäksi aina, että kyllä mahakuvia ehtii ottaa myöhemminkin. Ei ehtinyt. Minimiehen syntymän jälkeen taas olin niin kipeä, että kuvien ottaminen ei tuntunut niin tärkeältä. Valokuvapuolella on viime aikoina kuitenkin tullut kunnostauduttua. Vaikka pimeä vuodenaika tekeekin luonnonvalolla kuvaamisen lähes mahdottomaksi, oma tavoitteeni on, että ottaisin kuvia päivittäin. Kamerana itselläni on vuosia sitten hankittua Canon 1Ds Mark IV ja arjessa yleensä pyörii objektiiveista Canon EF 24-70/2.8. Kalusta on sen verran järeää, että sen kuljettaminen taskussa ei kuitenkaan onnistu. Virallisempia kuvia varten minimiestä varten on tullut erikseen hankittua Lastoliten valkoinen valokuvaspaperirulla ja kaupassa vastaan käveli kivat puiset palikat All4Ella:lta. Ihan joka viikko virallisia kuvia ei ole tullut otettua suunnitelmista poiketen, mutta kyllä näillä varmaan saadaan yksi vauva-albumi täytettyä.

Rakkauspakkaus 12 viikkoa

Äitiysloma

Kuvittelin aina äitiysloman lomaksi. Oikea termi kansankieliselle lomalle onkin äitiys- ja vanhempainvapaa. Uskoin kuvitelmissanikin vauvani nukkuvan paljon ja samalla jumppaavani aivoja ja sivistäväni itseäni. Samalla ilmoitin itseni Uppsalan yliopistoon ja tästä harhakuvitelmasta minulla on muistona opiskelijakortti. Tosiasiassa ehdin ilmoittamaan itseni kursseille ja avasin kerran nettiselaimella kurssin etusivun. Onneksi en tehnyt samaa virhettä kesäyliopiston ranskan kurssien kanssa. Niitä varten olin jo ehtinyt melkein palkkaamaan itselleni säännöllisen lastenvahdin.

Vauvani kyllä nukkuu paljon. Ongelmana kuitenkin on, että niin nukun minäkin. Usein vauva nukkuu noin 18 tuntia vuorokaudessa ja vaikka omat uneni jäävätkin lyhyemmiksi, ne loputkin tunnit vain kiitävät ohitse tekemättä yhtään mitään. Jos raskaana tuli ajateltua paljon vauvaa, nykyisin koko aivokapasiteetti on omistettu jälkikasvulleni. Ihmekään ettei kovalevyä tunnu enää riittävän muuhun aivotoimintaan. Samaan tulokseen tuli myös noin vuosi sitten Nature Neuroscience -lehdessä julkaistu tutkimus, jossa todettiin raskauden vaikuttavan aivojen rakenteisiin (harmaan aineen määrän kutistuvan) ainakin kahdeksi vuodeksi. Rotilla vastaavat muutokset ovat pysyviä ja vaikuttavat oppimistuloksiin heikentävästi. Tässä vaiheessa kai pitäisi tunnustaa, että vietän tällä hetkellä sapattivuotta (sitä kuuluisaa äitiyslomaa) neurotieteen opinnoistani. En ole ollenkaan vakuuttunut, että nykyaivoillani valmistun koskaan aivotutkijaksi.

Samalla suunnittelin sujahtavani takaisin vanhoihin farkkuihini. Synnärille jäi huikeat 1.5 kiloa, joka sinällänsä oli jo saavutus, kun mahasta poistettiin nelikiloinen minimies, puolikiloinen istukka, määrittelemätön määrä lapsivettä ja lähes litra verta. Neuvolatäti kovasti painotti, että maidontuotannon takia olisi tärkeää, että syön hyvin ja juon riittävästi. Niinhän minä kai lopulta teinkin. Aamusta iltaan. Lisäksi näin itseni juoksemassa kauniissa syyssäässä lykkien lastenvaunuja. Syksy on ollut vähintäänkin kylmä ja sateinen ja juokseminen tuntuu edelleen oudolta, koska alavatsasta uupuu tuntoaisti. Lääkärin mukaan poikittaisvatsalihastreeniä pitäisi vältellä myös puoleen vuoteen saakka. Ohjeeksi sain, että niin kauan kun mahasta pullahtaa jotain pihalle, treeniä olisi syytä välttää. Toistaiseksi sieltä ei pullahtele mitään muuta ulos kuin vararengas, mutta parempi uskoa lääkäriä ja pelata varman päälle. Saanpahan ihan luvan kanssa röhnöttää pidempään sohvalla. Tosiasiassa suunnittelin aloittavani kroppa takaisin kuosiin projektin taas heti maanantaina. Yleensä aloitan projektin aina kuun ensimmäinen päivä ja jokaisen viikon maanantaina.

Sieluni silmin näin myös itseni kotihengettärenä, joka kokkailisi terveellisiä patoja ja pitäisi asunnon viimeiseen pisteeseen saakka kuurattuna. Haaveilin myös silittäväni jokaisen vauvan vaatteen aina pesun jälkeen, koska kyllä ne sukat vain ovat tavallista söpömpiä silitettyinä. Tämän takia kai sauna pursuaa epämääräisiä puhtaita vaatevuoria. Yleisesti tavaraa ja projekteja on vain aivan liikaa näin pieneen asuntoon. Ehkä sitä huomenna saisi vihdoin pinnasängyn tyhjennettyä ylimääräisestä tavaravuoresta ja raahattua kaikki vaatelaatikot ja kassit varastoon.

Useimpina päivinä kyllä ehdin suihkuun ja saan vaatteetkin päälle. Muutoin sitten makaankin sohvalla vauvaa ihastellen. Hereillä ja nukkuessa. Päivän päätteeksi yöunille mentäessä sieppaan sen vielä nukkuvana viereeni kainaloon.  

Ehkä sitä saisi jotain tehtyä huomenna. Tai viimeistään ylihuomenna.

Ikuinen syömälakkoilu

Vauvat ovat monella mittapuulla yksinkertaisia otuksia. Olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että sen ruokkimien on vaikeampaa kuin ydinfysiikka tai rakettitiede. Kenelläkään ei tunnu olevan yleispätevää ohjetta siitä kuinka paljon vauvat syövät kerralla, kuinka paljon yhteensä koko vuorokauden aikana ja milloin niitä pitäisi ruokkia. Seurasin koko junamatkan vierustoverin edesottamuksia ja ruokintakulttuuria. Samassa ajassa missä oma vauvani oli pakkosyötetty yhden kerran, vierustoverin vauva oli käynyt useamman kerran maitobaarissa ja vetänyt pariin kertaan lisäsapuskaa purkista.

Joka paikassa painotetaan vauvan nälkäviestien tulkitsemista ja nykyisin lapsentahtista syöttämistä, mutta miten toimitaan kun nämä viestit puuttuvat kokonaan?

Sektion jälkeen minimiestä ei nostettu iholle ihasteltavaksi ja rinnalle imemään, vaan kiikutettiin vauhdilla toiseen huoneeseen lääkärin tarkastettavaksi. Ohimennen näin minimiehen kapaloituna leikkaussalissa ja tuntien päästä sain kuulla vauvan jo olevan osastolla hyvinvoivana ja kylläisenä luovutetuista äidinmaidosta. Seuraavina päivinä imetystä yritettiin tarjoamalla tyhjää tissiä, jonka jälkeen maha täytettiin 10 millilitran maitoruiskulla. Kahden vuorokauden iässä lisämaidon määrää alettiin nostamaan. Kotiutuessa maito ei ollut edelleen noussut ja äidinmaidonkorviketta meni 20-30 milliä kolmen tunnin välein. Oman lisänsä ruokapolitiikkaan toi minimiehen koitutumisohjeet, joissa painotettiin tarkkailemaan mahdollisia suolitukosoireita, jotka ovat vauvalla niinkin selviä kuin ummetus, itku ja oksentelu.

Jatkoimme orjallisesti ruokailua kolmen tunnin välein. Reilun viikon ikäisenä kävimme ensimmäistä kertaa neuvolassa, jossa minimies oli saavuttanut syntymäpainonsa, jolloin sain ohjeeksi siirtyä vauvantahtiseen syöttämiseen. Minimies kuitenkin itki ainoastaan nälkäänsä herätessään. Napsuttelut, hamuilut ja kaikki ylimääräinen lipominen puuttui kokonaan, joten syöttämistä jatkettiin aina kolmen tunnin välein. Tällöin myöskään maitomäärät eivät nousseet liian suuriksi ja ylensyömistä ja pulauttelua ei juurikaan esiintynyt. Samalla säästettiin monta turhaa Lastenklinikan päivystysreissua.

Mukavuuden haluisena ja väsyneenä aloin kuitenkin jättämään ylimääräisiä yöherättelyjä välistä. Kai se vauvakin kaipasi pitkiä yöunia. Tästä seurasi se, että minimies alkoi syömään kerralla isompia maitomääriä ja aina vain harvemmin. Orjallisesti olen tavannut ja lukenut äidinmaitokorvikepaketin kyljestä ohjeita kuinka paljon maitoa pitäisi keskimäärin kulua vuorokaudessa. Pitkään kuljimme keskikäyrällä ja neuvolatäti lohdutteli, että syöminen on niin yksilöllistä. Viimeisen kuukauden aikana ollaan kuitenkin menty takapakkia.

Ennen flunssaa minimies söi keskimäärin 650-700 millilitraa vuorokaudessa, joka jakaantui yleensä neljälle syöttökerralle. Mässäilypäivinä syöttöjä oli peräti kuusi. Korvikepaketti ohjeistaa, että 2-3 kuukauden ikäisten pitäisi saada litkua 700-1000 milliä. Flunssan aikana nestettä pakkosyötettiin tunnin välein, mutta tänään päätin kokeilla pitkästä aikaa lapsentahtista syöttämistä. Tosiasiassa minimiehellä ei ole ollut nälkä kertaakaan ja pisin syöttöväli oli 11 tuntia kestäneet yöunet. Sen lisäksi pullo on huolittu kerran pitkien unien ja kerran lyhyempien torkkujen jälkeen. Yhteensä siis ainoastaan kolme kertaa! Nestettä puolestaan on uponnut tasan 500 millilitraa, joka paketin mukaan vastaa 0-1 kuukauden ikäisen vauvan maidon tarvetta. Näistä maidosta vuorokauden aikana iso osa on tullut ylös yläkautta oksentaen ja toinen osa alakautta. Viimeisin oma epätoivoinen pakkosyöttöyritys ennen yöunille menoa kesti puoli tuntia. Tämän minimies vietti tyytyväisenä jutellen pullo suussa ennen lopullista sammumista. 

Kaiken logiikan mukaan minimies voi kuitenkin hyvin, vaikka nukkuukin paljon. Hereillä ollessaan vauva on tyytyväinen ja ottaa kontaktia, hymyilee, juttelee, on kiinnostunut ympäristöstään ja omista käsistään. Lisäksi vaatteiden kutistumisesta päätellen pituutta on tullut viime viikkoina reilusti. Ei kai ne vauvat ilman ravintoa veny? Tikut sillä kuitenkin on jalkojen ja käsien paikalla ja kaksoisleukaa ei juuri nimeksikään.

Äitiinsä se ei ainakaan ole tullut. 

Karhunpoika sairastaa...

Viime aikoina on tullut taas reissattua. Lähdettiin pari viikkoa sitten minimiehen kanssa porukoilleni, josta jatkoimme mummi mukanamme Suomen halki vaakasuunnassa kohti muuntokoulutuksen pääsykokeisiin. Olen tehnyt flunssaa pienen ikuisuuden ja tietenkin päivä ennen haastatteluita ääni oli pelkkää pihinää. Paluumatkalla ääni kulki jo paremmin ja minimies nukkui kaukalossaan lähes koko matkan, kunnes heräsi loppupäässä hysteeriseen kipuitkuun. Siinä sitten pysähdyttiin pimeässä räntäsateessa bussipysäkille ja roikotettiin vauvaa ylösalaisin ja lähes nakuna vaakasuunnassa. Tungettiin pulloa ja maitoa ja vietiin ulos autosta ja tanssittiin ripaskaa ojanpientareella. Mikään ei auttanut ja minimies kiljui selkäkaarella kakoen, yökkäilen ja hyperventiloiden. Tässä vaiheessa olin varma, että nyt sillä vähintään räjähti vatsassa se kysta (suolidublikaatti). Lähimmälle päivystyspisteelle saavuimme reilun puolen tunnin jälkeen vauva edelleen kiljuen. Sitten koittikin hiljaisuus, minimies naama valkoisena ja silmänympärykset tulipunaisena hymyili nätisti hoitajalle, pieraisi ja väänsi niskapaskat. Lääkäri vilkutteli vauvalle, totesi suolistoäänten olevan normaalit ja totesi, ettei suolitukoksesta ole tietoakaan (kappas vain!).

Porukoille saavuttaessa minimies oli kehitellyt itsellensä yskän. Ajattelin, että vähempikin huutaminen yskittää. Sitten se alkoi pärskimään ja kohta sillä oli nenäkin tukossa. Ja huuto alkoi taas. Lopulta syömisestä ei tullut mitään ja maha oli täynnä ilmaa. Toisella kädellä kaadoin maitoa kitaan ja toisella Cuplatonta. Pakko se oli kuitenkin lopulta myöntää, että minimies oli sairastunut ensimmäiseen flunssaansa 2.5 kuukauden iässä.

Suurimmaksi haasteeksi koitui heti alussa nesteytys. Minimies on normaalisti pieniruokainen ja pärjäisi (omasta mielestään) aamusta iltaan ilman ravintoa. Tukkoisella nenällä ei ilmeisesti voi ollenkaan ruokailla, joten kerta-annokset olivat välillä 10 millilitran luokkaa. Siinä vaiheessa kun alas meni 50 milliä kerralla, huokaisin helpotuksesta. Ensimmäistä kertaa ymmärsin myös miksi vaipoissa on väri-indikaattorit. Siinä vaiheessa kun minimies oli ollut pissaamatta pisimmillään kahdeksan tuntia putkeen, oli vaihtelua nähdä vaipan värinauhassa aavistus vihreää sen keltaisen sijasta. Asetin itse tavoitemääräksi 500 millilitraa maitoa vuorokaudessa, mutta tosiasiassa oli päiviä jolloin alas meni reilut 300 ja sekin pakkosyöttäen itkun ja huudon kanssa. Arviolta (vauva punnituksessa normaalilla henkilövaa'alla sylissä) paino tippui reilussa viikossa puoli kiloa, joka reilun viiden kilon paketissa tuntui ja näytti tosi suurelta. Vaippakoko tippui myös yhdellä.

HUS:n alueella on ohjeena, että alle 3 kuukauden ikäisen kuume on syy hakeutua päivystykseen. Ohje ei ilmeisesti ole koko maan kattava, koska sain ulkopaikkakuntalaisena puhelimessa ainoastaan kuulla, kuinka vauvallani on vain lämpöä (38.3). Samalla sain ohjeeksi antaa kuumetta alentavaa lääkettä, jota taas apteekin farmaseutin ja lääkepullon mukaan ei minimiehelleni saanut antaa. Kuume sai vatsan myös sekaisin ja vaippoja vaihdettiin päivittäin kymmeniä. Onneksi lämpöily hävisi itsessään parissa päivässä ja samalla ruokahalukin palasi nuhasta ja yskästä huolimatta. Nukkuminen onnistui isolla tyynyllä kohotettuna vaunuissa, kunnes otettiin taas takapakkia ja minimies aloitti totaalisen syömälakon. Lääkäri oli sitä mieltä, että keuhkoissa ei kuulu mitään ja korvat ovat ok (kurkistamatta edes korviin). Useampi päivä meni taas pakkosyöttäen täydellisessä pystyasennossa. Suolatipoista ja niistäjästä ei tullut kuin paha mieli molemmille.

Nyt uutena oireena on ilmaantunut limojen (ja samalla maidon) oksentaminen (ei pulauttelu vaan oikea yrjöäminen) pakkosyötön jälkeen. Maito kuulema irrottaa limoja.

Onneksi meillä on pesukone.