Tiedättekö...
minulla oli visio miten asiat tulisivat menemään ja missä minimies aloittaisi
päivähoidon ja missä koulutaipaleen. On selattu haavepaikkoja ja sitten niitä
realistisimpia tavoitteita. Tosiasiassa tämä syksyn päivähoidon aloitus tuli
aivan puskista. Olin ajatellut chillailevani kotisohvalla koko syksyn. Siihen
malliin työkkärin tätikin niskaani hengittää, että ehkä löhöily saa riittää.
Olen ollut työttömänä huikeat neljä arkipäivää ja olen ehtinyt saamaan jo kolme
erillistä kirjettä työvoimatoimistosta, kaksi henkilökohtaista sähköpostia
(joista jälkimmäinen lähetetty minulla perjantaina kello 17:05) ja ison listan
asioita, jotka minun kuuluisi nyt suorittaa siihen ja siihen päivään mennessä.
Viikon päästä pitäisi raahautua myös paikan päälle johonkin työinfoon, jossa
ainakin viime keväänä (ehdin olla pari kuukautta työttömänä ennen
äitiysvapaata) puhuttiin lähinnä yrityksen perustamista ja siitä kuinka töitä
haetaan. Silloin minulle sattui mukava poju henkilökohtaiseksi kontaktiniksi,
joka sanoi suoraan mahalleni, että vaikka minun lain mukaan töitä pitäisikin
etsiä, ei kukaan tosiasiassa minun edes oleta niin tekevän. Tällä tädillä on
aivan uusi asenne ja kuulema tilanteeni on nyt aivan eri, jonka takia teen
selvityksiä asioista, joista minulle viimeksi sanottiin, ettei niitä enää
koskaan tarvitsisi tehdä, kun olen asian kerran hoitanut. Saako työkkärin tätiä
vaihtaa jos ei ole tätiin tyytyväinen? Saahan omalääkäriäkin vaihtaa jos kemiat
lääkärin kanssa tökkivät!
Hakukaavaketta päiväkoteihin täyttäessäni törmäsin ensimmäiseen ongelmaan. Oikeasti kuulema
päiväkotipaikkoja pitäisi hakea viimeistään neljä kuukautta ennen töiden alkua
ja kuulema paikat on jaettu jo toukokuun kokouksessa. Lisäksi valveutuneet
vanhemmat kiertävät vähintään koko kaupungin päiväkodit läpi etsiessä
jälkikasvulleen sitä täydellistä menomestaa. Itse täytin hakukaavakkeen
päivähoitoon siihen malliin, että tuo päiväkoti on sijainniltaan ihan kiva ja
tuota oli kerran kehuttu jossain paikassa pari vuotta sitten (yksi kehutuista listani päiväkodeista oli kuulema jo suljettu edellisenä vuonna). Soitin vielä
infoon, jossa kehotettiin minua soittamaan päiväkodit läpi ja keskustelemaan
(painostamaan) päiväkodin johtajia tilanteestani. Virhettä virheen perään.
Koska olin rastittanut kakkosvaihtoehdoksi palvelusetelin yksityiseen
päiväkotiin minua kehotettiin myös soittamaan lähitienoon yksityiset päiväkodit
läpi, jonne palveluseteli kelpaisi. Tämä karsi listalta jo monta potentiaalista
säilytyslaitosta. Tien toisella puolella kuitenkin löytyi netissä kovasti
haukuttu paikka, josta löytyikin soittamalla paikka elokuulle pienten ryhmään.
Minua kuitenkin kehotettiin täyttämään hakemus hetimiten netissä ja samalla
hakemaan kaupungilta heille palveluseteliä. Päiväkotishoppailijana sitten
soitin seuraavaan päiväkotiin, josta sain tismalleen samat ohjeet, sillä
poikkeuksella, että minulta kysyttiin "minkälaiset valmiudet lapsella on
kävelyyn"? Ööh, kyllähän se ryömii pitkin lattioita jos sille päälle
sattuu. Huomasin kertovani kuinka jälkikasvuni kyllä kävelee tukia pitkin
(kyllä se joskus ottaa muutamia askelia pinnasängynlaidasta keikkuen
mielestäni), mutta koska näistä on aina vaikea ennustaa, en todellakaan osaa
sanoa ja luvata mikä tilanne mahdollisesti olisi kahden kuukauden kuluttua.
Luultavasti huono, koska minimies ei turhia riskejä ota. Lopputuloksena olen
laittanut hakemukset vetämään kahteen yksityiseen säilytyslaitokseen.
Yhteenkään en ole hakenut kaupungilta vielä palveluseteliä, koska kaikista
virheistä oppineena muistin puhelun lopussa vielä kysyä, että josko päästäisiin
kunniakierroksella käymään ennen päätöksen tekoa.
Vieläköhän koko
homman ehtisi perumaan? Oikeasti minulla ei ole minkäänlaista tarvetta hypätä
takaisin työelämään. Raha nyt tietenkin olisi aina kivaa, koska aika harvoin
tulot ja menot nykyisinkään vastaavat toisiaan. Shoppailu vain on niin kivaa.
Etenkin kaikki minikokoiset vaatteet ja kaikki tavarat, joita ilman vauvoja ja
taaperoita ei voi missään nimessä kasvattaa. Tämän syksyn sijaisuuden tekeminen
on kuitenkin monelta kantilta äärettömän järkevää ja takaa sen, että ensi
vuoden puolella pärjäämme taloudellisesti ilman sen suurempia säätöjä. Kyseessä
on sitä paitsi vain neljä kuukautta, sehän kuluu nopeasti, vaikka sijaistamani
henkilö vähän tuolle kommentille naureskelikin ja totesi sen tuntuvan hurjan
paljon pidemmältä. Ja tämä siinä vaiheessa kun toivottelin hyviä
vuorotteluvapaita ja kesälomia.
Joka päivä
huomaan halivani pikkupakkausta hieman enemmän kuin edellisenä päivänä. Kumma
miten toista voi olla niin ikävä, vaikka vieressä se koko ajan onkin. (Ja tämä on henkilön kirjoittama, joka tänään kiitteli rakkauspakkaustani, joka nukkuin yöllä 11 tuntia ja päivällä 6 tuntia päiväunia ja antoi äidille extrayllärinä lepopäivän, josta tämä mamma nautti täysillä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti