Kuvittelin aina
äitiysloman lomaksi. Oikea termi kansankieliselle lomalle onkin äitiys- ja
vanhempainvapaa. Uskoin kuvitelmissanikin vauvani nukkuvan paljon ja samalla
jumppaavani aivoja ja sivistäväni itseäni. Samalla ilmoitin itseni Uppsalan
yliopistoon ja tästä harhakuvitelmasta minulla on muistona opiskelijakortti.
Tosiasiassa ehdin ilmoittamaan itseni kursseille ja avasin kerran
nettiselaimella kurssin etusivun. Onneksi en tehnyt samaa virhettä
kesäyliopiston ranskan kurssien kanssa. Niitä varten olin jo ehtinyt melkein
palkkaamaan itselleni säännöllisen lastenvahdin.
Vauvani kyllä nukkuu paljon. Ongelmana kuitenkin on, että niin nukun minäkin. Usein vauva
nukkuu noin 18 tuntia vuorokaudessa ja vaikka omat uneni jäävätkin lyhyemmiksi,
ne loputkin tunnit vain kiitävät ohitse tekemättä yhtään mitään. Jos raskaana
tuli ajateltua paljon vauvaa, nykyisin koko aivokapasiteetti on omistettu
jälkikasvulleni. Ihmekään ettei kovalevyä tunnu enää riittävän muuhun
aivotoimintaan. Samaan tulokseen tuli myös noin vuosi sitten Nature
Neuroscience -lehdessä julkaistu tutkimus, jossa todettiin raskauden
vaikuttavan aivojen rakenteisiin (harmaan aineen määrän kutistuvan) ainakin
kahdeksi vuodeksi. Rotilla vastaavat muutokset ovat pysyviä ja vaikuttavat
oppimistuloksiin heikentävästi. Tässä vaiheessa kai pitäisi tunnustaa, että
vietän tällä hetkellä sapattivuotta (sitä kuuluisaa äitiyslomaa) neurotieteen
opinnoistani. En ole ollenkaan vakuuttunut, että nykyaivoillani valmistun
koskaan aivotutkijaksi.
Samalla
suunnittelin sujahtavani takaisin vanhoihin farkkuihini. Synnärille jäi huikeat
1.5 kiloa, joka sinällänsä oli jo saavutus, kun mahasta poistettiin
nelikiloinen minimies, puolikiloinen istukka, määrittelemätön määrä lapsivettä
ja lähes litra verta. Neuvolatäti kovasti painotti, että maidontuotannon takia
olisi tärkeää, että syön hyvin ja juon riittävästi. Niinhän minä kai lopulta
teinkin. Aamusta iltaan. Lisäksi näin itseni juoksemassa kauniissa syyssäässä
lykkien lastenvaunuja. Syksy on ollut vähintäänkin kylmä ja sateinen ja
juokseminen tuntuu edelleen oudolta, koska alavatsasta uupuu tuntoaisti.
Lääkärin mukaan poikittaisvatsalihastreeniä pitäisi vältellä myös puoleen
vuoteen saakka. Ohjeeksi sain, että niin kauan kun mahasta pullahtaa jotain
pihalle, treeniä olisi syytä välttää. Toistaiseksi sieltä ei pullahtele mitään
muuta ulos kuin vararengas, mutta parempi uskoa lääkäriä ja pelata varman
päälle. Saanpahan ihan luvan kanssa röhnöttää pidempään sohvalla. Tosiasiassa
suunnittelin aloittavani kroppa takaisin kuosiin projektin taas heti
maanantaina. Yleensä aloitan projektin aina kuun ensimmäinen päivä ja jokaisen
viikon maanantaina.
Sieluni silmin
näin myös itseni kotihengettärenä, joka kokkailisi terveellisiä patoja ja
pitäisi asunnon viimeiseen pisteeseen saakka kuurattuna. Haaveilin myös
silittäväni jokaisen vauvan vaatteen aina pesun jälkeen, koska kyllä ne sukat
vain ovat tavallista söpömpiä silitettyinä. Tämän takia kai sauna pursuaa
epämääräisiä puhtaita vaatevuoria. Yleisesti tavaraa ja projekteja on vain aivan liikaa näin
pieneen asuntoon. Ehkä sitä huomenna saisi vihdoin pinnasängyn tyhjennettyä ylimääräisestä tavaravuoresta ja raahattua
kaikki vaatelaatikot ja kassit varastoon.
Useimpina päivinä
kyllä ehdin suihkuun ja saan vaatteetkin päälle. Muutoin sitten makaankin
sohvalla vauvaa ihastellen. Hereillä ja nukkuessa. Päivän päätteeksi yöunille
mentäessä sieppaan sen vielä nukkuvana viereeni kainaloon.
Ehkä sitä saisi
jotain tehtyä huomenna. Tai viimeistään ylihuomenna.
Monasti olen miettinyt, että äidinkieltämme pitäisi oikaista; oikeampi termi lie Äitiysvuoro. Siinähän sitä vuorotyötä riittää 10kk, ja enemmänkin. Vähintään kahdessa, toisinaan kolmessa vuorossa 24/7. Mut on niitäkin päiviä kun jotain saa aikaiseksi - tai näin ainakin oon kuullu :D
VastaaPoista