Käynti fysioterapeutilla

En kuulunut raskaana mihinkään erityisiin faceryhmiin, lukenut blogeja tai seurannut keskustelupalstoja. Lähinnä googlasin mitä missäkin vaiheessa voi mennä pieleen ja mikä vauvassani olisi mahdollisesti vikana. Toisten raskausblogien seuraaminen näin jälkikäteen on ollut terapeuttista. Viime aikoina tulin myös ulos kaapista ja liityin faceryhmiin. Ei olisi pitänyt. Aika moni samanikäinen konttaa ja kävelee tukia pitkin, samalla kun kauhoo napaansa sormiruokaa ja sosetta lukemattomia kertoja päivässä. Painoa pitäisi olla lähes kaksinumeroinen luku ja suussa valkoinen hammasrivistö. Ihan kiteytettynä: meillä asuu edelleen pieni hampaaton vauva, joka harjoittelee syömistä ja viihtyy välillä pitkiäkin aikoja selälleen maaten.

Pari päivää ennen tuota maagista kuuden kuukauden rajapyykkiä kävimme kääntymässä neuvolalääkärissä maitoasioista. Samalla kertaa täti roikotteli minimiestä kainaloista ja yritti asetella jalkoja hoitotasolle. Jalat olivat yhtä ylikeitettyä lötköpastaa. Samana päivänä varasin ajan fysioterapiaan. Viikonlopun aikana tapahtui kuitenkin ihme ja minimies vihdoin lauantai-iltana lukitti polvensa ja seisoi leikkikaarta vasten siihen aseteltuna. Tätä ennen olin ahkerasti päiviä treenannut seisomista nostamalla vauvan pystyasentoon itseäni vasten nojaten ja lukittaen käsillä polvet. Tekniikka, jonka opin youtubesta ja jota ei missään nimessä näin jälkikäteen kannattanut edes harkita. Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että luin kerran artikkelin, jossa sanottiin kolmasosan suoliduplikaattipotilaista omaavan muitakin rakennemuutoksia ja yksi niistä oli selkäydin, joten ihan tuohon hetkeen saakka pelkäsin että niissä ylikypsissä pastajaloissa on oikeasti jotain vialla. Minimies ei harjoitteista tuntunut kärsivän ja rinnalle meille tuli hyppykiikku, jossa jalkoihin tuli edes jonkinlaista tuntumaa. Sunnuntaina tuo mystinen uusi taito toistui kolme kertaa. Maanantaina minimies täytti kuusi kuukautta ja seisoi jo kasvoja vasten käsistä kiinni pitäessä. Kainaloista roikottaessa kuitenkin jalat pysyivät edelleen nippusiteinä tiukasti vatsaa vasten.

Tiistaina meillä oli varattu tunniksi fysioterapia. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja päivittelimme kurjaa säätä odotushuoneen mummelin kanssa. Kerrankin meidät tultiin hakemaan ajoissa ja kipitimme fysioterapeutin perässä jumppahuoneeseen. Asetuimme lattialle patjojen ja pyyhkeen päälle lelujen keskelle. Minimies kääntyi vasemman kyljen kautta selältä mahalleen ja alkoi onnellisena syömään uusia leluja. Kylkikaaret kuulema tulivat nätisti mukaan, kun minimies tavoitteli leluja molemmilta sivuilta. Lelut myös siirtyivät kädestä toiseen nätisti. Liikkeelle lähtemissä oleellista on, että minimies osaa työntää itsensä suorille käsille ja tämäkin onnistui. Lisäksi seisominen onnistui täydellisesti kainaloista roikottaessa. Diagnoosiksi tuli, että minimies omaa hyvät edellytykset liikkeelle lähtöön ja kehitys on kaikin puolin normaalia ja ikätasoista. Käynti kesti kokonaisuudessaan noin 10 minuuttia. Jatkoseuranalle ei kuulema ole tarvetta.

Tuon käynnin jälkeen minimies oppi pyörimään akselinsa ympäri, mutta tyypilliseen tapaansa on hyvin laiska sitä tekemään. Halutessaan pyörii niin paljaalla lattialla kuin pitkänukkaisella matollakin. Huutaen asioille on vain tapana tapahtui huomattavasti nopeammin. Lelutkin suorastaan pomppivat käsiin vain ääntä korottaen. Tänään meillä mentiin ensimmäistä kertaa peruuttaen taaksepäin, kun tarkoitus oli tavoitella eteen asetettua kännykkää. Tosin kyseessä on taito, johon kuulema motoriikka olisi riittänyt jo pari viikkoa aikaisemmin. Seisominen pökkelöjaloin on aika siistiä. Pomppimisesta minimies ei ole koskaan kuullutkaan ja pystyasennossa jalat ovat kuin tönkkösuolatut eivätkä taivu tai juosta mihinkään. Edessä olevia tavaroita kurkotellaan vain taivuttamalla pää nilkkoihin. Suojaheijasteet puuttuvat kokonaan, joten vaikka istuminen syöttötuolissa ja vaunukopassa kuomua vasten onnistuu aika hyvin. Ilman tukea painovoima vie päätä ja minimiestä kohti lattiaa.

Paljon on lyhyessä ajassa opittu ja kliseisesti jokainen kehittyy ajallaan. Toiset vain vähän hitaammin. Itselleni tuo fysioterapiakäynti oli helpotus, että tässäkään ei ole mitään pielessä. Kuukauden käsittely silkkihansikkain on kuitenkin jättänyt meidät toistaiseksi jälkeen standardivauvoista, mutta keskinkertaisuus noin yleisesti onkin yliarvostettua.