Maidon kaksoissokkoaltistus

Olen veljeni luona lapsenvahtina ja pyöritän neljän lapsen (kolme koululaista ja vauva) ja yhden koiran taloutta yksin leikkien superpätevää. Välillä kaikki on rempallaan enkä oikeasti ole tainnut ehtiä koirankaan kanssa ulos päiviin, mutta onneksi on reippaat (ja vähemmän reippaat) koululaiset, jotka intopiukeena (uhkailu, kiristys ja lahjonta) auttavat kodinaskareissa, yleensä pakonsanelemana. Viikonloppuna ajauduin katsomaan omakannasta, josko siellä olisi vihdoin jotain tietoa onko meitä hyväksytty viralliseen maitoallergiatestaukseen (minimies kun on ainoastaan suolisto-oireinen, eikä ihomuutoksia ilmene). Kannasta löytyikin ihmeellinen merkintä keskiviikolla 21.3 Iho- ja allergiasairaalaan, jossa kuitenkin kuvaustekstinä oli lähete radiologille vatsan ultraääneen. Maanantaina soitin sairaalaan ja kyselin tuon omituisen merkinnän perään ja sainkin kuulla, että osastohoitaja oli juuri aikaisessa soittaa minulle, koska viikonloppuna sähköpostiin oli ilmestynyt veisti, että osalle potilaista on jäänyt kutsukirjeet tulostumasta ja postittamatta ja Apolloni on kappas vain yksi näistä tapauksista. Sairaalaan meidät toivotettiin tervetulleeksi kaksoissokkotutkimukseen keskiviikkona.

Onnistuin saamaan koululaisille aamuvahdin ja minimiehen kanssa hyppäsimme auton kyytiin aamulla ennen kello kuutta hurauttaen auton parkkiin kotiimme Vantaalle, josta jatkoimme julkisia käyttäen sitten Iho- ja allergiasairaalaan. Automatka oli yhtä painajaista. Minimies sai totaalisen raivokohtauksen ja kiljuen heitteli lelut ja tutit pitkin takapenkkiä, samalla kun irrotti osittain turvakaukaloa paikalla pitävät turvavyöt. Huutoa oli järkyttävä kuunnella kilometri toisensa perään ja loppupeleissä sitten itkimme molemmat. Minimies kurjaa kohtaloaan ja minä sitä, etten voinut pysähtyä ja jäädä tunniksi tienposkeen raivoavaa vauvaa lohduttamaan. Pienestä pään taputuksesta kun tuossa vaiheessa ei olisi ollut mitään hyötyä ja homma olisi levinnyt käsiin entisestään. Viimeiset kilometrit laskin jo sekunteja, kunnes kaappasin lopulta nukkuvan aarteeni syliin ja vannoin, että jatkossa mitoitamme aikataulut niin, että voimme pysähdellä leikkimään vaikka kilometrin välein.

Sairaalassa olimme noin minuuttia ennen aikaamme ja sairaanhoitaja jo oli käytävillä peräämme huhuilemassa. Homma lähti niinkin tavallisesti liikkeelle, että aloitimme punnitsemalla ja mittaamalla minimiehen. Seitsemän kuukauden iässä pituutta oli yhteensä 72.1 senttimetriä ja painoa 7.550 kiloa. Reilun kuukauden aikana oli siis venytty kolme senttiä ja paisuttu reilu puoli kiloa. Suhteellinen pituus-painokäyrä oli taas laskenut hieman, mutta edelleen kuulema minimies kasvaa tasaisesti omilla käyrillään. Mitään erityisiä öljylisiä tai pakkoruokintaa ei tarvitse aloittaa. Huolestuttavaa kuulema olisi jos oltaisiin menty plussakäyriltä miinuksille tai suhteellinen pituus-paino olisi -20% alapuolella. Mutta minimies on koko elinikänsä tasaisesti kulkenut -14% ja -19% välillä, joten jatkossakin saa syödä tai olla syömättä oman mielensä mukaan. Jos jotain pitäisi hehkuttaa olisi se meidän tapaama lääkäri. Koskaan en ole vielä tavannut yhtä mukavaa lastenlääkäriä, joka lennätteli vauvaa katonrajassa samalla kun jutteli, että kyllä sinusta vielä mäkihyppääjä tulee ja otti minimiehen syliinsä tietokonettansa hakkaamaan. Tällä lääkärillä oli kaikki parhaat lelut ja vempaimet, Pikku Kakkonen -paita päällä ja aivan uskomaton ote pikkupotilaisiin. Kävimme läpi perusjutut ja samalla kaksoissokkotutkimuksen periaatteet.

Iho-oireisten allergiat on yleisesti helppo tunnistaa. Annetaan allergeenia sisältävää ainetta samalla kun iho siihen reagoi. Näitä punottavia naamoja oli koko odotushuone täynnä. Suolisto-oireisten lasten tutkiminen puolestaan huomattavasti haasteellisempaa. KELA kuitenkin vaatii korvattavuutta varten viralliset testit, jotka kuuluu suorittaa valvotusti sairaalassa. Kaksoissokkotutkimuksessa vauvalle juotetaan kahta eri maitoa eri viikoilla satunnaisessa järjestyksessä. Järjestyksen on arponut sairaalan keittiö, eikä lääkärikään järjestystä tiedä. Toinen maito on maidotonta Nutrilon Peptiä ja toinen maito on Nutrilon Pepti pohjainen, mutta sisältää lisäksi päivittäin 2.5 dl NAN HA maitoa. Tämän pitäisi kuulema olla tarpeeksi suuri määrä maitoproteiinia osoittaakseen mahdollinen maitoallergia. Koontipalaverissa sitten verrataan oirekaavakkeita ja tarvittaessa jos oireet ovat tarpeeksi selkeät, avataan tuo salainen kirjekuori ja katsotaan kumpi maito oireet aiheutti. Jos koe on positiivinen lääkäri kirjoittaa KELA:an B-lausunnon maitoallergiasta. Muussa tapauksessa katsotaan vielä verikokeita ja pohditaan jatkoa.

Testi aloitettiin sairaalassa A-maidolla, jota ensin juotiin 25 ml. Sen jälkeen minimies otti 30 minuutin tirsat odotushuoneessa, jonka aikana tarkasteltiin mahdollisia iho-oireita, joita ei oletetusti tullut ollenkaan. Tämän jälkeen samaa maitoa juotiin 100 ml, odotettiin tunti ja kurkittiin mahat ja selät ihottuman varalta. Normaalilta näytti edelleen. Sitten meidät kotiutettiin maitopussien ja oirekaavakkeiden kanssa kotiin. Loppupäivä juotiin normaalisti omaa tuttua Nutrilon Peptiä. Tänään aloitin päivän valmistamalla jääkaappiin kannullinen A-maitoa. Kuuteen desilitraan keitettyä ja jäähdytettyä vettä sekoitettiin sairaalan antama maitopussi. Jos päivittäinen maidontarve on enemmän kuin tuo 6 dl, loppupäivä mennään sitten omalla Nutrilon Peptillä. Tarkoitus on jatkaa tällä tavoin neljä seuraavaa päivää, jonka jälkeen meillä on sairaanhoitajan tapaaminen parin viikon päästä sairaalassa. Tällöin käymme läpi A-maidon oirekaavakkeen ja aloitamme vastaavan testin sairaalassa B-maidolla. 

Ensi kosketus A-maitoon on, että maistuu mielestäni yhtä pahalta kuin Nutrilon Pepti. Minimiehelle maitopullo kuitenkin näytti maistuvan ihan normaalisti. Osa maidoista tuli ulos, samoin kun myöhemmin kaurapuurot. Normi päivältä siis näyttää näin pulauttelun ja oksennusten osalta tähän saakka.

Loppupeleissä itse uskon testitulosten jo valmiiksi olevan negatiivinen. Maitokokeiluja on tehty kotioloissa parin kuukauden iästä tähän mennessä neljä. Ihan pienenä NAN maito aiheutti välittömän kipuitkun, mutta vanhentuessa oireet ovat lieventyneet ja varsinainen huuto on alkanut vasta siinä vaiheessa kun normimaitoa on mennyt lähes päivittäinen maitomäärä. Jäämme siis odottamaan jatkoa mielenkiinnolla.