lauantai 28. lokakuuta 2017

2 kk


Rakas poikaseni,

täytit tällä viikolla 2 kuukautta. Uunituoreen äidin varmoilla otteilla olen lukenut vauvaoppaita ja kuukauden kasvu- ja kehitystavoitteita. Olet saavuttanut niistä jokaisen. Olet jo 60.2 cm pitkä ja painat 4.3 kiloa. Hymyilet ja juttelet kaikille paitsi enollesi. Lisäksi opit vihdoin kannattamaan päätäsi käsistä kohottaessasi. Ei sillä, että äiti olisi pakonomaisesti "treenannut" sitä päivästä toiseen. Jos sinulla on elämässä paljon opittavaa, niin on äidilläkin. Kasvat ja kehityt juuri niin kuin sinun on tarkoituskin, omassa tahdissasi.

Merkkipäiväsi kunniaksi sait nimen, ensilumen ja hiuksille öljyhoidon. Virallisesti olet nyt myös isätön. Avasin verhot ja yritin esitellä valkoiseksi muuttunutta maisemaa. Kiinnitit huomiota ainoastaan valkoisiin ikkunanpieliin. Lempivärejäsi ovat valkoinen ja musta. Pidät lisäksi musiikista, sohvalla ja hoitopöydällä makoilusta ja vanuissa nukkumisesta. Pinnasängyssä käyt vain kääntymässä ja katselemassa pyörivää mobilea. Muutoin nukut vaunuissa ja äidin kainalossa. Asetan sinut aina sängyn toiseen laitaan nukkumaan. Kummasti kuitenkin liikut yön aikana äidin kylkeen kiinni. Toissayönä äiti olisi ehdottomasti halunnut nukkua toisella kyljellä. Vaadit kuitenkin äänekkäästi, että nukuimme nenät vastakkain toistemme hengitystä kuunnellen. Ennen nukahtamista sinulla on tapan painaa oikea kätesi nyrkki auki nenääsi ja oikeaa silmääsi vasten. Rauhoitat näin itsesi unten maille. Tämä on suloisinta mitä tiedän, eikä äiti koskaan väsy unirituaaliesi katsomiseen. Äiti ei kyllä koskaan muulloinkaan väsy katsomiseesi. Vietämme suurimman osan päivistä toisiamme tuijottaen ja ihastellen. Kukaan toinen ei ole koskaan aikaisemmin myöskään jaksanut kuunnella laulamistani tunnista toiseen! Lempilaulusi on ehdottomasti Sleeping bunnies.

Olet tottunut maailmanmatkaaja. Olemme usein liikenteessä ja vaihdamme majapaikkaa lähes viikoittain. Koti on siellä missä sydän on. Ja tutit! Minne tahansa menemmekin herätät ihastusta, olit sitten unessa tai valveilla, tyytyväinen tai väsynyt. Etenkin peikkotukkasi saa mammojen jalat veteläksi. Lisäksi saan vastata yhtenään kysymyksiin oletko aina yhtä tyytyväinen ja helppo. Mummilla oli tapana sanoa, että pääsen aivan liian helpolla, ettei äidillä ole mitään käsitystä siitä millaisia "oikeat" vauvat ovat. Sitten alkoivat mahavaivasi jolloin itkimme molemmat. Sinä mahaasi ja minä sitä etten osannut auttaa ja korjata sinua. Ukki kävi ostamassa meille maidotonta korviketta, jolloin elämä helpottui ja äidinkin kädet saivat lepoa. Vihaat edelleen kantoliinoja ja reppuja. Äidin sormet ovat edelleen tunnottomat. Mutta ei hätää rakkaani, kyllä äiti jaksaa ja kantaa sinua tarvittaessa vaikka maailman ääriin saakka.

Kiitos, että saan olla äitisi.

Rakkaudella,

Mami

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti