Rakas poikaseni,
täytit toista
viikkoa sitten 9 kuukautta. Jostain kumman syystä aika tuntuu katoavan jonnekin
ja kaikki tapahtuu nykyisin viiveellä ja jälkijunassa. Huomenna olisi myös tarkoitus
ottaa 9-kuukautis kuvasi. Myönnettäköön, että kroonisen aikapulan lisäksi olen
odottanut naamatauluasi koristavien hyttyspuremien katoamista jo yli kaksi
viikkoa. Sitkeässä ne kuitenkin ovat ja edelleen huomaan selitteleväni
kaikille, ettet todellakaan kärsi mistään rokosta vaan vietimme lomaa periferiassa
viikkoja sitten ja edelleen parantelemme pärstääsi.
Olet kuitenkin
edelleen söpöintä mitä tiedän, paukamat mukaan lukien. Jos edellisessä kuun
teemana oli sairastelu, tässä kuussa vallitsevana vaiheena on ollut "äiti
halitaan vielä vähän". Tosiasiassa se paikallaan tuntikausia yksin
viihtyvä akselinsa ympäri pyörivä tyytyväinen vauva on vaihtui ryömivään alati
kitisevään vauvaan, joka olisi vain istunut sylissä vuorokauden ympäri jos se
olisi ollut mahdollista. Kotona liikuit laiskasti ja jämähdit aina siihen
pisteeseen mihin sinut kulloinkin jätettiin. Kylässä kuitenkin pääsit vauhdin
makuun ja liikuit hyvin pitkään niin, että pidit polvet koukussa 90 asteen
kulmassa samalla kun hilasit itseäsi eteenpäin kämmenilläsi etanavauhtia.
Mummin ja ukin luona löysit vaihteiston ja otit mukaan liikkumiseen oikean
jalkasi ja kyynerpäät. Tällä taktiikalla revittelit pitkin isoa ja avaraa
tilaa. Ilmeisesti kotimme on sinulle vain yksinkertaisesti liian pieni. Kaikki
on kädenulottuvilla tai vähintään äänenkantaman päässä eikä siellä tarvitse
vaivautua erikseen liikkumaan.
Lelut ovat
mielestäsi vähän turhia ja leluja kivempia ovat kaapit, ovet ja kaikki
kielletty. Olet oppinut tuntemaan "ei" sanan ja aina "no"
kuullessasi joko innostut hirmuisesti ja menet jalat sätkien ja kikattaen
tekemään juuri sitä juttua mihin sinut erikseen käskettiin ein säestämänä tai
alat itkemään ja yleensä jatkat jutun tekemistä parkuen kiellon päälle. Pidät
hirmuisen paljon koirista, etenkin mummin ja ukin valkoisista. Koirat eivät
yleensä kamalasti kuitenkaan pidä sinusta ja koska et ole kuullutkaan elävien
eliöiden henkilökohtaisesta tilasta, sinua saa jatkuvasti olla vahtimassa,
ettei sinusta tai vastaavasti koirista tule rukkasia. Puhua et osaa muuta kuin
hyvin epämääräisiä "bäbäbäbä" tavuja, mutta haukkua osaat. Teet tätä
kuitenkin vain koirien perässä. Ihmisten "vuh vuh" ja "hau
hau" yritykset ovat mielestäsi surkeaa yritystä, etkä ymmärrä että siihen
pitäisi reagoida haukkumalla.
Musiikki on
sinusta edelleen aivan ihanaa. Youtuben videoita et kuitenkaan jaksa istuen
toljottaa kovinkaan pitkään. Tässä kuussa kuuntelit hautajaisissa ensimmäistä
kertaa oikeaa elävää musiikkia ja sellon ääni lumosi sinut totaalisesti.
Lastenlaulujen lisäksi olemmekin nyt kahlanneet läpi sellokonserttoja ja muita
klassisen musiikin mestariteoksia. Vivaldin neljä vuodenaikaa on aika kova
sana. Katusoittajia jaksaisit myös kuunnella loputtomiin ja olemme muutamaan
otteeseen parkkeeranneet rattaat pitkäksi toviksi viulistien viereen.
Ohikulkijat ovat myös pistäneet merkille hypnoottisen katseesi ja vilahdat useiden
turistien kotivideoilla. Lisäksi äiti ei ihan aina keksi mitään höpöteltävää,
joten aika usein keskustelumme vaihtuu jossain välissä lauluksi. Tapanasi on
myös aika usein hyräillä itseksesi, joko musiikin mukana tai ihan muuten vain.
Varsinkin nukkumaan mennessä lauleskelet usein itsesi uneen. Äiti on ehkä tästä
aika innoissaan ja vaikka tämä tuskin ennustaa tulevaa musikaalista uraasi,
sinulle on jo valmiiksi katsottu viulutunnit Suzuki-koulusta parin vuoden
kuluttua.
Tämä kuukausi on
ollut monella tapaa äidille luopumisen aikaa. Vauvavuosi lähenee loppuaan, olet
jo 75% valmis vauva, ja äidin virallinen vapaa alkaa tulla tiensä päähän.
Lisäksi päätit, että äitiä kivempi asia on ehkä kuitenkin ukki ja välillä
ryömit itkien äidin ohi ukin luokse ja ulkona itkit äidin sylissä ukin perään.
Vaikka äiti kateellisena vieressä touhua katsoikin on ihanaa, että elämässäsi
on muitakin ihmisiä, joista pidät niin valtavasti ja joille olet tärkeä. Vietit
myös ensimmäisen yön äidissä erossa ukin kanssa, jolloin äiti kävi reissussa
työhaastattelussa. Olit ollut malliyökyläilijä ja sait luvan tulla ja jäädä
toistekin. Parasta ehkä koko reissussa oli äidistä takaisin tuleminen ja sinun
syliisi kaappaaminen. Olet nimittäin edelleen parasta mitä tiedän!
Rakkaudella,
Mami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti