Virallisesti isätön - käynti lastenvalvojalla

Tässä taas yksi lisäfakta miten noviisina ja keltanokkana koko lapsentekoon yksin lähdin. Joskus raskausaikana satuin ensimmäistä kertaa lukemaan kuinka itselliset naiset olivat käyneet lastenvalvojan luona. Samalla selvisi, että isättömällä lapsellakin on oikeus KELA:n minimaaliseen elatustukeen. Ajattelin, että selvittelen asioita lisää sitten joskus kun lapsi on syntynyt. Tosiasiassa kotona odottikin saman tien kotiutuessani kirje lastenvalvojalta, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä, jotta saataisiin isä lapselle kirjoihin ja kansiin vahvistettua. Soitin numeroon vauvan ollessa parin viikon ikäinen. Sanoin lapsen saaneen alkunsa lahjasoluilla. Luurin toisessa päässä selitettiin pitkään kuinka mieheni isyys voidaan sitten vahvistaa heillä paikan päällä. Vasta tämän jälkeen huomattiin kysyä, että kävinkö hoidoissa yksin. Mukaan käskettiin ottaa hedelmöitystodistus, jossa käy ilmi, että luovuttajana on ollut tuntematon henkilö, jotta saavat virallisesti katkaistua isyydenselvitys prosessin. Samalla toivotettiin paljon onnea uudesta perheenjäsenestä.

Jonot lastenvalvojalle olivat pitkät tai tapaustani pidettiin ei-kiireellisenä. Pahoittelivat kuitenkin aikataulun venymistä ja ensimmäinen vapaa-aika sattui samalle päivälle kun minimies oli tasan 2 kuukautta vanha. Klinikalta käskivät ottaa mukaan hoitosopimukseni, jossa on ruksi siinä kohtaa, jossa puhuttiin anonyymista luovuttajasta. Paikalle saavuin loskakelissä ja yksinhuoltajana vauva mukana. Itse vierailu oli todella lyhyt ja lastenvalvoja ihasteli vauvaa ja toivotteli kovasti onnea. Samalla kysyi oliko ollut pitkä projekti. Ainahan minä sitä vauvaa olen halunnut, mutta välillä tuntuu, että olen edelleen tässäkin ihan noviisi. Siinä missä useat valitettavasti joutuvat odottamaan sitä vauvaa useita vuosia ja käymään läpi useita hoitokertoja, selvisin itse hyvin vähällä. Olen toki enemmän kuin onnellinen, mutta mielelläni soisin muillekin sen onnen yhtä nopealla tahdilla. Samalla minulle valiteltiin miten kaavakkeet nyt eivät aivan sovi tapaukseeni. Annoin luvan DNA-testeihin, siinä tapauksessa, että minimiehen isä ilmestyisi jostakin ja vaatisi isyytensä vahvistamista. Utopista kyllä, mutta minuakin kiinnostaa oikeasti minimiehen rakennuspalikat sen verran, että tilaisuuden koittaessa mielelläni näkisin kuka toinen on tuonut projektiin palikoita. Minimiehellä on esimerkiksi kaarevat pikkurillit, joita ei ole kenelläkään perheessäni tai lähisuvussa. Tosiasiassa muut lakipykälät pitävät siitä huolen, ettei isäehdokkaita ole tulevaisuudessakaan vaatimassa vanhemmanoikeuksiaan. Kymmenen minuutin aikana allekirjoitin yhden paperin ja sain mukaani toisen, jossa nimenomaan virallisesti julistetaan minimies isättömäksi. Tuo paperi kuulema olisi hyvä pitää tallessa jos joskus törmään siihen, että minun tulee todistaa olevani lapseni ainoa vanhempi.