Vauvan itkut

Vauvat kommunikoivat itkemällä. Eri oppaiden mukaan vauvalla on ainakin kuusi eri itkua, nälälle, väsymykselle, ylistimuloinnille, pelolle, ilmavaivoille ja läheisyydenkaipuulle. Meillä itketään kun itkettää. Toistaiseksi en ole onnistunut tunnistamaan kuin kipuitkun ja sitten sen toisen itkun, joka tarkoittaa milloin mitäkin. On meillä olemassa kolmaskin itku. Se on lähinnä epätyytyväistä kitinää jolla käskytetään alamaisia järjestämään aktiviteetteja ja tapahtumia.

Kipuitku tuli tutuksi vauvan ollessa parin viikon ikäinen. Siihen saakka vauvan vatsa oli toiminut vähintään kymmenen kertaa päivässä. Yksi päivä putki vaan ei vetänyt normaaliin tapaan ja pian siitä vauva alkoi kiljumaan korkealta ja kovaa selkä kaarella laudaksi jännittyneenä. Vauva haukkoi henkeään ja kuulosti vuohelta, nikotteli ja yski samalla kun hiki virtasi. Tätä kesti aina pari minuuttia, jonka jälkeen vauva simahti syliin pää märkänä kymmeneksi minuutiksi. Tätä kesti tunnista ja päivästä toiseen. Päivät ja yöt menivät vauvaa käsivarsilla kantaessa ja lauluja laulaessa. Lopulta itkettiin molemmat. Vauva kipua ja minä lähinnä sitä etten osannut auttaa toista. Lopulta soitin neuvolan neuvontanumeroon, jossa kysyttiin "oletko varma ettei vauva vain kaipaa läheisyyttä ja syliä?". Siinä vaiheessa teki mieli itkeä ja huutaa puhelimeen.

Sairaalassa tuntikausien tutkimusten jälkeen, jolloin vauva itki lakkaamatta, diagnoosina oli " ensimmäiselle ikävuodelle ominaiset ei-spesifiset oireet". Kuulema yksinkertaisesti jotkut vauvat vain itkevät. Samalla toivotettiin jaksamisia. Vauvan epikriisissä on erikseen mainittu, kuinka "äiti on väsynyt". Samalla puhuttiin epätyypillisistä koliikkioireista, koska itku ei ollut rajoittunut iltaan vaan sitä jatkui vuorokauden ympäri. Pidin itsekin vauvaani koliikkitapauksena ja sukelsin syvälle koliikkimaailmaan. Koliikkimammojen ohjeet kantoliinoista, kapaloinneista ja keinuista eivät kuitenkaan tuntuneet tehoavan epätyypilliseen tapaukseen. Lopulta viimeisenä oljenkortena hain tai pistin isäni hakemaan kaupasta megakallista maitoallergisen korviketta. Viikossa vauva lopetti asteittain itkemisen. Sen jälkeen vauva on saanut tasan yhden ainoan kerran lehmänmaitopohjaista korviketta, kun tein laskelmia euronkuvat silmissä ja päätin kiristää budjettia. Tämän jälkeen itkettiin taas molemmat. Tein silloin lupauksen, etten enää ikinä pistäisi taloutta terveyden edelle.

Mitä tulee niihin muihin itkuihin, täällä mennään lähinnä mututuntumalla. Jos vauva itkee herättyään kyseessä on yleensä nälkäitku, koska se lakkaa syömällä. Sen jälkeen vauva yleensä touhuaa eli seuraa aktiivisesti ympäristöä, tuijottelee leluja tai omaa naamapärstääni ja juttelee kovasti. Tätä seuraa reilun puolentunnin jälkeen itku, jolloin silmät alkavat painumaan kiinni. Maalaisjärjellä olen pitänyt sitä merkkinä väsymyksestä ja laittanut vauvan nukkumaan. Itkiessä paukkujen säestyksellä on kyseessä ollut ilmavaivaitku, joka helpottaa jumppaamalla ja mahaa hieromalla. Pelkoitkua en ole koskaan kuullut, koska vauva ei ole säikähtänyt vielä mitään. Ainoastaan kerran on herätty säpsähtäen omaan megaluokan paukkuunsa. Sen jälkeen kuitenkin vauva jatkoi tyytyväisenä uniaan. Ilmeisesti mahassakin helpotti. Läheisyydenkaipuuta meillä ei ehditä itkemään, kun normaalisti vauva on sylissä tai vieressä jollei ole nukkumassa vaunuissa. Siitäkin olen saanut kuulla kritiikkiä. Kuulema olen tekemässä jälkikasvustani sylivauvaa, joka ei kohta viihdy muualla kuin sylissä. Luotan siihen, että kyllä se jossain vaiheessa sieltä poiskin haluaa. Tänään kuitenkin tein sen virheen, että laskin vauvan hetkeksi matolle vessaan mennessä, josta seurasi lohduton itku. Lopulta istuttiin sitten sylikkäin pöntöllä. Sujuuhan se vessassa käynti noinkin.