En ole koskaan
ollut jouluihminen. Tai korjataan, etten ole ollut pitkään aikaan jouluihminen.
Koko joululta putosi suurin pohja siinä vaiheessa, kun minulle kerrottiin
esikouluiässä, että joulupukki oli vanhempieni keksimä satuhahmo. Vannoin, että
jos joskus minulla on lapsia en valehtele heille joulupukista ja tuota
samanlaista pettymystä. Samalla tavalla tosin kritisoin vanhempiani siitäkin,
että minut raahattiin hoitoon eikä annettu olla kotona metrin mittaisena.
Ilmeisesti siis vanhemmuus on sitten pelkkää pettymysten tuottamista
jälkikasvulle.
Aikuisiällä olen
monen muun tahattomasti lapsettoman tavoin yhdistänyt joulun lapsiin tai
lähinnä siihen, ettei niitä lapsia ole ollut. Vielä pari vuotta sitten
suunnittelin tulevaisuudessa viettämäni joulut ulkomailla pois ahdistavista
perheidylleistä. Meillä kun on tapana kokoontua sisarusteni kanssa perheineen
vanhemmilleni joulun viettoon. Me sisarukset emme ole ostaneet ja vaihtaneet
lahjoja toisillemme vuosiin, joten sinkkuna olen saanut katsoa sivusta toisten
ja toisten lasten lahjojen avaamista. Vähempikin ahdistaisi.
Joulukoristeita
olen lahjaksi saanut muutamia ikuisuus sitten ja kai nuo koristeet vieläkin
ovat muuttolaatikossa, jota ei ole avattu vuosikymmeneen. Jouluruokia olen
oppinut vasta syömään aikuisiällä ja glögikin olen juonut vasta muutamina viime
vuosina. Viime joulu oli siitä erilainen, että tein positiivisen raskaustestin
reilu viikko ennen joulua. Olin punktion jäljiltä kipeä ja kärsin alusta saakka
voimakkaista raskausoireista raskautta tukevan keltarauhashormonien takia.
Valvoin käytännössä kaikki yöt ja tein raskaustestejä paniikissa toinen
toisensa perään. Makeaa en voinut kuvitellakaan syöväni. Olo oli lähinnä
epäuskoinen ja sairas. Lisäksi olin kauhuissani, että mitä loppupelissä
olinkaan mennyt tekemään. Nuo kaikki massiiviset hormoniannokset pistivät
päänuppini kropan lisäksi aivan sekaisin. Äitini oli ainoa joka tiesi
raskaudestani ja taisi olla siitä tuossa vaiheessa vauvauutisesta itseäni
iloisempi. Yleisesti tuosta joulusta ei jäänyt montaakaan mielikuvaa.
Siihen verrattuna
tämä joulu tulee olemaan hyvin erilainen, koska kyseessä on ensimmäinen jouluni
äitinä. Varmasti useimpien vanhempien tavoin toivon, että joulusta tulee kiva
juhla minimiehelle, jota odotetaan innolla koko joulukuun ajan samalla kun
paistetaan pipareita ja koristellaan asuntoa. Ehkä itsekin opin taas odottamaan
joulua. Ensimmäistä kertaa huomasin myös haikailevani jouluvalojen perään.
Liikkeellä tosin olin aivan liian myöhään (tajusin asian vasta tällä viikolla),
mutta onneksi minimies on vielä pieni. Ehdin siis hyvin paikkailla tulvina
jouluina omia epäonnistumisiani äitinä. Ehkä ensi jouluna ehdin myös teettämään
ja lähettämään joulukortitkin ajoissa.
Varsinaisia
jouluperinteitä meillä ei siis vielä ole. Lähitulevaisuudessa tulemme varmasti
viettämään joulua vanhempieni valmiiden pöytien ääressä. Olen kuitenkin päättänyt,
että joulupukki kuitenkin pysyy meillä ainoastaan joulusatuna. Haluan
minimiehellä olevan realistiset käsitykset joululahjoista ja samalla myös
osaavan kiittää lahjojen antajia. Itseltäni minimies tulee nyt ja jatkossa saamaan
vain ja ainoastaan kolme joululahjaa joka joulu. Yhden paketillisen jotain
puettavaa, toisen jotain luettavaa ja kolmannen jotain aivan muuta. Vaikka
ateisti olenkin, tarinan mukaan kolme lahjaa riitti aikoinaan Jeesus-vauvalle: kultaa,
suitsuketta ja mirhamia. Saman määrän luulisi riittävän myös minimihelle.
1. Onni ja Ilona : Haitarikirja 26.90 €
Saman firman katselukortit ovat olleet ahkerassa käytössä ja pidettyjä. Tarkoitus oli alunperin ostaa vähän isommille lapsille suunnattua proosaa, mutta ehkä kohta nelikuiselle kelpaa vähän lapsellisempi luettava (katseltava).
2. Gugguu : Jumpsuit 85.50 €
Tämä tarttui mukaan puolivahingossa Kattilanhallin Gugguun pop-up storesta koossa 74. Hinta on jumpperilla suolainen vaikka itse sainkin sen -25% alennuksella. Nähtäväksi jää onko hintansa veroinen. Xenon Blue on värinä arka, mutta toistaiseksi meillä jatketaan maitolinjalla. Sosetahrat eivät siis tule olemaan arkipäivää ihan lähitulevaisuudessa.
3. Fisher Price : Soft Lil' Snoopy 21.54 €
Oma lempileluni oli aikoinaan minimiestä vanhempana oli Fisher Pricen perässä vedettävä Lil' Snoopy. Tämä lelu oli siis pakko hankkia pehmeänä versiona ja pienemmille leikkijöille suunnattuna. Lelu on yli +3 kuukautta vanhoille vauvoille ja vaikka toistaiseksi muut kuin roikkuvat lelut eivät minimiestä kiinnosta, onhan tämä ihan nätti katseltavanakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti