torstai 29. maaliskuuta 2018

7 kk

Rakas poikaseni,

vauvavuotesi on jo voitonpuolella. Tällä viikolla mittariin pamahti 7 täyttä kuukautta. En ole oikein vieläkään sisäistänyt olevani äiti ja nyt kanssani asustelee ihkaoikean pienen nyytin sijasta iso vauva, joka syö, tuhisee ja paukuttaa leluilla lommoja parkettiin. Kaikki vauvat ovat yksilöitä ja jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Olet luonteeltasi rauhallinen tarkkailija, vaikka lisäksi saanut temperamenttia isolla kauhallisella. Jos oikeasti haluat jotain todella paljon, räjähdät annat tulla isolla volyymilla. Muutaman kerran tiukka "ei" on myös saanut aikaan vesiputoukset. Metallilusikan paukuttaminen kylässä lasipöytää vasten, ei vain yksinkertaisesti ole hyvä idea ja äiti keksii heittämällä niillekin potentiaalisille korvausrahoille monta sijoituskohdetta.

Toisin kuin monet ikätoverisi. Liikkuminen omin avuin on mielestäsi yliarvostettua. Kaiken vain saa niin paljon vaivattomammin huutamalla hiukan. Ihan viime aikoina olet kunnostautunut pyörimisessä ja vietät lattialla kaiken ajan pyörien oman akselisi ympäri. Liukkaalla lattialla osaat myös peruuttaa sujuvasti pois kohteesta, jonka yrität napata käsiisi. Asia ei edes näytä harmittavan sinua vaan sujuvasti vaihdat tutkailukohdettasi vaikkapa mielenkiintoiseen lattialistaan tai seinään. Ihan kun alunperinkään et olisi halunnut kiiluvaa taskulamppua tai äidin kännykkää käsiisi. Kieltäminen on paras puollustus.

Tuettuna seisot nykyisin kuin ammattilainen. Uutuutena mukaan on tullut rytmiä. Liike tuli kuvioihin salakavalasti kun aloit koukistamaan vasenta polveasi. Parin päivän päästä löit vasemmalla jalalla jo tahtia. Nykyisin seisottamisesi on yhtä vasemman jalan steppailua. Eteenpäin ryömien olet mennyt hiukan yhden ainoan kerran, varmaan vahingossa sairaalan odotustilassa, joka oli täynnä vertaistovereitasi. Äitinä tunnen hiukan huonoa omaatuntoa siitä, että leikkitoverisi ovat elämäsi aikana rajoittuneet isoihin ihmisiin, koulua käyviin serkkuihisi ja karvaisiin kavereihisi. Katselit nimittäin lumoutuneina muuta pikkuväkeä, eikä päähän tippuvat pikkuautot haitanneet sinua ollenkaan. Mahaleikkaus kuitenkin sotki kuvioita sen verran, että äiti, joka ajatteli koko raskausajan kuskaavansa sinua muskarista vauvajumppaan ja uimakouluun, on laiskistunut sohvalla maatessa sen verran, että ajattelee oman erinomaisen seurani riittävän toistaiseksi sinulle. Lisäksi matkustamme ja olemme liikkeelle aivan liikaa siihen nähden, että järjestäytyneestä toiminnasta kannattaisi tässä vaiheessa maksaa yhtään mitään. Viimeisen kuuden viikon aikana olemme olleet tienpäällä neljä. Junassa matkustamisesta on tullut haasteellisempaa ja parin viimeisen viikon aikana serkkuja treeneihin kuskatessa edestakaisin päivästä toiseen, opit myös inhoamaan automatkustamista. Seuraavaksi meidän kai pitää koittaa lentämistä.

Elämässä on kaksi asiaa, jotka saavat sinut aina hyvälle tuulelle ja rauhoittumaan: kylpeminen ja musiikki. Kylvyssä käymme päivittäin. Istut ammeessa ja jyystät kauhaa. Välillä läiskytät kauhalla vettä ympäriinsä ja tunget kitaasi muoviankkoja. Sitten päätät, että on aika ottaa uimaharjoituksia ja kellahdat selällesi potkimaan niin, että korvat ovat veden alla ja vettä räiskyy ympäriinsä. Hiustenpesu on sinusta mukavaa, samoin suihkussa vesipisaroiden suuhun kalastaminen. Musiikkia olet kuunnellut jo kohdussa. Tapanani oli asetella tietokone mahan päälle ja soittaa sinulle lastenlauluja. Unettomina ensimmäisinä öinä kannoin sinua ja lauloin. Nykyisin viettäisit tuntikausia youtuben Looloo Kids -kanavaa kuunnellen ja mahdollisuuksien mukaan myös katsellen, kiitos ukin. Pelkkien tuttujen alkumusiikkien soinnut saavat sinut hymyilemään. Samoille kappaleille hymyilet myös äidin laulamana, joten tasosi ei ole turhan tarkka. Pidät tutusta ja turvallisesta ja muita musiikkikanavia et jaksa seurata tai kuunnella. Parhaimpiin vieroitusoireisiin meillä on ollut käytössä kännykässä Spotifyn Super Simple Songs -kanava. Tämä oli ennen kuin äiti fiksuna keksi, että youtube toimii myös mainiosti kännykän kautta. Tuttu musiikki saa sinut jännittymään päästä varpaisiin ja aloitat loputtoman ranteiden pyörityksen ja varpaiden ojentelun. Fysioterapeutti oli kuitenkin sitä mieltä, että vaikka kyseinen maneeri liitetäänkin autismiin, sinulle se on vain tapa keskittyä koko keholla johonkin todella jännittävään ja mielenkiintoiseen.

Synttärisi (tässä vaiheessa niitä vielä muistellaan joka kuukausi) kunniaksi äiti hankki sinulle oman punaisen minipianon. Ennen ostopäätöstä varmistin vielä mummilta, ettei oma omistamani minipiano vuosikymmeniä sitten ollut turha hankinta. Mummin luona iso piano kuin ei ole vielä kiinnostanut sinua pätkääkään. Mummin rohkaisemana minipiano lähti matkaan ja yllätyksekseni oman pianon nähtyäsi hoksasit heti mitä sillä on tarkoitus tehdä. Tähän mennessä olet soittanut pianoa istuen tuettuna, istuen yksin tukeutuen pianoon, leluja paukuttaen, maaten sormilla ja käsillä hakaten sekä maaten Sophie -muovikirafia takoen pianon koskettimiin. Koskettimia on myös maisteltu, yritetty repiä irti ja jyystetty pianon kulmia ikenillä. Onneksi sinulla ei edelleen ole hampaita.

Kiinteitä meillä syödään vaihtelevasti. Syöt lähes kaiken mitä äiti suuhusi tunkee ja olet vihdoin oppinut olemaan sylkemättä kaiken pitkin pöytiä. Purukaluston puuttuminen on rajoittanut sormiruokailuasi sen verran, että koet lähes kaiken muun kuin soseet epämiellyttävinä. Kurkusta ja vesimelonista tykkäät. Imet niistä vedet ja heität sen jälkeen palat menemään. Irtopalat syljet suustasi aikasi niitä siellä pyöriteltyäsi. Vauvakaurapuuro veteen tehtynä on herkkuasi. Pidät myös edelleen ylikaiken porkkanasta ja bataatista. Erilaiset lihasoseet ovat myös hyviä, etenkin porkkanaan ja bataattiin sekoitettuna. Serkkujen treeniaikataulussa eläessä opit syömään makeita soseita pusseista. Tyhjennät pussin kuin pussin korkeintaan parissa minuutissa ja olisit vaatimassa heti perään lisää. Samalla viikolla opit myös juomaan vettä pillimukista. Ruokajuomasi on vesi. Maitoa saat noin neljä kertaa päivän aikana ja kiinteitä keskimäärin kolmesti. Yleensä syöt kaiken, vaikka maito onkin viime aikoina alkanut tökkimään. Hedelmäsoseet vain yksinkertaisesti maistuvat mielestäsi paremmilta.

Kasvat ja puhkeat kukkaan yhdessä kevään kanssa. Tänään nautimme auringonpaisteessa yhdessä ja vetämällä kevätvetimet päälle lenkille. Istuit vaunukopassa ja pyörittelit päätäsi puolelta toiselle maailmaa ihmetellen. Sitten tuli itku ja kohta äidin lennättämänä sylissä oksennus. Tällä hetkellä pesukone pyörittää upouusia kevättamineita yhden pikaisen käyttökerran jälkeen. Tämä on juuri tätä. Kaikkea mistä olen aina haaveillut ja ehkä välillä vähän ekstraa päälle. Hetkeäkään en pois vaihtaisi.

Rakkaudella,


Mami.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti