12 kk

Rakas poikaseni,

tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun sinut repäistiin tähän maailmaan äidin mahasta. Muistan kuinka leikkaussalissa kuuntelimme hetken sydämesi jumputusta, jonka jälkeen joku ilmoitti, että kohta niitä ei enää kuulu. Sen jälkeen äidin mahaa myllättiin ja kohta kuului vauvan itkua. Siitä sinut kiikutettiin suoraan toiseen huoneeseen samalla kun ihmiset kovasti onnittelivat minua, koska minusta oli tullut virallisesti äitisi. Yhteistä symbioottista taivalta meillä kuitenkin oli ollut takana jo useampi kuukausi. Makasin leikkauspöydällä parsittavana, kun kätilö toi sinut kapaloituneena näytille. Katselit ympärillesi isoilla silmillä, samalla kun silitin sormella mustia hiuksiasi ja totesin helpottuneena, "se on ihan söpö". Katsos, elämäsi mahan sisällä ei noudattanut aivan oppikirjaa ja äiti ei ollut aivan vakuuttunut siitä, että se olit sinä, eikä joku toinen, joka siellä mylläsi. Lähdit mummin mukana punnitukseen. Äiti lähti heräämöön. Seuraavan kerran tapasimme aamuyöstä pimeässä neljän hengen huoneessa. Olit kääritty kapaloihin, enkä muista pimeässä huoneessa nähneeni sinusta vilaustakaan. Lopulta lähdit yökön matkaan ja jätit äidin yksin sermin taakse torkkumaan. Aamulla muistan miettineeni, etten edes muista miltä sinä näytät. Kätilö availi verhoja, pesi sinut ja kyseli kovasti kuinka haluaisin hiuksesi kammattavan.

Äiti oli leikkauksesta todella kipeä, mutta niin onnellinen. Ensimmäiset päiväsi vietit tiiviisti pyörillä liikuteltavassa sairaalasängyssäsi nukkuen. Kolmantena yönä päätit herätä ihmettelemään tätä maailmaa ja äidin oli ensin vaikea paikantaa, että se kiljuva nyytti olikin tällä kertaa sinä, eikä joku naapurisemin takana kiljuvista kääröistä. Sen yön vietimme kahdestaan tyhjillä ja hiljaisilla sairaalakäytävillä. Äiti työnteli sinua ja lupasi, että kyllä me pärjäämme, tässä ja nyt ja jatkossakin. Niin me olemmekin pärjänneet.

Olet ollut koko vuoden ajan maailman söpöin vauva ja tästä päivästä lähtien maailman söpöin taapero. Mustat hiuksesi ovat kuitenkin vaalenneet ja kesän aikana sinusta on tullut vaalea sinisilmäinen pellavapää. On vaikeaa löytää sanoja miten huikeaa on ollut, mutta kukaan eikä mikään ole koskaan tehnyt äitiä yhtä onnelliseksi kuin sinä. Äiti rakastaa sinua tässä ja nyt, aina ja ikuisesti. Myös silloin kun teet jotain kiellettyä, kuten tänään olet ollut koko ajan tietokoneen kimpussa. Kieltäminen saa sinut kyllä itkemään ärsytyksestä ja tiedät, ettei niin kuuluisi tehdä, mutta kohta taas olet näppäinten kimpussa tai tökit edes yhdellä sormella kuvaruutua. Itsehillintäsi on yhtä hyvä kuin äidillä herkkujen suhteen. Lisäksi olet oppinut jos joku asia oikein kiukuttaa, äitiä voi raapaista upottamalla kynnet äidin käsivarteen tai reiteen. Äitiä voi myös ohimennen repiä hiuksista samalla kun äiti epätoivoisesti yrittää siivota heittämäsi puurolautasen sotkuja.

kuussa olet jatkanut viime kuussa aloittamaasi sairasteluputkea. Heinäkuun alusta tähän mennessä olet sairastanut rotaviruksen (jolloin olimme sairaalassa yhdessä kolme yötä), noroviruksen, enterorokon, flunssan kuumeineen ja kaksi oksennustautia. Tosin lääkäritäti oli sitä mieltä toissapäivänä, että kaksi viimeisintä puolentunnin oksennustautia olisi mahdollisesti allerginenreaktio soijalle ja pähkinälle. Ilmeisesti sinusta ei ole ihan heti tulossakaan kasvissyöjää, kuten äiti aikoinaan sinun vielä mahassa köllötellessäsi tuumasi. Olet oikeastaan muuntautunut aikaisemmasta lihansyöjästä hedelmänpopsijaksi, jonka vatsa huutaa nälkää kelloon katsomatta maitopullon nähdessäsi. Yhdistät myös mikron hurinan maitopulloon, joten kellonaikaan katsomassa mikron käydessä alat kitistä ja itkeä pullon perään. Ravitsemusterapeutti kuitenkin oli sitä mieltä, että kyllä sinä kasvat näinkin, makeita hedelmäsoseita imien ja maitoa pullosta litkien. Täti oli oikeassa, koska painoa olit kasvattanut kuukaudessa lähes kilon verran, painat nyt 9.380 kiloa ja pituutta venynyt 77.1 senttiin. Tosin parin viikon takaisesta mittauksesta olit lyhentynyt kaksi milliä. Hienosta kasvusta huolimatta perjantain lääkäritäti suositteli sydämenmallisen kielesi leikkausta, joten vaikka äiti niin kovasti toivoikin, että kaikki epämukavat operaatiot jäisivät vauvavuoteen, edessä on vielä muutama käynti siellä, täällä ja tuolla. Muutoin kaikki hienojauhettu ruoka mitä kitusiisi lapat menee oman käden kautta. Äiti ei saa koskea pulloosi, eikä äidillä ole mitään asiaa lusikallesikaan. Noin puolet ruoasta päätyy mahalaukkuusi ja toista puolikasta äiti sitten luuttuaa ja pesee puolet päivästä. Uskomatonta, miten joku noin pieni voi sotkea noin paljon.

Ehkä suurin muutos siihen, että sinusta kasvoi iso, on se kun aloitit päiväkodin. Kamalinta siinä minusta on se, että nykyisin elämääsi kuuluu jotain, jossa äiti ei enää ole osallisena. Kuinka toivoisinkaan, että osaisit kertoa päivästäsi. Nykyisin vain konttaat hirveää vauhtia autoa huristaen äidin syliin, jonne painat pääsi ja rutistat kovaa. Aamut ovat sinulle vaikeita. Samoin päiväkodin myötä myös nätisti sinulle juttelevat tädit ovat pelottavia. Aloitat aina kamalan huudon, kun joku erehtyy hymyilemään sinulle ja kyselemään kuulumisia. Pelkäät, että kohta vaihdetaan syliä ja sitten äiti häipyy. Ehkä kamalinta on aamuisin jättää sinut itkevänä hoitoon ja laittaa kenkiä jalkaan tuulikaapissasi itkuasi kuunnellen. Kuinka äiti toivookaan, että meillä olisi vielä toinen ja miksei kolmaskin vuosi, jolloin voisimme vain olla ja mennä yhdessä niin kuin huvittaa. Joskus kuitenkin aikuisten on tehtävä vaikeita valintoja ja jos se yhtään helpottaa, kaikki mitä äiti tekee, on lopulta sinun parhaaksesi pitkässä juoksussa.

Liikut hurjaa vauhtia kontaten ja kävelet tukia pitkin. Tarvittaessa nouset seisomaan vaikka seinää vasten. Astianpesukoneesta pidät erityisesti ja luukun avaaminen ja luukun päällä istuminen kuuluvat mielipuuhiisi. Myös pianosi päälle usein yrität kiivetä. Tyhjennät mielelläsi kirjahyllyä ja ajelutat autoja aamusta iltaan. Paremman puutteessa auton sijaan kelpaa vaikka eteisestä löytynyt rikkonainen kenkä. Parvekkeella käyt kääntymässä usein ja kylpyhuoneessa uusin leikki on lattiakaivon kannen irrottaminen samalla kun äiti vieressä kiljuu eitä. Lempisanasi on "oho", jota toistat tilanteesta riippumatta. Koiran haukkumista olet viime päivinä vähentänyt. Äidin sängyssä on kiva riehua ja tapanasi on heilutella itseäsi hurjaa vauhtia konttausasennossa tai kaatuilla sängyllä päämäärättömästi kädet ylös levittäen eteen- tai taaksepäin.

Koska menojalkaasi on vipattanut viime aikoina niin armottomasti lukuhetket ovat jääneet vähemmälle. Kannan kyllä kirjoja sinulle harva se hetki, mutta huomattavasti mielekkäämpää sinusta on kontata karkuun äiti perässä möristen. Musiikista pidät myös edelleen ja ei ole "Looloo kids"ä voittanutta. Jaksaisit kuunnella noita kappaleita aina vain aamusta iltaan.

Asioita, joista pidät erityisen paljon ovat: musiikki, unikaverit, äidin kännykkä, tietokone ja aurinkolasit, pallot, autot, piano, wc-harja (äiti osti sinulle synttärilahjaksi ihan ikioman, tosin kiinnostus sitä harjaa kohtaan on ollut vähäistä), maitopullo, hedelmäsmoothiet, vaahtokylpy, hiekkalaatikko ja hiekkalapio sekä putket, joiden läpi voi kontata.

Asioita, joista et välitä niin paljon: kirpeät vihannekset ja marjat kuten, tomaatti, appelsiini, mustikka, mansikka ja vadelma, sukat, hatut, kynsien leikkaaminen, vaatteet, keinuminen, vanhat toimimattomat tietokoneet ja kännykät sekä pitkät automatkat.

Äidin lempihetkiä kanssasi ovat heräämineen iloiseen ääneesi ja nähdessäni hymyilevät kasvosi heti herättyäni, haliminen, olet kiistattomasti maailman paras halija sekä kaiken uuden ja jännittävän näkeminen sekä kokeminen.

Hetkeäkään en pois vaihtaisi.

Hyvää ensimmäistä syntymäpäivää rakas poikani!

Rakkaudella,

Mami.