Jos on jotain
kamalampaa kuin pienen lapsen hoitaminen kipeänä, sen on pakko olla, sen
samaisen kipeän pienen lapsen hoitaminen sairaana. Kuten yleensä se oli minä,
joka sairastui flunssaan. Olen sairastellut pitkin syksyä ja talvea flunssia,
joista minimies on saanut ainoastaan ensimmäisen kahden ja puolen kuukauden
iässä. Sen jälkeen olen saanut sairastaa yksin, kun pulloruokittu megaluokan
immuniteetillä varustettu jälkikasvuni on ollut oma herttainen itsensä.
Sanomattakin on selvää, ettei tuuri voinut jatkua loputtomiin. Nyt sairastetaan
sitten molemmat.
Jos jotain eroa
pitäisi sanoa siihen onko vauva reilu kaksi kuukautta vai reilu seitsemän
kuukautta se olisi, että kipeä kaksikuukautta vanha vauva nukkuu huomattavasti
enemmän kuin tämä isompi tapaus. Omista euforiahormoneista ei ole tietoakaan,
enkä edes muista millaista on herätä jatkuvasti pitkin yötä. Viime yönä meillä
on pidetty huutokonserttia kello 23:00, 1:30, 4:30, 7:00 ja äiti on vähän väsy.
Ollaan lämmitelty maitopulloja pitkin yötä (tällä kertaa se toistaiseksi syö ja
juo mielellään, kun viimeksi se teki totaalisen syömälakon), silitelty,
ihasteltu toisiamme ja käyty pitkiä keskusteluja (joskin tämä oli viime yönä
vähän yksipuolista, äiti olisi vain halunnut nukkua), halittu, käynnistetty pölynimuria
ja puhdistettu röörejä baby-vacilla ja aloitettu taas alusta. Aamulla on sitten
paskottu pitkin kylppärin lattiaa ja pesukonetta ja vedetty vaipparallia. Koko
kämppä lemuaa maitokakalta, mutta roskikselle on aivan liian pitkä matka. Sitä
varten pitäisi myös pukea takkia ja housua ja vaatettaa minimies.
Onneksi minimies nukkuu
tällä hetkellä edes hetken. Panadolit kulutettiin yöllä loppuun. Tuonne
lumimyräkkään emme kuitenkaan lähde. Uhmataan kohtaloa ja vedetään seuraava
vuorokausi ilman lääkkeitä. Jos nyt olisin yksin ja lapseton, makaisin sohvalla
peiton alla seuraavan viikon tai kaksi. Katsoisin kaikkea älytöntä ja söisin
jäätelöä. Nyt maataan koomassa lattialla vaakatasossa ja heilutetaan
helistintä.
Päivääkään en pois vaihtaisi. Viime yön kylläkin.
Jälkihuomautus: Nukkuihan se kokonaiset 30 minuuttia. Kyllä nyt taas jaksaa virkeänä loppupäivän.
Jälkihuomautus: Nukkuihan se kokonaiset 30 minuuttia. Kyllä nyt taas jaksaa virkeänä loppupäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti