11 kk

Rakas poikaseni,

havahduin tänään, että olet kohta jo 11.5 kuukautta vanha, etkä suinkaan täyttänyt hetki sitten täysiä kuukausia. Viralliset 11-kuukautiskuvasi myös ovat ottamatta. Täydellisiä kuvia tavoitellessani halusin naamasi olevan mahdollisimman enterorokko rupivapaa ennen kotistudion pystyttämistä. Tällä hetkellä ei mene päivääkään etten hämmästelisi miten iso sinusta on kasvanut. Siitäkin huolimatta, että kuluneen kuukauden aikana et ole tehnyt oikein muuta kuin sairastellut. Olet sairaanakin kyllä ihan supervauva. Ihan kipeimmät hetket haluaisivat vain köllötellä sylissä tai vaihtoehtoisesti huudat sylistä ja haluat sieltä pois, kunnes huomaat, että jos on jotain kamalampaa niin se on se, ettet ole juuri sillä hetkellä sylissä huutamassa, että haluat sieltä pois. Tässä kuussa olet siedättänyt oksennusfobista äitiäsi kunnolla ja nykyisin melkein aina uskallan ottaa sinut syliin, sen jälkeen kun olen kietonut sinut tiukasti pyyhkeen sisälle ja istutan sinut syliini itsestäni poispäin. Toivon niin kovasti, että yrjötaudit, samoin kuin muut taudit, olisivat osaltasi ohitse edes hetkeksi siitäkin huolimatta ettet pahemmin kärsi vielä miesflunssasta. Tarvitset kuitenkin sairasteluun ympärivuorokautisen palvelijan ja äiti on vähän väsy sairaan lapsen hoitamiseen, vaikka totta kai äiti jatkossakin sinua sairaana hoitelee. Vaikka sattuisit sairastumaan jo heti huomenna.

Opit ryömimään aikoinaan samana päivänä, kun sairastuit ensimmäiseen vatsatautiisi. Rotaviruksen iskiessä vaihdoit edellisenä päivänä liikkumisen nelivetoiseksi ja sen jälkeen olen nähnyt sinut ryömivän vain yhden ainoan kerran ja senkin rotapotilaana sairaalassa. Ensin konttausvauhtisi oli aivan etanantahtista, enkä ymmärtänyt miksi vaihdoit mahakiitosi etanakäyntiin. Harjoitus on kuitenkin tehnyt sinusta konttausmestarin. Salaa äiti on myös iloinnut, että tämä vaihe ajoittui kesähelteille ja housujen polvet ovat säästyneet puhkikulumisilta. Konttauksen myötä löysit serkkujen luona autot. En edelleen voi käsittää miten sisäsyntyistä autofanaattisuutesi onkaan. Konttaat päivät pitkät autojasi työnnellen. Joskus autojen tilalla työnnät eteenpäin palloja. Tönäiset ne kädelläsi eteenpäin ja konttaat kiinni, antaaksesi niille taas lisää vauhtia. Ukki on jo ollut ilmoittamassa sinua Tanskan jalkapallomaajoukkueen vahvistukseksi. Isona sinusta kuulema tulee jalkapalloilija, sellistin ja aivokirurgin lisäksi. Tukea vasten myös liikut kävellen sivusuunnassa.

Sellosta puheenollen, äiti melkein hajotti kätesi kun se jäi ostoskeskuksen hissin oven väliin puristuksiin. Mummin mukaan oli onni ettei kädellesi käynyt mitään. Kuule yksikätisenä sellistin urasi olisi ollut vaakalaudalla. Tästä tapaturmasta lähtien olet matkustanut aina visusti vaunuissa käytettynä hissien perimmäisessä nurkkauksessa. Myöskään äidin sänkyyn sinulla ei ole nykyisin enää oikein asiaa. Tapanasi kun on lähteä liikkeelle vähän liian vauhdikkaasti ja pöytälamppukin nykyisin viettää sapattikuukausia kirjahyllyn päällä. Siitä lähtien, kun teit ilmakuperkeikan lampunvarjostimen päälle ja äiti sydän sykkyrällä kävi sinut lattialta pelastamassa. Nykyisin aamuhalit toimitetaan aika usein olohuoneenmatolla. Niin, että sinä puuhailet omiasi ja äiti torkkuu sen minkä hiustenrepimiseltä ja kiipeilytelineeltä olemiselta pystyn.

Tässä kuussa maailman helpoimmasta ja iloisesta vauvasta kuoriutui sisupussi. Se kaikki liittyi siihen, että sen jälkeen kun opit konttaamaan, olet viihtynyt itseksesi pitkiäkin aikoja parvekkeella leikkien. Usein virittelimme sinne helteellä sinulle uima-altaan, jota äiti ei aina laiskana ole jaksanut ja muistanut tyhjentää iltaisin. Sinulla on tapana uittaa altaassa kaikki mahdollinen, revityistä kirjanpalasista tutteihin ja riisikakkuihin. Lisäksi viihdyt siellä erinomaisesti autojasi työnnellen. Paitsi, että sinulla on tapan olla otteissasi sen verran kovakourainen, että autot kaatuvat joskus katolleen ja kyljelleen. Tämä saa aikaan sinussa raivokohtauksen ja kiljuen ja karjuen paiskot autoja päin seiniä ja parvekkeen kaiteita, kunnes joskus vahingossa auto kääntyy takaisin pyörilleen ja olet taas onnellinen. Aina siihen saakka, kun auto ei taas tottele sinua ja saat uuden raivarin. Joskus pitkittyneen raivarin aikana alat paiskomaan muitakin esineitä ympäriinsä ja kylpyankkasi ovat joskus saaneet kovaakin kyytiä. Muita harmistuksen aiheita ovat, liian pienet kolot, joihin jäät jumiin ja Ikean kiinni oleva mehupillipussi. Mummi totesi yksi päivä, etten minä, jolla kuulema alkoi murrosikä kuusivuotiaana, ole koskaan ollut tuollainen ja saanut raivokohtauksia noin pienenä. Tämä kaikki varmaankin lupaa erityisen seesteistä uhmaikää.

Haukut edelleen koiran nähdessäsi ja sana "ei" merkitsee sinulle hetkestä riippuen, joko sitä, että lopetat mitä ikinä oletkaan tekemässä tai sitä, että teet sitä vielä suuremmalla innolla, samalla kun hymyilet ja naurat päälle. Erityisesti äidin harvenevia hiuksia on aina yhtä mukava repiä kaksin käsin. Ihanin henkilö maailmassa on mielestäsi ukki. Sen jälkeen tulee mummi ja jossain hännänhuippuna äiti. Olet ukin oma perskärpänen ja seuraat ukkia aamusta iltaan. Toistaiseksi äiti on kuitenkin onnistunut omimaan sinut itsellensä aina viimeistään iltaisin. Luemme yhdessä aina iltasaduksi saman tutun kirjan Nancy Tillmanin kirjan "I'd Know You Anywhere, My Love" samalla kun kuuntelemme itkuhälyttimestä tuutulauluja. Nukut yleensä omassa sängyssäsi läpi yön heräämättä kertaakaan. Joskus harvoin äidillä on kuitenkin onni saada sinut kainalokaveriksi. Tällöin yleensä konttaat unissasi pää seinään kolisten tai nukut vähintään poikittain niin, että äiti on pudota sängyltä. Näitä hetkiä en kuitenkaan vaihtaisi mihinkään. Nytkin minulla on sinua ikävä, vaikka nukutkin kädenmitan päässä sängystäni. Kauniita vauvavuoden viimehetkiä rakkaimpani.

Rakkaudella,

Mami.