Kakka-asiaa

Suolistoleikkauksesta ei kotiuteta ennen kuin suoli vetää ja toimii kunnolla. Vuorokausi sitä odotettiin ja lopulta vaihdoin ennen kotiinlähtöä sairaalassa vaippoja parhaimmillaan kymmenen minuutin välein. Suolen sanottiin toimivan ylikierroksilla ja olevan yliaktiivinen. Hyvin se kuitenkin veti.

Kotona suoli laiskistui ja seuraavaa tavaraerää odotettiin pari päivää. Tuosta väli on pidentynyt kuluneen kuukauden aikana tasaisesti. Koska minimiehen koko elämä on ollut yhtä suolentoiminnan tarkkailua, tämä käy edelleen pelkällä automaatiolla. Siinä missä ennen kuitenkin tavaratoimitus ilmestyi vaippaan tyhjästä, nykyinen toimitus vaatii vähintään puoli tuntia naama punaisena työstämistä kädet nyrkissä sivulla heiluen. Lopputuloksena on pieni kanin papana, jonka jälkeen lopputulos viimeistellään yhteisellä jumppatuokiolla. Kun tavaraa on pantattu viikon päivät saldona on aikamiehen keko.

On kokeiltu viljatonta dieettiä, hedelmätöntä, soseetonta, pelkkää luumua ja maitoa, pelkkää maitoa. Lopputulos vain on ja pysyy samana, vaikka luumua lapettaisiin kitaan joka välissä tai ravintona olisi pelkkä maito. Neuvolatäti ei uskaltanut ottaa kantaan asiaa, kuten ei neuvolalääkärikään ja käski odottamaan kirurgin soittoaikaa (joka piti olla kuukauden sisällä leikkauksesta ja jota ei edelleen kuulu).

Kävimme viime viikolla ylimääräisellä neuvolalääkärivastaanotolla koskien mahdollista maitoallergiaa. Eihän siitä olekaan puhuttu kuin parin viikon iästä lähtien, jolloin sanottiin, ettei noin pienillä ole allergiaa vaan maitoyliherkkyys. Samalla käskettiin jatkaa maidottomalla korvikkeella ja ottamaan uudelleen yhteyttä jos ongelmat jatkuivat. Altistustestejä on tehty yhteensä neljä, kaikki ovat pistäneet vauvan elämän sekaisin ja aina on palattu takaisin maidottomaan korvikkeeseen. Naivina ja suorastaan tyhmänä (ja tilanteeseen väsyneenä) olen antanut asian olla ja odottanut aina seuraavaan kertaan, vaikka omakanta onkin ollut täynnä virheellisiä ja vääriä muistiinpanoja "äidin mukaan itkuisempi ja pulauttanut kerran". Leikkauksen jälkeen päätin kuitenkin panostaa tähänkin asiaa aivan uudella intensiteetillä (olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin) ja vaadin asioiden hoitoa, vedoten siihen, että tämä korvike maksaa maltaita (meillä menee helposti heittämällä parisataa euroa pelkkiin maitoihin kuukaudessa) ja minulle luvattiin jo kuukausia sitten, että asiaa vietäisiin eteenpäin. Tosiasiassa minimieheltä puuttuu kokonaan tyypillinen maitoallergian aiheuttama ihottuma ja ongelmat ovat kappas vain, pelkästään suolistoperäisiä, joten varsinaisen maitoallergiadiagnoosin saaminen voi olla hankalaa. Joka tapauksessa saimme vihdoinkin paperit vetämään allergiapolille, vaikka lääkäri skeptisenä sanoikin, ottavansa minuun yhteyttä jos he päättävät olla ottamatta meitä altistuskokeisiin.

Ummetukseen kyseinen neuvolalääkäri kuitenkin suositteli suoraan Levolacia, koska vauvan pitäisi saada käytyä kakkosella ihan itse. Samaa sanoi apteekissa farmaseutti, josta lähdimme kotiin ummetuslääke kourassa. Eilen meni ensimmäinen annos. Sitten alkoi huuto jota jatkui loppupeleissä läpi koko yön. Välillä hereillä ja välillä unissaan. Tavaraa ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt. Aamuyöstä annoin Panadolia kipuun.

Aamulla luin jälkiviisaana lääkkeen tuoteselostuksen: sisältää laktoosia.

Että se siitä ummetuslääkkeestä.

Tänään päivä aloitettiin luumusoseella ja jumppatuokiolla.