"Pienikokoinen
poika", sanoi neuvolalääkäri, kun eilen minimiehen tapasi. Itseni on
vaikea pitää vauvaani pienenä, joka nyt reilun 4.5 kuukauden iässä mitattiin
67.7 senttiseksi lipputangoksi. Samaa mieltä oli myös kasvukäyrät, jossa
minimies huitelee standardikäyrän yläpuolella. Paino laahaa jäljessä kuten
tähänkin mennessä ja vieläkään ei mennyt 6.5 kilon raja rikki. Painoa
lipputangolla oli virallisesti mitattuna 6.450 kiloa. Pitkä ja laiha.
Siroutensa takia minimies näyttää minikokoiselta samanpituisiin verrattuna.
Terveyden ja hyvinvointi laitoksen nettisivujen mukaan 4 kuukauden iässä
tehdään laaja-alainen arvio kaikista lapsen hyvinvointiin ja terveyteen
vaikuttavista tekijöistä (laaja terveystarkastus). Arviossa otetaan huomioon
myös vanhemmat ja lapsen kasvuympäristö. Taisi se lääkäri loppupeleissä kysyä,
että miten meillä menee. Seuraavan kerran avasi suunsa kommentoidessaan
minimiehen raapaisemaa naarmua sarveiskalvossa ja kolmannen kerran todetessaan
kuinka kirjoittaa meille lähetteen fysioterapiaan (kiireellisyysluokituksessa
8-30 päivää), koska minimies ei varaa kuin harvoin jaloilleen. Eli seisottaessa
(kainaloista roikottaessa) jalat ovat usein keitettyä spagettia tai vastaavasti
minimies vetää jalat koukkuun. Eilinen menikin sitten erilaisia kehityshäiriöitä
lukiessa ja koko ilta seisomista treenatessa. Tänään havaittavissa oli jo
spontaania painon jaloilleen pistämistä sylissä ollessa. On toki hienoa, että
tutkitaan ja hutkitaan, mutta tiedän vauvastani löytyvän taas miljoona uutta
vikaa, joita sitten paniikissa treenailen kun vauvassani on jotain vialla,
vaikka tosiasiassa "vika" yleensä korjaantuu itsestään. Samalla
tavalla jossain vaiheessa minimies keksi, että päätäkin voi liikuttaa puolelta
toiselle oma-aloitteisesti, vaikka muutaman viikon ikäisenä siitäkin tehtiin
numero ja erityismaininta, että katselee mieluusti oikealla ja käskettiin
vuorata vasemman puoleiset seinät kiinnostavilla kuvilla ja härpäkkeillä.
Huominen leikkaus taas vie kehitysaskeleita ennestään taaksepäin, kun
luultavasti viillellyllä vatsalla makoilu jää vähemmälle. Fysioterapian varasin
helmikuun alkuun jos kolmisen viikkoa riittäisi toipumisajaksi.
Tänään on käyty
antamassa verta Lastenklinikan labrassa ja tutustumassa pienten lasten
kirurgiseen vuodeosastoon. Verikokeen otto onnistui mainiosti. Alle 6 kuukauden
ikäisiltä vauvoilta verikokeet saadaan otettua sormenpäistä, hoitajia huoneessa
oli koko ajan vähintään kaksi, joista toinen puristeli sormenpäätä samalla kun
toinen kaivoi esiin terapiasauvoja ja soittorasioita. Minimies istui
lumoutuneena katsomassa esitystä samalla kun molemmista etusormista lypsettiin
verta kolme putkea. Osastolle
onnistuimme myös löytämään ja voi sitä pienten nyyttien määrää. Tarkoitus oli
tavata etukäteen leikkaava kirurgi ja anestesialääkäri. Kirurgilla oli kiireitä
ja anestesialääkäriäkin odottelimme tunnin verran. Mittaukset myös jätettiin
tekemättä, koska hoitaja katsoi eilisten mittaustulosten olevan toimenpiteeseen
riittäviä. Itse olin saanut etukäteistietona, että osastolla pystyy yöpymään
yksi vanhemmista niin halutessaan. Olin pitkään miettinyt kuinka pakkaan
lentolaukkuni ja muutamme pariksi päiväksi sairaalaan. Osaston ahtaus kuitenkin
yllätti. Vanhempien kahvinurkkaus oli kuin siivouskaappini. Sinne mennään naama
edellä ja perutetaan pois selkä edellä. Osastolla ei myöskään ole suihku
mahdollisuutta ja käytännössä vanhemmat eivät saa yöpyä vauvojensa vierellä jos
kahden hengen huoneessa on kaksi potilasta (koko osasto oli tälläkin hetkellä täysi, mistälie ajattelivat löytää minimiehelle huomiseksi yhden vankikopin). Osastolta ei kuitenkaan kuulema
ajeta pois vaan silloin yöpyminen tapahtuu jossain vapaana olevassa kolossa.
Minulle kuitenkin vakuutettiin, että vauvoista pidetään huolta kolmen tunnin
hoitovälein ja voin ihan huoletta jättää omani sinne hoitoon jos haluan pitää
vapaata. Itselleni tosin jäi epäselväksi, että mitä ne vauvat tekevät noiden
hoitosyklien välissä. Itkevät yksin sängyssä jos eivät satu nukkumaan? Huomenna toivottavasti olen viisaampi.
Koko sairaalassa on
voimassa vierailukielto kaikille muille kun vanhemmille RS-virus ja
influenssaepidemian takia, eikä vuodeosastolla saa pitää puhelimessa virtaa. Pakko myöntää, mutta tuli
ikävä Naistenklinikan vuode- ja synnytysosastoja. Harmi, ettei Uusi
Lastensairaala ehtinyt valmistua toimintakuntoon vuonna 2017. Sille oikeasti on
tarvetta.
Mä oon sitä mieltä, että jokainen vauva oppii taidot silloin kun vauvalle sopii. Toiset aiemmin, toiset myöhemmin. Ja jos joku taito jää oppimatta tai heikommalle, niin se on sitten vaan sen lapsen erikoisjuttu. Toivottavasti et hirveesti stressaisi noista lääkärin vikalistoista, vaan nauttisit täydellisestä vauvastasi <3Meidän tytöilä otettiin 4 kk kohdalla verikokeet ihan kyynärtaipeesta. Kukaan ei edes maininnut, että sormestakin voisi ottaa. En tiedä vaikuttiko veren määrä siihen, kun sitä piti ottaa 5 isoa putkiloa.
VastaaPoistaTsemppiä teille leikkaukseen! Kyllä siellä lapsista huoli pidetään, mutta ymmärrän hyvin että asia mietityttää. Äitinä varmasti kauheaa. Tsemppihali sinulle!
Minä en oikein käsitä miten meillä näitä vikaintoisia asiantuntijoita riittää ;) Minäkin olin tähän mennessä sitä mieltä, että kyllä ne vauvat ja lapset kehittyvät kukin ajallaan... jotenkin tuo hysteria vain on tarttuvaa ;) Käsittääkseni ison osan verinäytteitä voi ottaa vauvoilta (alle 6kk) ihopistoksena kun asiaa tutkin. Meillä taas puolestaan ei edes mainittu kyynertaipeen mahdollisuutta vaan nimenomaan tämä sormitekniikka. Ensimmäistä kertaa kyllä törmäsin itsekin kyseiseen ilmiöön. Kokemuksena se kuitenkin oli miellyttävä kaikille. Ja kiitokset tsempeistä... viime yö meni lähinnä etukäteen valvoessa adrenaliini voimalla ;) Saa nähdä koska tulee pudotus takaisin maanpinnalle...
Poista