Nyt se sitten
tapahtui. Nimittäin myymälävarkaus. Meillä on menossa kokeilukierros
maitopohjaisesta korvikkeesta ja siinä missä vielä eilen näytti hyvältä, tänään
on sitten huudettu eilisenkin edestä. Päätin kuitenkin pikaisesti piipahtaa
ruokakaupassa lastenvaateshoppailukierroksen jälkeen (koska täytyyhän asiat
priorisoida). Minimiehen pinna veteli tällöin viimeisiään. Sijoittelin pikaiset
ostokset pitkin vaunuja, koska kädet oli muita (vaate)kasseja täynnä. Kassalla minimies
sitten irtisanoi shoppailusopimuksen ja kiljui naama punaisena ja selkä kaaralle.
Toisella kädellä sitten ladoin ostoksia vaunuista liukuhihnalle samalla kun
toisessa kainalossa pitelin kiljuvaa vauvaa. Ruoat pakkailin paremmin, kun
onnistuin penkin löytämään. Samalla löysin myös vaunukoppaan piilotetun
ruokakerman.
Moraalinen minäni
ei löytöä sulattanut, joten palasin kassalle edelleen kiljuva minimies
kainalossani tunnustamaan syntyni. Ohitin tylysti koko pitkän jonon ja totesin
myyjälle lyhyesti ja ytimekkäästi varastaneeni kaupasta kyseisen kerman. Myyjä
ymmärtäväisesti nyökkäili ja sanoi, ettei se mitään, koska kuulema minulla on
muutakin hommaa ja tarjoutui ottamaan kerman ja viemään sen takaisin
paikoilleen. Minä siihen sitten vielä lisäämään, että kyllä minä mieluusti sen
kerman ostaisin ja maksaisin. Sekin onnistui. Vauva edelleen itkien.
Tänään varmaan sitten
joku jonolainen päivittelee someaan ja näitä äiti-ihmisiä, jotka saavat
ohitella ja tehdä ihan mitä vain, koska on SE vauva. Näköjään minustakin on nyt
sitten tullut sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti