Rakas poikaseni,
vauvavuotesi on
jo voitonpuolella. Tällä viikolla mittariin pamahti 7 täyttä kuukautta. En ole
oikein vieläkään sisäistänyt olevani äiti ja nyt kanssani asustelee ihkaoikean
pienen nyytin sijasta iso vauva, joka syö, tuhisee ja paukuttaa leluilla
lommoja parkettiin. Kaikki vauvat ovat yksilöitä ja jokainen kehittyy omaan
tahtiinsa. Olet luonteeltasi rauhallinen tarkkailija, vaikka lisäksi saanut
temperamenttia isolla kauhallisella. Jos oikeasti haluat jotain todella paljon,
räjähdät annat tulla isolla volyymilla. Muutaman kerran tiukka "ei"
on myös saanut aikaan vesiputoukset. Metallilusikan paukuttaminen kylässä
lasipöytää vasten, ei vain yksinkertaisesti ole hyvä idea ja äiti keksii
heittämällä niillekin potentiaalisille korvausrahoille monta sijoituskohdetta.
Toisin kuin monet
ikätoverisi. Liikkuminen omin avuin on mielestäsi yliarvostettua. Kaiken vain
saa niin paljon vaivattomammin huutamalla hiukan. Ihan viime aikoina olet
kunnostautunut pyörimisessä ja vietät lattialla kaiken ajan pyörien oman
akselisi ympäri. Liukkaalla lattialla osaat myös peruuttaa sujuvasti pois
kohteesta, jonka yrität napata käsiisi. Asia ei edes näytä harmittavan sinua
vaan sujuvasti vaihdat tutkailukohdettasi vaikkapa mielenkiintoiseen
lattialistaan tai seinään. Ihan kun alunperinkään et olisi halunnut kiiluvaa
taskulamppua tai äidin kännykkää käsiisi. Kieltäminen on paras puollustus.
Tuettuna seisot
nykyisin kuin ammattilainen. Uutuutena mukaan on tullut rytmiä. Liike tuli
kuvioihin salakavalasti kun aloit koukistamaan vasenta polveasi. Parin päivän
päästä löit vasemmalla jalalla jo tahtia. Nykyisin seisottamisesi on yhtä
vasemman jalan steppailua. Eteenpäin ryömien olet mennyt hiukan yhden ainoan
kerran, varmaan vahingossa sairaalan odotustilassa, joka oli täynnä
vertaistovereitasi. Äitinä tunnen hiukan huonoa omaatuntoa siitä, että
leikkitoverisi ovat elämäsi aikana rajoittuneet isoihin ihmisiin, koulua
käyviin serkkuihisi ja karvaisiin kavereihisi. Katselit nimittäin lumoutuneina
muuta pikkuväkeä, eikä päähän tippuvat pikkuautot haitanneet sinua ollenkaan.
Mahaleikkaus kuitenkin sotki kuvioita sen verran, että äiti, joka ajatteli koko
raskausajan kuskaavansa sinua muskarista vauvajumppaan ja uimakouluun, on
laiskistunut sohvalla maatessa sen verran, että ajattelee oman erinomaisen
seurani riittävän toistaiseksi sinulle. Lisäksi matkustamme ja olemme
liikkeelle aivan liikaa siihen nähden, että järjestäytyneestä toiminnasta
kannattaisi tässä vaiheessa maksaa yhtään mitään. Viimeisen kuuden viikon
aikana olemme olleet tienpäällä neljä. Junassa matkustamisesta on tullut
haasteellisempaa ja parin viimeisen viikon aikana serkkuja treeneihin
kuskatessa edestakaisin päivästä toiseen, opit myös inhoamaan
automatkustamista. Seuraavaksi meidän kai pitää koittaa lentämistä.
Elämässä on kaksi
asiaa, jotka saavat sinut aina hyvälle tuulelle ja rauhoittumaan: kylpeminen ja
musiikki. Kylvyssä käymme päivittäin. Istut ammeessa ja jyystät kauhaa. Välillä
läiskytät kauhalla vettä ympäriinsä ja tunget kitaasi muoviankkoja. Sitten
päätät, että on aika ottaa uimaharjoituksia ja kellahdat selällesi potkimaan
niin, että korvat ovat veden alla ja vettä räiskyy ympäriinsä. Hiustenpesu on
sinusta mukavaa, samoin suihkussa vesipisaroiden suuhun kalastaminen. Musiikkia
olet kuunnellut jo kohdussa. Tapanani oli asetella tietokone mahan päälle ja
soittaa sinulle lastenlauluja. Unettomina ensimmäisinä öinä kannoin sinua ja
lauloin. Nykyisin viettäisit tuntikausia youtuben Looloo Kids -kanavaa
kuunnellen ja mahdollisuuksien mukaan myös katsellen, kiitos ukin. Pelkkien
tuttujen alkumusiikkien soinnut saavat sinut hymyilemään. Samoille kappaleille
hymyilet myös äidin laulamana, joten tasosi ei ole turhan tarkka. Pidät tutusta
ja turvallisesta ja muita musiikkikanavia et jaksa seurata tai kuunnella.
Parhaimpiin vieroitusoireisiin meillä on ollut käytössä kännykässä Spotifyn
Super Simple Songs -kanava. Tämä oli ennen kuin äiti fiksuna keksi, että
youtube toimii myös mainiosti kännykän kautta. Tuttu musiikki saa sinut
jännittymään päästä varpaisiin ja aloitat loputtoman ranteiden pyörityksen ja
varpaiden ojentelun. Fysioterapeutti oli kuitenkin sitä mieltä, että vaikka
kyseinen maneeri liitetäänkin autismiin, sinulle se on vain tapa keskittyä koko
keholla johonkin todella jännittävään ja mielenkiintoiseen.
Synttärisi (tässä
vaiheessa niitä vielä muistellaan joka kuukausi) kunniaksi äiti hankki sinulle
oman punaisen minipianon. Ennen ostopäätöstä varmistin vielä mummilta, ettei
oma omistamani minipiano vuosikymmeniä sitten ollut turha hankinta. Mummin luona
iso piano kuin ei ole vielä kiinnostanut sinua pätkääkään. Mummin rohkaisemana
minipiano lähti matkaan ja yllätyksekseni oman pianon nähtyäsi hoksasit heti
mitä sillä on tarkoitus tehdä. Tähän mennessä olet soittanut pianoa istuen
tuettuna, istuen yksin tukeutuen pianoon, leluja paukuttaen, maaten sormilla ja
käsillä hakaten sekä maaten Sophie -muovikirafia takoen pianon koskettimiin.
Koskettimia on myös maisteltu, yritetty repiä irti ja jyystetty pianon kulmia
ikenillä. Onneksi sinulla ei edelleen ole hampaita.
Kiinteitä meillä
syödään vaihtelevasti. Syöt lähes kaiken mitä äiti suuhusi tunkee ja olet
vihdoin oppinut olemaan sylkemättä kaiken pitkin pöytiä. Purukaluston
puuttuminen on rajoittanut sormiruokailuasi sen verran, että koet lähes kaiken
muun kuin soseet epämiellyttävinä. Kurkusta ja vesimelonista tykkäät. Imet
niistä vedet ja heität sen jälkeen palat menemään. Irtopalat syljet suustasi
aikasi niitä siellä pyöriteltyäsi. Vauvakaurapuuro veteen tehtynä on herkkuasi.
Pidät myös edelleen ylikaiken porkkanasta ja bataatista. Erilaiset lihasoseet
ovat myös hyviä, etenkin porkkanaan ja bataattiin sekoitettuna. Serkkujen
treeniaikataulussa eläessä opit syömään makeita soseita pusseista. Tyhjennät
pussin kuin pussin korkeintaan parissa minuutissa ja olisit vaatimassa heti
perään lisää. Samalla viikolla opit myös juomaan vettä pillimukista.
Ruokajuomasi on vesi. Maitoa saat noin neljä kertaa päivän aikana ja kiinteitä
keskimäärin kolmesti. Yleensä syöt kaiken, vaikka maito onkin viime aikoina
alkanut tökkimään. Hedelmäsoseet vain yksinkertaisesti maistuvat mielestäsi
paremmilta.
Kasvat ja puhkeat
kukkaan yhdessä kevään kanssa. Tänään nautimme auringonpaisteessa yhdessä ja
vetämällä kevätvetimet päälle lenkille. Istuit vaunukopassa ja pyörittelit
päätäsi puolelta toiselle maailmaa ihmetellen. Sitten tuli itku ja kohta äidin
lennättämänä sylissä oksennus. Tällä hetkellä pesukone pyörittää upouusia
kevättamineita yhden pikaisen käyttökerran jälkeen. Tämä on juuri tätä. Kaikkea
mistä olen aina haaveillut ja ehkä välillä vähän ekstraa päälle. Hetkeäkään en
pois vaihtaisi.
Rakkaudella,
Mami.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti