Viime aikoina on
tullut taas reissattua. Lähdettiin pari viikkoa sitten minimiehen kanssa
porukoilleni, josta jatkoimme mummi mukanamme Suomen halki vaakasuunnassa kohti
muuntokoulutuksen pääsykokeisiin. Olen tehnyt flunssaa pienen ikuisuuden ja
tietenkin päivä ennen haastatteluita ääni oli pelkkää pihinää. Paluumatkalla
ääni kulki jo paremmin ja minimies nukkui kaukalossaan lähes koko matkan,
kunnes heräsi loppupäässä hysteeriseen kipuitkuun. Siinä sitten pysähdyttiin
pimeässä räntäsateessa bussipysäkille ja roikotettiin vauvaa ylösalaisin ja
lähes nakuna vaakasuunnassa. Tungettiin pulloa ja maitoa ja vietiin ulos
autosta ja tanssittiin ripaskaa ojanpientareella. Mikään ei auttanut ja
minimies kiljui selkäkaarella kakoen, yökkäilen ja hyperventiloiden. Tässä
vaiheessa olin varma, että nyt sillä vähintään räjähti vatsassa se kysta
(suolidublikaatti). Lähimmälle päivystyspisteelle saavuimme reilun puolen
tunnin jälkeen vauva edelleen kiljuen. Sitten koittikin hiljaisuus, minimies
naama valkoisena ja silmänympärykset tulipunaisena hymyili nätisti hoitajalle,
pieraisi ja väänsi niskapaskat. Lääkäri vilkutteli vauvalle, totesi
suolistoäänten olevan normaalit ja totesi, ettei suolitukoksesta ole tietoakaan
(kappas vain!).
Porukoille saavuttaessa
minimies oli kehitellyt itsellensä yskän. Ajattelin, että vähempikin huutaminen
yskittää. Sitten se alkoi pärskimään ja kohta sillä oli nenäkin tukossa. Ja
huuto alkoi taas. Lopulta syömisestä ei tullut mitään ja maha oli täynnä ilmaa.
Toisella kädellä kaadoin maitoa kitaan ja toisella Cuplatonta. Pakko se oli
kuitenkin lopulta myöntää, että minimies oli sairastunut ensimmäiseen
flunssaansa 2.5 kuukauden iässä.
Suurimmaksi
haasteeksi koitui heti alussa nesteytys. Minimies on normaalisti pieniruokainen
ja pärjäisi (omasta mielestään) aamusta iltaan ilman ravintoa. Tukkoisella
nenällä ei ilmeisesti voi ollenkaan ruokailla, joten kerta-annokset olivat
välillä 10 millilitran luokkaa. Siinä vaiheessa kun alas meni 50 milliä
kerralla, huokaisin helpotuksesta. Ensimmäistä kertaa ymmärsin myös miksi
vaipoissa on väri-indikaattorit. Siinä vaiheessa kun minimies oli ollut
pissaamatta pisimmillään kahdeksan tuntia putkeen, oli vaihtelua nähdä vaipan
värinauhassa aavistus vihreää sen keltaisen sijasta. Asetin itse
tavoitemääräksi 500 millilitraa maitoa vuorokaudessa, mutta tosiasiassa oli
päiviä jolloin alas meni reilut 300 ja sekin pakkosyöttäen itkun ja huudon
kanssa. Arviolta (vauva punnituksessa normaalilla henkilövaa'alla sylissä)
paino tippui reilussa viikossa puoli kiloa, joka reilun viiden kilon paketissa
tuntui ja näytti tosi suurelta. Vaippakoko tippui myös yhdellä.
HUS:n alueella on
ohjeena, että alle 3 kuukauden ikäisen kuume on syy hakeutua päivystykseen.
Ohje ei ilmeisesti ole koko maan kattava, koska sain ulkopaikkakuntalaisena
puhelimessa ainoastaan kuulla, kuinka vauvallani on vain lämpöä (38.3). Samalla
sain ohjeeksi antaa kuumetta alentavaa lääkettä, jota taas apteekin farmaseutin
ja lääkepullon mukaan ei minimiehelleni saanut antaa. Kuume sai vatsan myös
sekaisin ja vaippoja vaihdettiin päivittäin kymmeniä. Onneksi lämpöily hävisi itsessään
parissa päivässä ja samalla ruokahalukin palasi nuhasta ja yskästä huolimatta.
Nukkuminen onnistui isolla tyynyllä kohotettuna vaunuissa, kunnes otettiin taas
takapakkia ja minimies aloitti totaalisen syömälakon. Lääkäri oli sitä mieltä,
että keuhkoissa ei kuulu mitään ja korvat ovat ok (kurkistamatta edes korviin).
Useampi päivä meni taas pakkosyöttäen täydellisessä pystyasennossa. Suolatipoista ja niistäjästä
ei tullut kuin paha mieli molemmille.
Nyt uutena
oireena on ilmaantunut limojen (ja samalla maidon) oksentaminen (ei pulauttelu
vaan oikea yrjöäminen) pakkosyötön jälkeen. Maito kuulema irrottaa limoja.
Onneksi meillä on
pesukone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti