lauantai 30. joulukuuta 2017

4 kk

Rakas iso pieni poikaseni,

kuluneella viikolla täytit 4 kuukautta. Aamuisin herään iloiseen kanarialinnun viserrykseesi. Iltaisin puolestaan nukahdan ihmetellen jatkuvaa kasvuasi. Olet nimittäin venynyt valtavan isoksi ja oppinut vihdoinkin syömään. On hurjaa ajatella, että olet ollut menossa mukana mahan tällä puolen jo neljännesvuoden. Jotta pysyisit mukana jatkossakin, poistan nukkumaan mennessä kaiken irtaimiston lähettyviltäsi. Muutaman kerran äidin sydän on ehtinyt jättää muutaman lyönnin välistä, koska tapanasi on tunkea kaikki pussilakanoista, makuupussin reunoihin ja pehmojäniksen korviin, mahdollisimmin tiiviisti naamallesi ennen nukahtamista. Lopputuloksena haukot sitten henkeäsi tukehtumispisteessä. Unikavereista ja peitoista voimme siis keskustella seuraavan kerran, kun juhlimme täysi-ikäisyyttäsi.

Neuvolatäti varoitteli edellisellä käynnillä yli kuukausi sitten, ettei äiti enää saisi jättää sinua valvomatta hoitopöydälle tai sängynreunalle. Täti oli nimittäin vakuuttunut, että jämäkkyytesi ansiosta kierisit äitiä karkuun jos ei tänään, niin viimeistään huomenna. Mukavuuden haluisena olet kuitenkin päättänyt, että sinulle riittää vallan mainiosti maailman tarkastelu vaakatasossa selällään maaten tai pystyasennossa äidin sylissä. Mahallaan oleminen on aika hikistä ja väsyttävää hommaa eikä äidin liikeratojen treenauksessa tunnu olevan mitään järkeä. Kolmesti olet vahingossa kierähtänyt pään mukana mahalta selälleen. Äiti ei olisi voinut olla ylpeämpi. Pään kopsahduksesta huolimatta hymyilit takaisin leveästi taputuksille ja hihkaisuille. Päivät kuluvat siis selällään leluja ihmetellen, samalla kun potkit vimmatusti jaloillasi ja nostelet niitä mahasi päälle. Pakaroitasi treenailet myös lantionostoilla. Joskus öisinkin, jolloin äiti pistää sinut nukkumaan turvalliseen unipussiin. Ahkeran treenauksen tai maidonjuonnin takia olet vihdoinkin alkanut saada lihaa jalkojen ympärille. Muistutat päivä päivältä enemmän oikeaa vauvaa.


Tässä kuussa tyypillistä on ollut, että opit jotain uutta. Seuraavana päivänä keksit kuitenkin jotain vieläkin kivempaa ja unohdat edellisen päivän taitosi. Yksi päivä pärisyttelit huuliasi ja puhaltelit sylkikuplia koko päivän. Ja voi sitä äidin ylpeyttä, mitä voikaan tuntea, kun oma lapsi onnistuu räkimään pitkin sohvaa. Otin innoissani valokuvia ja videopätkiä todisteeksi tästä ainutlaatuisesta taidosta. Seuraavana päivänä näin sinun tarttuvan varpaisiisi ja vannoin saaneeni lapsineron. Suloisinta kuitenkin ehkä on kun löysit peukalon. Tulevaisuudesta tutista eroon pääseminen on kuulema mukana kulkevaa peukaloa huomattavasti helpompi, mutta ihan aikuisen oikeasti, mikään ei ole yhtä hellyttävää, kun oma peukkua imevä vauva. Lupasin, että saat jatkossakin nauttia peukalostasi ihan niin paljon kun haluat. Toistaiseksi olet kuitenkin turvautunut peukkuun tositilanteessa ainoastaan silloin, kun tutinlaittaja on liikkeissään liian hidas.

Reagoit muuttuneeseen ympäristöön ensimmäisen vuorokauden ajan, jolloin olet tavallista vaativampi ja itkuisempi. Tämän jälkeen kuitenkin palaat normaaliin päivärytmiin ilman ongelmia. Suureen väkijoukkoon olet myös aikaisemmin vastannut olemalla tavallista hiljaisempi. Nyt olet kuitenkin oppinut pitämään puoliasi ja koriset ja mölyät siinä missä muutkin. Myös kameralle olet äidin iloksi vihdoinkin alkanut hymyilemään. Ensimmäistä joulustasi et ollut moksiskaan. Jouduin kiskomaan sinut joulupukkia tapaamaan kesken päiväuniesi. Pukki ja  joululahjat olisi voineet kiinnostaa sinua vähempää. Pakettia avaaminen jäi äidin tehtäväksi.


Äidin kauhuksi mummi ja ukki ovat opettaneet sinut joulun aikaan televisionkatsojaksi. Jaksat katsoa lasten musiikkivideoita hievahtamatta lähes tunnin. Lisäksi viihdyt sylissä television ääressä uskomattoman pitkiä aikoja. Kirjat kiinnostavat sinua huomattavasti vähemmän, vaikka sinnikkäästi luemme ja kirjaimellisesti maistelemme niitä päivittäin. Onneksi meillä ei ole telkkaria. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa.

Olet kaikin puolin äärimmäisen hyväntuulinen vauva. Hymyilet aina minut nähdessäsi ja jaksat kikattaa äidin typerille pärinöille ja ilmeille. Rakastat heikutusta ja keikutusta ja teet äidin niin valtavan onnelliseksi. Joskus kikatamme yhdessä puoleen yöhön saakka ja joskus vain katselen ihastellen piirteitäsi, kun nukut. Tiedän, että olen tällä hetkellä iso-osa maailmaasi, mutta rakas poikaseni, sinä olet minun koko maailmani.

Rakkaudella,


Mami

1 kommentti:

  1. Voi.... Itku ❤️ mitkä lie mammahormonit täällä jylläävät, kun itku silmässä luin tätä tekstiä ❤️ mikä älytön rakkus omaa pientä vauvelia kohtaan paistaa tästä tekstistä, tätä oli ihana lukea! Se tulee lähelle sydäntä, kun on niin iso osa omaakin elämää nyt 🙂

    Ps. Hurjan taitava pieni sinulla ❤️

    VastaaPoista