Lapsuuden parhaalla
ystävälläni oli kulahtanut pehmeä pantteri unileluna, jolta silmätkin olivat
tippuneet ja tilalle oli parsittu eripariset napit. Kaulassa tuolla unilelulla
oli joskus vaaleansinisenä ollut satiininauha, joka sekin oli nähnyt elämää.
Itse yritin kovasti matkia tuota ystävääni ja vieressäni ainakin tuon kaverin
luona yökyläillessäni kuljetin mukanani Ruotsista hieman vanhemmalla iällä
valikoimaani vaaleanpunaista vauvatoukkaa. Mitään sydänlelua tuosta toukasta ei
koskaan kuitenkaan tullut ja mieluummin kulutin aikaani nukkejen kanssa
kotileikeissä. Veljeni lapsilla vauvana saadut pehmeät unirätit asustavat
edelleen kouluikäisten lasten sängyissä unikavereina. Esimerkkiä noudattaen
hankin minimiehelle valmiiksi unirättejä useammassa mallissa. Sitten
Naistenklinikalla minimiestä synnyttäessä äitini lähti käymään kahvilla
ensimmäisen epiduraalin jälkeen ja palasi takaisin harmaan pehmopupun kanssa.
Kuulema jokainen vauva pehmopupun tarvitsee.
Pupu muutti
sairaalassa minimiehen viereen sairaalasänkyyn asumaan ja on siitä asti
matkustanut minimiehen mukana kaikkialle. Nuo etukäteen hankkimani unirätit
puolestaan toimivat lelulaatikon täyteenä. Pupu on nimeltää Mr. Bunny Rabbit ja
matkustaa usein reissuilla vaunukopassa. Joskus harvoin pupun voi myös löytää
matkalaukusta. Pupu on ollut mukana jokaisella lääkäri- ja neuvolakäynnillä
sekä minimiehen mukana osastohoidossa. Pääsipä pupu minimiehen kainalossa myös
leikkaussaliin ja heräämöönkin, jonne äitiä ei mukaan päästetty. Kotona pupu
asustaa pinnasängyssä. Oli aika jolloin minimiestä ei uskaltanut jättää kaksin
pupun kanssa, koska jostain syystä jälkikasvullani oli ja on edelleen
pakonomainen tarve tunkea kaikki irtaimisto naamallensa ja tukehduttaa itsensä.
Muutaman kerran pupun korvan alta henkeään haukkovan vauvan pelastaminen sai
aikaan sen, että pupu oli pitkään jäähyllä tai viimeistään siirsin sen pois
minimiehen käsien ulottuvilta siinä vaiheessa, kun aloin itse nukkumaan.
Nykyisin yritän luottaa siihen, että kyllä se vauva hengissä aamulla edelleen
on, vaikkei siitä välttämättä näkyisi illalla mitään. Usein minimies nimittäin
nukahtaa pupu naamallansa (tällä hetkellä tosin nukkuu pupu kainalossa).
Pupun näkeminen
saa minimiehen iloiseksi ja potkimaan etenkin illalla vimmatusti silkasta jälleennäkemisen
riemusta. Jos minimies sattuu heräämään yöllä, jota tapahtuu harvoin, tulpan
(tutin) suuhun tunkeminen ja pupun kainaloon antaminen riittää
rauhoittelurituaaliksi. Ylimääräisiä silityksiä meillä ei kaivata. Levottomille
päiväunille olen kanssa antanut pupun poikkeuksellisesti vaunukoppaan
parvekkeelle, jolloin päiväunet ovat rauhoittuneet ja pidentyneet ja äiti on
saanut ekstralevytysaikaa sohvalla (tänään tosin nukuin päikkärit).
Pitäisiköhän
käydä ostamassa varalle jo Mr. Bunny Rabbit numero 2?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti