Vauvojen Värileikki osa 2

Uhosin jo edellisen Vauvojen Värileikin jälkeen pari viikkoa sitten, että tänne me tullaan uudestaan. Jäljellä oli enää tämän viikon teemaväri sininen ja ensi viikon väri punainen. Koska värinä pidän enemmän sinisestä, päätimme (minä päätin) siis tänään suunnistaan terapoimaan itseämme tutuksi tulleeseen Kiasmaan. Tällä kertaa olin fiksumpi ja syötin vauvani melkein tuntia ennen taidesessiota. Ajoitus oli melkein täydellinen ja uusinta taideteosta koristaa vain yksi pieni puklu.

Tällä kertaa vauvoja oli paikalla puolet vähemmän, joten meitä oli mukana ainoastaan kuusi yksikköä. Ensin kävimme ihastelemassa Kiasman näyttelyiden puolella ne muutamat sinisävyiset teokset (ja ohikulkiessa muutaman muunkin). Parissa viikossa minimiehessä oli tapahtunut jotain ja ennen niin kulturelli vauvani oli paljon kiinnostuneempi muista vauvoista kuin taideteoksista. Tai sitten se yksinkertaisesti ajatteli, että nämä maalaukset on nähty ennenkin.

Työpajassa esittelimme lyhyesti itsemme ja jälkikasvumme. Oma esittelyni jotakuinkin meni "tässä on Apollo, 5 kuukautta, joka on vähän motorisesti jäljessä". Taisin siihen vielä keksiä muutamia selityksiä miksi näin oli päässyt käymään. Tosin myöhemmin tuli sekin todistettua, että motorisesti jäljessä oleva Apolloni, touhusi enemmän kuin naapuri 5.5 kuukautta ja toinen naapuri 4 kuukautta oli kuin Apolloni kaksi viikkoa sitten, joka itki, eikä ollut pätkääkään kiinnostunut aktiviteeteista. Ihastelimme hetken sinisiä tavaroita, joihin kuului harsoja, kankaita, papiljotteja, nauhanpätkiä ja minimiehen ykkösaarre pehmeä sininen muovinpala, joka näytti (ja ilmeisesti maistui) uimarenkaan osalta.

Siinä missä viimeksi paperille kaadettiin lämmintä vettä, tänään vauvojen käsiin iskettiin jääkuutiot, vierelle ripaus mustikkajauhoa ja lopuksi isot kasat kuningatar pilttiä. Viimeksi piirtely ei olisi voinut kiinnostaa jälkikasvuani yhtään vähempää, mutta tällä kertaa piltti maistui hyvältä. Loppupeleissä minimies makasi selällään silmät kiinni ja imi sormiaan. Vähän yksi pikkutaitelija tuuppasi tunkeutumaan meidänkin taideteoksen päälle varastamaan jääkuutiot ja jättääkseen myös meidän paperiin omat käden- ja jalanjälkensä.

Mukaan lähti kivasta iltapäivästä taas yksi taideteos lisää seinälle ripustettavaksi ja yksi body pyykättäväksi. Yrtin valikoida tällä kertaa vaatteet tarkasta, etteivät pilalle menneet vaatteet harmittaisi yhtä paljoa, mutta loppupeleissä tulin taas siihen tulokseen, että oikeasti tämä(kin) body on kyllä yksi lempparivaatteistani. Uskomattoman paljon nykyisen menee aikaa tahrojen poistossa. Uhraavatkohan muutkin yhtä paljon aikaa vaatteiden fiksaukseen vai onko muilla oikeasti olemassa erikseen arki- ja pyhävaatteet? Vähän menojalkaa kutkuttaa siihen malliin, että jos mitään tähdellistä ei ensi viikoksi ilmaannu, haluaisin kovasti käydä vielä sen punaisenkin värileikin testaamassa.

Ps. Minimies on edennyt kääntymisharjoituksissa siihen pisteeseen, että osaa kääntyä halutessaan kyljelleen. Halutessaan myös punnerrus mahalteen onnistuu kylkiasennosta. Näiden kahden yhdistäminen vain näyttää oleman mahdottomuus. Tänään etenimme siihen pisteeseen, että jos samalla kun kiljun kääntymään silmät kiiluen ja meillä säilyy fyysinen yhteys yhden ainokaisen sormen välillä, minimies osaa kääntyä selältä mahalteen alusta loppuun saakka. Käytännössä tuo sormiyhteys toimii henkisenä telepatiayhteytenä. Yritän uskoa ja luottaa siihen, että kyllä se viimeistään kouluun mennessä osaa kai kääntyä ilman apuvoimia.