Suolistoleikkauksesta
ei kotiuteta ennen kuin suoli vetää ja toimii kunnolla. Vuorokausi sitä
odotettiin ja lopulta vaihdoin ennen kotiinlähtöä sairaalassa vaippoja
parhaimmillaan kymmenen minuutin välein. Suolen sanottiin toimivan
ylikierroksilla ja olevan yliaktiivinen. Hyvin se kuitenkin veti.
Kotona suoli
laiskistui ja seuraavaa tavaraerää odotettiin pari päivää. Tuosta väli on
pidentynyt kuluneen kuukauden aikana tasaisesti. Koska minimiehen koko elämä on
ollut yhtä suolentoiminnan tarkkailua, tämä käy edelleen pelkällä
automaatiolla. Siinä missä ennen kuitenkin tavaratoimitus ilmestyi vaippaan
tyhjästä, nykyinen toimitus vaatii vähintään puoli tuntia naama punaisena
työstämistä kädet nyrkissä sivulla heiluen. Lopputuloksena on pieni kanin
papana, jonka jälkeen lopputulos viimeistellään yhteisellä jumppatuokiolla. Kun
tavaraa on pantattu viikon päivät saldona on aikamiehen keko.
On kokeiltu
viljatonta dieettiä, hedelmätöntä, soseetonta, pelkkää luumua ja maitoa,
pelkkää maitoa. Lopputulos vain on ja pysyy samana, vaikka luumua lapettaisiin
kitaan joka välissä tai ravintona olisi pelkkä maito. Neuvolatäti ei uskaltanut
ottaa kantaan asiaa, kuten ei neuvolalääkärikään ja käski
odottamaan kirurgin soittoaikaa (joka piti olla kuukauden sisällä leikkauksesta
ja jota ei edelleen kuulu).
Kävimme viime
viikolla ylimääräisellä neuvolalääkärivastaanotolla koskien mahdollista
maitoallergiaa. Eihän siitä olekaan puhuttu kuin parin viikon iästä lähtien,
jolloin sanottiin, ettei noin pienillä ole allergiaa vaan maitoyliherkkyys.
Samalla käskettiin jatkaa maidottomalla korvikkeella ja ottamaan uudelleen
yhteyttä jos ongelmat jatkuivat. Altistustestejä on tehty yhteensä neljä,
kaikki ovat pistäneet vauvan elämän sekaisin ja aina on palattu takaisin
maidottomaan korvikkeeseen. Naivina ja suorastaan tyhmänä (ja tilanteeseen väsyneenä) olen antanut asian
olla ja odottanut aina seuraavaan kertaan, vaikka omakanta onkin ollut täynnä
virheellisiä ja vääriä muistiinpanoja "äidin mukaan itkuisempi ja
pulauttanut kerran". Leikkauksen jälkeen päätin kuitenkin panostaa
tähänkin asiaa aivan uudella intensiteetillä (olisi pitänyt tehdä jo
aikaisemmin) ja vaadin asioiden hoitoa, vedoten siihen, että tämä korvike
maksaa maltaita (meillä menee helposti heittämällä parisataa euroa pelkkiin maitoihin
kuukaudessa) ja minulle luvattiin jo kuukausia sitten, että asiaa vietäisiin
eteenpäin. Tosiasiassa minimieheltä puuttuu kokonaan tyypillinen maitoallergian
aiheuttama ihottuma ja ongelmat ovat kappas vain, pelkästään suolistoperäisiä,
joten varsinaisen maitoallergiadiagnoosin saaminen voi olla hankalaa. Joka
tapauksessa saimme vihdoinkin paperit vetämään allergiapolille, vaikka lääkäri
skeptisenä sanoikin, ottavansa minuun yhteyttä jos he päättävät olla ottamatta meitä altistuskokeisiin.
Ummetukseen
kyseinen neuvolalääkäri kuitenkin suositteli suoraan Levolacia, koska vauvan pitäisi saada käytyä
kakkosella ihan itse. Samaa sanoi apteekissa farmaseutti, josta lähdimme kotiin
ummetuslääke kourassa. Eilen meni ensimmäinen annos. Sitten alkoi huuto jota
jatkui loppupeleissä läpi koko yön. Välillä hereillä ja välillä unissaan.
Tavaraa ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt. Aamuyöstä annoin Panadolia kipuun.
Aamulla luin
jälkiviisaana lääkkeen tuoteselostuksen: sisältää laktoosia.
Että se siitä
ummetuslääkkeestä.
Tänään päivä
aloitettiin luumusoseella ja jumppatuokiolla.
Varmasti olet saanut kaikki maailman neuvot tähän asiaan liittyen, mutta symppaan täällä todella. Meillä oli kans ikävää ummetusvaivaa ja levolac (onneksi meille sopi eikä aiheuttanut mahanpuruja, mitä usein toki tekee) oli käytössä 8ml vuorokausiannoksella 2 kuukautta putkeen. Ugh!
VastaaPoistaToivottavasti tilanne helpottaa pian itsekseen, jos suoli vaikka pian sopeituisi uuteen tilanteeseen :/ meillä kokeiltiin veden juonti, luumusoe, päärynäsose, ruusunmarjasose, levolac... Ja piti se suoli pari kertaa silti tyhjentää microlaxilla :(