Tuleva joulu

En ole koskaan ollut jouluihminen. Tai korjataan, etten ole ollut pitkään aikaan jouluihminen. Koko joululta putosi suurin pohja siinä vaiheessa, kun minulle kerrottiin esikouluiässä, että joulupukki oli vanhempieni keksimä satuhahmo. Vannoin, että jos joskus minulla on lapsia en valehtele heille joulupukista ja tuota samanlaista pettymystä. Samalla tavalla tosin kritisoin vanhempiani siitäkin, että minut raahattiin hoitoon eikä annettu olla kotona metrin mittaisena. Ilmeisesti siis vanhemmuus on sitten pelkkää pettymysten tuottamista jälkikasvulle.

Aikuisiällä olen monen muun tahattomasti lapsettoman tavoin yhdistänyt joulun lapsiin tai lähinnä siihen, ettei niitä lapsia ole ollut. Vielä pari vuotta sitten suunnittelin tulevaisuudessa viettämäni joulut ulkomailla pois ahdistavista perheidylleistä. Meillä kun on tapana kokoontua sisarusteni kanssa perheineen vanhemmilleni joulun viettoon. Me sisarukset emme ole ostaneet ja vaihtaneet lahjoja toisillemme vuosiin, joten sinkkuna olen saanut katsoa sivusta toisten ja toisten lasten lahjojen avaamista. Vähempikin ahdistaisi.

Joulukoristeita olen lahjaksi saanut muutamia ikuisuus sitten ja kai nuo koristeet vieläkin ovat muuttolaatikossa, jota ei ole avattu vuosikymmeneen. Jouluruokia olen oppinut vasta syömään aikuisiällä ja glögikin olen juonut vasta muutamina viime vuosina. Viime joulu oli siitä erilainen, että tein positiivisen raskaustestin reilu viikko ennen joulua. Olin punktion jäljiltä kipeä ja kärsin alusta saakka voimakkaista raskausoireista raskautta tukevan keltarauhashormonien takia. Valvoin käytännössä kaikki yöt ja tein raskaustestejä paniikissa toinen toisensa perään. Makeaa en voinut kuvitellakaan syöväni. Olo oli lähinnä epäuskoinen ja sairas. Lisäksi olin kauhuissani, että mitä loppupelissä olinkaan mennyt tekemään. Nuo kaikki massiiviset hormoniannokset pistivät päänuppini kropan lisäksi aivan sekaisin. Äitini oli ainoa joka tiesi raskaudestani ja taisi olla siitä tuossa vaiheessa vauvauutisesta itseäni iloisempi. Yleisesti tuosta joulusta ei jäänyt montaakaan mielikuvaa.

Siihen verrattuna tämä joulu tulee olemaan hyvin erilainen, koska kyseessä on ensimmäinen jouluni äitinä. Varmasti useimpien vanhempien tavoin toivon, että joulusta tulee kiva juhla minimiehelle, jota odotetaan innolla koko joulukuun ajan samalla kun paistetaan pipareita ja koristellaan asuntoa. Ehkä itsekin opin taas odottamaan joulua. Ensimmäistä kertaa huomasin myös haikailevani jouluvalojen perään. Liikkeellä tosin olin aivan liian myöhään (tajusin asian vasta tällä viikolla), mutta onneksi minimies on vielä pieni. Ehdin siis hyvin paikkailla tulvina jouluina omia epäonnistumisiani äitinä. Ehkä ensi jouluna ehdin myös teettämään ja lähettämään joulukortitkin ajoissa.

Varsinaisia jouluperinteitä meillä ei siis vielä ole. Lähitulevaisuudessa tulemme varmasti viettämään joulua vanhempieni valmiiden pöytien ääressä. Olen kuitenkin päättänyt, että joulupukki kuitenkin pysyy meillä ainoastaan joulusatuna. Haluan minimiehellä olevan realistiset käsitykset joululahjoista ja samalla myös osaavan kiittää lahjojen antajia. Itseltäni minimies tulee nyt ja jatkossa saamaan vain ja ainoastaan kolme joululahjaa joka joulu. Yhden paketillisen jotain puettavaa, toisen jotain luettavaa ja kolmannen jotain aivan muuta. Vaikka ateisti olenkin, tarinan mukaan kolme lahjaa riitti aikoinaan Jeesus-vauvalle: kultaa, suitsuketta ja mirhamia. Saman määrän luulisi riittävän myös minimihelle.

1. Onni ja Ilona : Haitarikirja 26.90 €

Saman firman katselukortit ovat olleet ahkerassa käytössä ja pidettyjä. Tarkoitus oli alunperin ostaa vähän isommille lapsille suunnattua proosaa, mutta ehkä kohta nelikuiselle kelpaa vähän lapsellisempi luettava (katseltava).

2. Gugguu : Jumpsuit 85.50 €

Tämä tarttui mukaan puolivahingossa Kattilanhallin Gugguun pop-up storesta koossa 74. Hinta on jumpperilla suolainen vaikka itse sainkin sen -25% alennuksella. Nähtäväksi jää onko hintansa veroinen. Xenon Blue on värinä arka, mutta toistaiseksi meillä jatketaan maitolinjalla. Sosetahrat eivät siis tule olemaan arkipäivää ihan lähitulevaisuudessa.

3. Fisher Price : Soft Lil' Snoopy 21.54 €

Oma lempileluni oli aikoinaan minimiestä vanhempana oli Fisher Pricen perässä vedettävä Lil' Snoopy. Tämä lelu oli siis pakko hankkia pehmeänä versiona ja pienemmille leikkijöille suunnattuna. Lelu on yli +3 kuukautta vanhoille vauvoille ja vaikka toistaiseksi muut kuin roikkuvat lelut eivät minimiestä kiinnosta, onhan tämä ihan nätti katseltavanakin.