tiistai 4. joulukuuta 2018

Käynti klinikalla

Kone on täynnä luonnoksia päiväkodista, sekalaisista ajatuksista, kielijänneleikkauksesta, puheterapiasta, kielen kuntoututksesta, tällä hetkellä päässä kuitenkin päällimmäisenä jyllää ahdistu tämän päiväisestä käynnissä hedelmöitysklinikalla. Varsin sinne alunperin ajan jo reilu kuukausi sitten. Talvella kun siellä minimiestä käytin näytillä silloin puhuttiin kovasti, että sitten kun hoidot aloitetaan pitäisi varata taas aika ensikäynnille. Kohta varauksen tehtyäni klinikalta soitettiin, ettei käynti nyt ihan oikeasti mikään ensikäynti ole vaan hoidon suunnittelukäynti ja siihen riittäisi lyhyempikin aika. Aikaa siirrettiin, koska olin kipeänä. Parin viikon päästä sitä siirrettiin kun minimies oli kipeänä. Tänään oltiin taas molemmat kipeinä, minä enemmän, minimies vähemmän, mutta päätin pitää kiinni suunnitelmistani. Minimies meni päivähoitoon ja minä viettämään sairaspäivää auton katsastuksen jälkeen (joka ei mennyt läpi) klinikalle. Olin paikalla hyvissä ajoin, eikä oikeasti jännittänyt pätkääkään. Elin pitkään siinä uskossa, että saadakseen seuraavasta lapsesta samat vanhempainvapaarahat seuraavalle “lomalle” kuuluisi jäädä kahden vuoden sisällä, mutta siinä onkin pelivaraa kolmeen vuoteen, joten päätin venyttää projektia kevään puolelle. Saisin opinnot hyvään alkuun ja ehtisin karistaa kiloja vähän väljemmässä tahdissa, kun paastoamalla kuukauden. Viime kerralla kuitenkin marssin samalla tavalla klinikalle oikeasti yhtä päättömien suunnitelmien kanssa. Teimme kuitenkin suunnitelman, jota lähteä noudattamaan sitten kun aika on otollinen. Alustavasti puhuttiin keväästä vaikka elettiinkin silloin elokuuta. Naivisti uskoin asioiden menevän samalla kaavalla. 

Parin vuoden sisällä klinikalla oli tapahtunut suuria asioita ja isompi yhtiö nielaissut klinikan sisäänsä. Ilmapiiri tuntui muuttuneen viime talvestakin jolloin kaikki ryntäsivät paikalle onnittelemaan ja ihastelemaan vauvaa. Tosin koska ylipäätänsä olin paikalla yksin, sain myös yksin rauhassa penkkiä kuluttaa, koska eipä minussa paljoa ihmettelemistä ole. Lääkärit joille saan olla kiitollinen minimiehestä koko loppuelämän eivät enää klinikalla työskentele ja varasin ajan sille ainoalle tutulle nimelle, joka talossa pyöri pari vuotta sitten. Ei kättelyä, ei varsinaista tervehtimistä, ei mitään kuulumisten vaihtoa. Olin oikeasti valikoinut varuilta puhelimeenikin kuvan minimiehestä, jotta olisin saanut esitellä miten tumma ja tulinen oli vaihtunut lakanaakin vaaleampaan blondiin. Laukussa minulla oli sektiosta epikriisit, koska halusin tietää miten paha endometrioosi minusta loppuepelsissä sektion yhteydessä löydettiin ja jos kaikki ne paikkaukset ja poltot sanoisivat lääkärille jotain. Kun lääkäri kuuli, että olin ajatellut PAS-siirtoa kevääksi, homma oli oikeastaan siinä ja kysymys lähinnä kuuluikin, että mitä siellä nyt sitten tein ja mitä muka halusin. Kuulema mitään suunnitelmia ei tehdä ja aika pitäisi varata edellisessä kierrossa. Yritin selittää, että viimeksikin kyllä suunnitelma oli olemassa ennen hoitoja, mutta kaikki kuulema voi muuttua ratkaisevasti parissa kuukaudessa. Minulle luvattiin, että jos homma oli nyt tässä, minua ei käynnistä laskuteta. Sitkeästi kuitenkin halusin, että edes paikat ultrattaisiin, koska niitä ei ole ultrattu sitten raskauden ja oikeasti välillä alavatsani on niin hellänä, että pelkäsin siellä kasvavan jotain ylimääräistä. Ultrassa kaikki on kuulema ok. Mitään kantaa tai kertomusta en saanut siitä kannattaisiko siirtoa yrittää tehdä luonnolliseen kiertoon vai lääkkeiden kanssa, kun siitä ei nyt voida keskustella edes teoreettisella tasolla, koska en ollut siellä juuri tällä hetkellä alkionsiirtoa tekemässä. Jotain selitettiin kuinka jos painoa tiputtaisin kiertokin olisi säännöllisempi, mutta kierto palautui kuusi viikkoa sektiosta ja on ollut siitä lähtien kellontarkka. Reilun vuoden aikana yhtenä kuukautena kierto on heittänyt parilla päivällä, mutta palautunut seuraavassa kuussa 28 päivään. 


Ja mitä sitten jäi koko käynnistä käteen? Ei yhtikäs mitään. Rahaa paloi pitkälle toista sataa. Tarkoitus oli pyytää, että papa-koe olisi otettu samalla haarojen levityksellä. Onhan se myös listattu heidän hinnastossaan, mutta sekin sitten jäi pyytämättä etten olisi vaivannut lääkärin aikaa sen enempää. Ennen ultrausta yritin kysellä, että olisi kiva tietää toimivatko munasarjani enää ollenkaan. Follikkeleiden lukumäärästäkään ei mainittu mitään. En siis tiedä joko munahanat ovat sulkeutuneet, saati keskustellut anemiasta, joka oli ennen hedelmöityshoitoja todella vaikea ja joka ei ole edelleen palautunut sektion jälkeen normaaliin arvioihin. Anteeksi pyydellen poistuin koko klinikalta. Pari vuotta sitten tuli tavattua klinkalla kolme lääkäriä ja niistä yksi onnistui saamaan oloni aina yhtä ahdistuneeksi ja anteeksipyyteleväksi. Onneksi kaikki muut ihanat naiset kuitenkin jaksoivat tsempata ja ymmärtää ja kysellä kuulumisia. Ilman noita muita olisin jättänyt koko leikin kesken, eikä minimiestä olisi olemassa. Sentään sain sen tongittua irti, että alkiot on pakastettu kahteen olkeen. Yhdessä on yksi erinomainen 1-luokan alkio ja toisessa kaksi 2-luokan alkiota. Hoitotuloksissa erinoamisten ja hyvien alkioiden välillä ei ole havaittua eroa. Kovasti mietin jo, että voiko klinikkaa vaihtaa ja viedä alkiot ja oljet mukanaan? Lääkäriä nyt ilmeisesti ainakin voi vaihtaa, mutta siitäkään ei ole takeita, että se vaihtamalla paranisi. Parempaa hoitoa olen saanut ihan lähiterveysasemalla, jossa on kohdeltu minua ystävällisesti vaikka turhallakin asialla olisi juossut. 

1 kommentti:

  1. Kurjaa, että sait tuollaista kohtelua. Tunnistan klinikat, koska olen niillä itsekin asioinut ja valitettavasti kohtelu oli samankaltaista. Toisessa paikassa todella ihanaa ja toisessa hyvinkin tylyä. Tuosta tylystä paikasta minulla on kokemusta kahdesta lääkäristä, enkä heistä kumpaakaan suosittelisi kenellekään. Toivottavavasti onnistut saamaan itsellenisi mukavamman lääkärin tai vaihtamaan klinikkaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista