Rakas poikaseni,
täytit tällä
viikolla 2 kuukautta. Uunituoreen äidin varmoilla otteilla olen lukenut
vauvaoppaita ja kuukauden kasvu- ja kehitystavoitteita. Olet saavuttanut niistä
jokaisen. Olet jo 60.2 cm pitkä ja painat 4.3 kiloa. Hymyilet ja juttelet
kaikille paitsi enollesi. Lisäksi opit vihdoin kannattamaan päätäsi käsistä
kohottaessasi. Ei sillä, että äiti olisi pakonomaisesti "treenannut"
sitä päivästä toiseen. Jos sinulla on elämässä paljon opittavaa, niin on
äidilläkin. Kasvat ja kehityt juuri niin kuin sinun on tarkoituskin, omassa
tahdissasi.
Merkkipäiväsi
kunniaksi sait nimen, ensilumen ja hiuksille öljyhoidon. Virallisesti olet nyt
myös isätön. Avasin verhot ja yritin esitellä valkoiseksi muuttunutta maisemaa.
Kiinnitit huomiota ainoastaan valkoisiin ikkunanpieliin. Lempivärejäsi ovat
valkoinen ja musta. Pidät lisäksi musiikista, sohvalla ja hoitopöydällä makoilusta
ja vanuissa nukkumisesta. Pinnasängyssä käyt vain kääntymässä ja katselemassa
pyörivää mobilea. Muutoin nukut vaunuissa ja äidin kainalossa. Asetan sinut
aina sängyn toiseen laitaan nukkumaan. Kummasti kuitenkin liikut yön aikana
äidin kylkeen kiinni. Toissayönä äiti olisi ehdottomasti halunnut nukkua
toisella kyljellä. Vaadit kuitenkin äänekkäästi, että nukuimme nenät vastakkain
toistemme hengitystä kuunnellen. Ennen nukahtamista sinulla on tapan painaa
oikea kätesi nyrkki auki nenääsi ja oikeaa silmääsi vasten. Rauhoitat näin
itsesi unten maille. Tämä on suloisinta mitä tiedän, eikä äiti koskaan väsy
unirituaaliesi katsomiseen. Äiti ei kyllä koskaan muulloinkaan väsy
katsomiseesi. Vietämme suurimman osan päivistä toisiamme tuijottaen ja
ihastellen. Kukaan toinen ei ole koskaan aikaisemmin myöskään jaksanut
kuunnella laulamistani tunnista toiseen! Lempilaulusi on ehdottomasti Sleeping
bunnies.
Olet tottunut
maailmanmatkaaja. Olemme usein liikenteessä ja vaihdamme majapaikkaa lähes
viikoittain. Koti on siellä missä sydän on. Ja tutit! Minne tahansa menemmekin
herätät ihastusta, olit sitten unessa tai valveilla, tyytyväinen tai väsynyt.
Etenkin peikkotukkasi saa mammojen jalat veteläksi. Lisäksi saan vastata
yhtenään kysymyksiin oletko aina yhtä tyytyväinen ja helppo. Mummilla oli
tapana sanoa, että pääsen aivan liian helpolla, ettei äidillä ole mitään
käsitystä siitä millaisia "oikeat" vauvat ovat. Sitten alkoivat
mahavaivasi jolloin itkimme molemmat. Sinä mahaasi ja minä sitä etten osannut
auttaa ja korjata sinua. Ukki kävi ostamassa meille maidotonta korviketta,
jolloin elämä helpottui ja äidinkin kädet saivat lepoa. Vihaat edelleen
kantoliinoja ja reppuja. Äidin sormet ovat edelleen tunnottomat. Mutta ei hätää
rakkaani, kyllä äiti jaksaa ja kantaa sinua tarvittaessa vaikka maailman ääriin
saakka.
Kiitos, että saan
olla äitisi.
Rakkaudella,
Mami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti