lauantai 18. marraskuuta 2017

Ikuinen syömälakkoilu

Vauvat ovat monella mittapuulla yksinkertaisia otuksia. Olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että sen ruokkimien on vaikeampaa kuin ydinfysiikka tai rakettitiede. Kenelläkään ei tunnu olevan yleispätevää ohjetta siitä kuinka paljon vauvat syövät kerralla, kuinka paljon yhteensä koko vuorokauden aikana ja milloin niitä pitäisi ruokkia. Seurasin koko junamatkan vierustoverin edesottamuksia ja ruokintakulttuuria. Samassa ajassa missä oma vauvani oli pakkosyötetty yhden kerran, vierustoverin vauva oli käynyt useamman kerran maitobaarissa ja vetänyt pariin kertaan lisäsapuskaa purkista.

Joka paikassa painotetaan vauvan nälkäviestien tulkitsemista ja nykyisin lapsentahtista syöttämistä, mutta miten toimitaan kun nämä viestit puuttuvat kokonaan?

Sektion jälkeen minimiestä ei nostettu iholle ihasteltavaksi ja rinnalle imemään, vaan kiikutettiin vauhdilla toiseen huoneeseen lääkärin tarkastettavaksi. Ohimennen näin minimiehen kapaloituna leikkaussalissa ja tuntien päästä sain kuulla vauvan jo olevan osastolla hyvinvoivana ja kylläisenä luovutetuista äidinmaidosta. Seuraavina päivinä imetystä yritettiin tarjoamalla tyhjää tissiä, jonka jälkeen maha täytettiin 10 millilitran maitoruiskulla. Kahden vuorokauden iässä lisämaidon määrää alettiin nostamaan. Kotiutuessa maito ei ollut edelleen noussut ja äidinmaidonkorviketta meni 20-30 milliä kolmen tunnin välein. Oman lisänsä ruokapolitiikkaan toi minimiehen koitutumisohjeet, joissa painotettiin tarkkailemaan mahdollisia suolitukosoireita, jotka ovat vauvalla niinkin selviä kuin ummetus, itku ja oksentelu.

Jatkoimme orjallisesti ruokailua kolmen tunnin välein. Reilun viikon ikäisenä kävimme ensimmäistä kertaa neuvolassa, jossa minimies oli saavuttanut syntymäpainonsa, jolloin sain ohjeeksi siirtyä vauvantahtiseen syöttämiseen. Minimies kuitenkin itki ainoastaan nälkäänsä herätessään. Napsuttelut, hamuilut ja kaikki ylimääräinen lipominen puuttui kokonaan, joten syöttämistä jatkettiin aina kolmen tunnin välein. Tällöin myöskään maitomäärät eivät nousseet liian suuriksi ja ylensyömistä ja pulauttelua ei juurikaan esiintynyt. Samalla säästettiin monta turhaa Lastenklinikan päivystysreissua.

Mukavuuden haluisena ja väsyneenä aloin kuitenkin jättämään ylimääräisiä yöherättelyjä välistä. Kai se vauvakin kaipasi pitkiä yöunia. Tästä seurasi se, että minimies alkoi syömään kerralla isompia maitomääriä ja aina vain harvemmin. Orjallisesti olen tavannut ja lukenut äidinmaitokorvikepaketin kyljestä ohjeita kuinka paljon maitoa pitäisi keskimäärin kulua vuorokaudessa. Pitkään kuljimme keskikäyrällä ja neuvolatäti lohdutteli, että syöminen on niin yksilöllistä. Viimeisen kuukauden aikana ollaan kuitenkin menty takapakkia.

Ennen flunssaa minimies söi keskimäärin 650-700 millilitraa vuorokaudessa, joka jakaantui yleensä neljälle syöttökerralle. Mässäilypäivinä syöttöjä oli peräti kuusi. Korvikepaketti ohjeistaa, että 2-3 kuukauden ikäisten pitäisi saada litkua 700-1000 milliä. Flunssan aikana nestettä pakkosyötettiin tunnin välein, mutta tänään päätin kokeilla pitkästä aikaa lapsentahtista syöttämistä. Tosiasiassa minimiehellä ei ole ollut nälkä kertaakaan ja pisin syöttöväli oli 11 tuntia kestäneet yöunet. Sen lisäksi pullo on huolittu kerran pitkien unien ja kerran lyhyempien torkkujen jälkeen. Yhteensä siis ainoastaan kolme kertaa! Nestettä puolestaan on uponnut tasan 500 millilitraa, joka paketin mukaan vastaa 0-1 kuukauden ikäisen vauvan maidon tarvetta. Näistä maidosta vuorokauden aikana iso osa on tullut ylös yläkautta oksentaen ja toinen osa alakautta. Viimeisin oma epätoivoinen pakkosyöttöyritys ennen yöunille menoa kesti puoli tuntia. Tämän minimies vietti tyytyväisenä jutellen pullo suussa ennen lopullista sammumista. 

Kaiken logiikan mukaan minimies voi kuitenkin hyvin, vaikka nukkuukin paljon. Hereillä ollessaan vauva on tyytyväinen ja ottaa kontaktia, hymyilee, juttelee, on kiinnostunut ympäristöstään ja omista käsistään. Lisäksi vaatteiden kutistumisesta päätellen pituutta on tullut viime viikkoina reilusti. Ei kai ne vauvat ilman ravintoa veny? Tikut sillä kuitenkin on jalkojen ja käsien paikalla ja kaksoisleukaa ei juuri nimeksikään.

Äitiinsä se ei ainakaan ole tullut. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti