Olen veljeni
luona lapsenvahtina ja pyöritän neljän lapsen (kolme koululaista ja vauva) ja
yhden koiran taloutta yksin leikkien superpätevää. Välillä kaikki on rempallaan
enkä oikeasti ole tainnut ehtiä koirankaan kanssa ulos päiviin, mutta onneksi
on reippaat (ja vähemmän reippaat) koululaiset, jotka intopiukeena (uhkailu,
kiristys ja lahjonta) auttavat kodinaskareissa, yleensä pakonsanelemana.
Viikonloppuna ajauduin katsomaan omakannasta, josko siellä olisi vihdoin jotain
tietoa onko meitä hyväksytty viralliseen maitoallergiatestaukseen (minimies kun
on ainoastaan suolisto-oireinen, eikä ihomuutoksia ilmene). Kannasta löytyikin
ihmeellinen merkintä keskiviikolla 21.3 Iho- ja allergiasairaalaan, jossa
kuitenkin kuvaustekstinä oli lähete radiologille vatsan ultraääneen.
Maanantaina soitin sairaalaan ja kyselin tuon omituisen merkinnän perään ja
sainkin kuulla, että osastohoitaja oli juuri aikaisessa soittaa minulle, koska
viikonloppuna sähköpostiin oli ilmestynyt veisti, että osalle potilaista on
jäänyt kutsukirjeet tulostumasta ja postittamatta ja Apolloni on kappas vain
yksi näistä tapauksista. Sairaalaan meidät toivotettiin tervetulleeksi
kaksoissokkotutkimukseen keskiviikkona.
Onnistuin saamaan
koululaisille aamuvahdin ja minimiehen kanssa hyppäsimme auton kyytiin aamulla
ennen kello kuutta hurauttaen auton parkkiin kotiimme Vantaalle, josta
jatkoimme julkisia käyttäen sitten Iho- ja allergiasairaalaan. Automatka oli
yhtä painajaista. Minimies sai totaalisen raivokohtauksen ja kiljuen heitteli
lelut ja tutit pitkin takapenkkiä, samalla kun irrotti osittain turvakaukaloa
paikalla pitävät turvavyöt. Huutoa oli järkyttävä kuunnella kilometri toisensa
perään ja loppupeleissä sitten itkimme molemmat. Minimies kurjaa kohtaloaan ja
minä sitä, etten voinut pysähtyä ja jäädä tunniksi tienposkeen raivoavaa vauvaa
lohduttamaan. Pienestä pään taputuksesta kun tuossa vaiheessa ei olisi ollut
mitään hyötyä ja homma olisi levinnyt käsiin entisestään. Viimeiset kilometrit
laskin jo sekunteja, kunnes kaappasin lopulta nukkuvan aarteeni syliin ja
vannoin, että jatkossa mitoitamme aikataulut niin, että voimme pysähdellä
leikkimään vaikka kilometrin välein.
Sairaalassa
olimme noin minuuttia ennen aikaamme ja sairaanhoitaja jo oli käytävillä
peräämme huhuilemassa. Homma lähti niinkin tavallisesti liikkeelle, että
aloitimme punnitsemalla ja mittaamalla minimiehen. Seitsemän kuukauden iässä
pituutta oli yhteensä 72.1 senttimetriä ja painoa 7.550 kiloa. Reilun kuukauden
aikana oli siis venytty kolme senttiä ja paisuttu reilu puoli kiloa.
Suhteellinen pituus-painokäyrä oli taas laskenut hieman, mutta edelleen kuulema
minimies kasvaa tasaisesti omilla käyrillään. Mitään erityisiä öljylisiä tai pakkoruokintaa
ei tarvitse aloittaa. Huolestuttavaa kuulema olisi jos oltaisiin menty plussakäyriltä
miinuksille tai suhteellinen pituus-paino olisi -20% alapuolella. Mutta
minimies on koko elinikänsä tasaisesti kulkenut -14% ja -19% välillä, joten
jatkossakin saa syödä tai olla syömättä oman mielensä mukaan. Jos jotain
pitäisi hehkuttaa olisi se meidän tapaama lääkäri. Koskaan en ole vielä
tavannut yhtä mukavaa lastenlääkäriä, joka lennätteli vauvaa katonrajassa
samalla kun jutteli, että kyllä sinusta vielä mäkihyppääjä tulee ja otti
minimiehen syliinsä tietokonettansa hakkaamaan. Tällä lääkärillä oli kaikki
parhaat lelut ja vempaimet, Pikku Kakkonen -paita päällä ja aivan uskomaton ote
pikkupotilaisiin. Kävimme läpi perusjutut ja samalla kaksoissokkotutkimuksen
periaatteet.
Iho-oireisten
allergiat on yleisesti helppo tunnistaa. Annetaan allergeenia sisältävää
ainetta samalla kun iho siihen reagoi. Näitä punottavia naamoja oli koko
odotushuone täynnä. Suolisto-oireisten lasten tutkiminen puolestaan
huomattavasti haasteellisempaa. KELA kuitenkin vaatii korvattavuutta varten
viralliset testit, jotka kuuluu suorittaa valvotusti sairaalassa.
Kaksoissokkotutkimuksessa vauvalle juotetaan kahta eri maitoa eri viikoilla satunnaisessa
järjestyksessä. Järjestyksen on arponut sairaalan keittiö, eikä lääkärikään
järjestystä tiedä. Toinen maito on maidotonta Nutrilon Peptiä ja toinen maito
on Nutrilon Pepti pohjainen, mutta sisältää lisäksi päivittäin 2.5 dl NAN HA
maitoa. Tämän pitäisi kuulema olla tarpeeksi suuri määrä maitoproteiinia
osoittaakseen mahdollinen maitoallergia. Koontipalaverissa sitten verrataan
oirekaavakkeita ja tarvittaessa jos oireet ovat tarpeeksi selkeät, avataan tuo
salainen kirjekuori ja katsotaan kumpi maito oireet aiheutti. Jos koe on
positiivinen lääkäri kirjoittaa KELA:an B-lausunnon maitoallergiasta. Muussa
tapauksessa katsotaan vielä verikokeita ja pohditaan jatkoa.
Testi aloitettiin
sairaalassa A-maidolla, jota ensin juotiin 25 ml. Sen jälkeen minimies otti 30 minuutin
tirsat odotushuoneessa, jonka aikana tarkasteltiin mahdollisia iho-oireita,
joita ei oletetusti tullut ollenkaan. Tämän jälkeen samaa maitoa juotiin 100
ml, odotettiin tunti ja kurkittiin mahat ja selät ihottuman varalta. Normaalilta näytti edelleen. Sitten meidät kotiutettiin maitopussien ja oirekaavakkeiden
kanssa kotiin. Loppupäivä juotiin normaalisti omaa tuttua Nutrilon Peptiä.
Tänään aloitin päivän valmistamalla jääkaappiin kannullinen A-maitoa. Kuuteen
desilitraan keitettyä ja jäähdytettyä vettä sekoitettiin sairaalan antama
maitopussi. Jos päivittäinen maidontarve on enemmän kuin tuo 6 dl, loppupäivä
mennään sitten omalla Nutrilon Peptillä. Tarkoitus on jatkaa tällä tavoin neljä
seuraavaa päivää, jonka jälkeen meillä on sairaanhoitajan tapaaminen parin viikon päästä sairaalassa. Tällöin käymme läpi A-maidon oirekaavakkeen ja aloitamme vastaavan testin sairaalassa B-maidolla.
Ensi kosketus A-maitoon on, että maistuu mielestäni yhtä
pahalta kuin Nutrilon Pepti. Minimiehelle maitopullo kuitenkin näytti
maistuvan ihan normaalisti. Osa maidoista tuli ulos, samoin kun myöhemmin kaurapuurot. Normi
päivältä siis näyttää näin pulauttelun ja oksennusten osalta tähän saakka.
Loppupeleissä itse uskon testitulosten
jo valmiiksi olevan negatiivinen. Maitokokeiluja on tehty kotioloissa parin
kuukauden iästä tähän mennessä neljä. Ihan pienenä NAN maito aiheutti
välittömän kipuitkun, mutta vanhentuessa oireet ovat lieventyneet ja
varsinainen huuto on alkanut vasta siinä vaiheessa kun normimaitoa on mennyt
lähes päivittäinen maitomäärä. Jäämme siis odottamaan jatkoa mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti