keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

9 kk


Rakas poikaseni,

täytit toista viikkoa sitten 9 kuukautta. Jostain kumman syystä aika tuntuu katoavan jonnekin ja kaikki tapahtuu nykyisin viiveellä ja jälkijunassa. Huomenna olisi myös tarkoitus ottaa 9-kuukautis kuvasi. Myönnettäköön, että kroonisen aikapulan lisäksi olen odottanut naamatauluasi koristavien hyttyspuremien katoamista jo yli kaksi viikkoa. Sitkeässä ne kuitenkin ovat ja edelleen huomaan selitteleväni kaikille, ettet todellakaan kärsi mistään rokosta vaan vietimme lomaa periferiassa viikkoja sitten ja edelleen parantelemme pärstääsi.

Olet kuitenkin edelleen söpöintä mitä tiedän, paukamat mukaan lukien. Jos edellisessä kuun teemana oli sairastelu, tässä kuussa vallitsevana vaiheena on ollut "äiti halitaan vielä vähän". Tosiasiassa se paikallaan tuntikausia yksin viihtyvä akselinsa ympäri pyörivä tyytyväinen vauva on vaihtui ryömivään alati kitisevään vauvaan, joka olisi vain istunut sylissä vuorokauden ympäri jos se olisi ollut mahdollista. Kotona liikuit laiskasti ja jämähdit aina siihen pisteeseen mihin sinut kulloinkin jätettiin. Kylässä kuitenkin pääsit vauhdin makuun ja liikuit hyvin pitkään niin, että pidit polvet koukussa 90 asteen kulmassa samalla kun hilasit itseäsi eteenpäin kämmenilläsi etanavauhtia. Mummin ja ukin luona löysit vaihteiston ja otit mukaan liikkumiseen oikean jalkasi ja kyynerpäät. Tällä taktiikalla revittelit pitkin isoa ja avaraa tilaa. Ilmeisesti kotimme on sinulle vain yksinkertaisesti liian pieni. Kaikki on kädenulottuvilla tai vähintään äänenkantaman päässä eikä siellä tarvitse vaivautua erikseen liikkumaan.

Lelut ovat mielestäsi vähän turhia ja leluja kivempia ovat kaapit, ovet ja kaikki kielletty. Olet oppinut tuntemaan "ei" sanan ja aina "no" kuullessasi joko innostut hirmuisesti ja menet jalat sätkien ja kikattaen tekemään juuri sitä juttua mihin sinut erikseen käskettiin ein säestämänä tai alat itkemään ja yleensä jatkat jutun tekemistä parkuen kiellon päälle. Pidät hirmuisen paljon koirista, etenkin mummin ja ukin valkoisista. Koirat eivät yleensä kamalasti kuitenkaan pidä sinusta ja koska et ole kuullutkaan elävien eliöiden henkilökohtaisesta tilasta, sinua saa jatkuvasti olla vahtimassa, ettei sinusta tai vastaavasti koirista tule rukkasia. Puhua et osaa muuta kuin hyvin epämääräisiä "bäbäbäbä" tavuja, mutta haukkua osaat. Teet tätä kuitenkin vain koirien perässä. Ihmisten "vuh vuh" ja "hau hau" yritykset ovat mielestäsi surkeaa yritystä, etkä ymmärrä että siihen pitäisi reagoida haukkumalla.

Musiikki on sinusta edelleen aivan ihanaa. Youtuben videoita et kuitenkaan jaksa istuen toljottaa kovinkaan pitkään. Tässä kuussa kuuntelit hautajaisissa ensimmäistä kertaa oikeaa elävää musiikkia ja sellon ääni lumosi sinut totaalisesti. Lastenlaulujen lisäksi olemmekin nyt kahlanneet läpi sellokonserttoja ja muita klassisen musiikin mestariteoksia. Vivaldin neljä vuodenaikaa on aika kova sana. Katusoittajia jaksaisit myös kuunnella loputtomiin ja olemme muutamaan otteeseen parkkeeranneet rattaat pitkäksi toviksi viulistien viereen. Ohikulkijat ovat myös pistäneet merkille hypnoottisen katseesi ja vilahdat useiden turistien kotivideoilla. Lisäksi äiti ei ihan aina keksi mitään höpöteltävää, joten aika usein keskustelumme vaihtuu jossain välissä lauluksi. Tapanasi on myös aika usein hyräillä itseksesi, joko musiikin mukana tai ihan muuten vain. Varsinkin nukkumaan mennessä lauleskelet usein itsesi uneen. Äiti on ehkä tästä aika innoissaan ja vaikka tämä tuskin ennustaa tulevaa musikaalista uraasi, sinulle on jo valmiiksi katsottu viulutunnit Suzuki-koulusta parin vuoden kuluttua.

Tämä kuukausi on ollut monella tapaa äidille luopumisen aikaa. Vauvavuosi lähenee loppuaan, olet jo 75% valmis vauva, ja äidin virallinen vapaa alkaa tulla tiensä päähän. Lisäksi päätit, että äitiä kivempi asia on ehkä kuitenkin ukki ja välillä ryömit itkien äidin ohi ukin luokse ja ulkona itkit äidin sylissä ukin perään. Vaikka äiti kateellisena vieressä touhua katsoikin on ihanaa, että elämässäsi on muitakin ihmisiä, joista pidät niin valtavasti ja joille olet tärkeä. Vietit myös ensimmäisen yön äidissä erossa ukin kanssa, jolloin äiti kävi reissussa työhaastattelussa. Olit ollut malliyökyläilijä ja sait luvan tulla ja jäädä toistekin. Parasta ehkä koko reissussa oli äidistä takaisin tuleminen ja sinun syliisi kaappaaminen. Olet nimittäin edelleen parasta mitä tiedän!

Rakkaudella,
Mami

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti