Hyvästit heinäkuulle (enterorokko)

Jos mahdollista viimeisimmän vatsataudin jäljiltä olen ollut entistä varovaisempi. Minä, joka aikaisemmin annoin lapseni nuohota pitkin lattioita ja nuoleskella rappukäytäviä, olen istuttanut lastani rattaissa, kulkenut paikasta toiseen käsidesi hoitolaukussa ja vältellyt ihmismassoja. Siinä missä edellisessä kirjoituksessa julistin, ettei heinäkuu ole oikein ollut meidän kuukausi, kulunut viikonloppu kruunasi koko helvetillisen heinäkuun. Torstaina nostimme kytkintä VR:n siivin ja suuntasimme vanhemmilleni Itäiseen Suomeen. Tavallisuudesta poiketen olin todella tarkka mitä minimies sai junassa tehdä. Juna tosin oli täynnä, mutta emme vaihtaneet sanaakaan muiden kuin viereisellä penkillä istuvan mummelin kanssa. Emme käyneet leikkivaunussa leikkimässä, eikä minimies kontannut pitkin junan vaunuja (ainakaan kovinkaan montaa kertaa) ja siitä se varmaan sitten lähti. Perjantaina nautittiin kesästä ja uitiin järvessä. Lauantaina minimies alkoi kipuilemaan suutansa ja maitoa ei oikein uponnut. Pistin sen potentiaalisten hampaiden piikkiin. Sunnuntaina suuta kipuiltiin entistä enemmän, nukuttiin paljon ja muututtiin äärettömän kiukkuiseksi. Jossain vaiheessa huomasin mahassa ihottumaa (nokkosrokkoa) ja pari rakkulaa suupielessä, jonka pistin kananmunan piikkiin. Lopussa koko iltapäivä oli yhtä huutoa, kunnes jossain vaiheessa minimiehelle iski vilu ja kohta piti kaivaa laukusta pitkähihaista. Tässä vaiheessa tiesin jo, että peli oli menetetty ja kuumehan sieltä nousi kovaa vauhtia. Ihmettelin kovasti, että mikä sille nyt iski ja epäilin alustavasti vauvarokkoa.

Maanantaina aamuna vierestä heräsi polttavan kuuma minimies, jolla oli suupielet täynnä rakkuloita. Google vahvisti itsediagnosoinnin enterorokoksi eli entiseltä nimeltään suu- ja sorkkataudiksi. Päivän edetessä nokkosrokko levisi joka puolelle ja rokolle tyypillistä ihottumaa löytyi käsistä ja jalkapohjista. Jalat olivat ilmeisesti sen verran kipeät, että järjestelmällisesti minimies kieltäytyi jalkojaan käyttämästä ja roikkui koko päivän sylissä kiljuen. Hetkeäkään ei leikitty eikä oltu sekuntiakaan yksin. Iltaan mennessä rakkuloita löytyi myös suun sisäpuolelta. Ilta oli yhtä huutoa ja yöstä ei tullut mitään. Aamulla seitsemän aikaan luovutin kiljuvan jälkikasvuni isovanhemmilleen ja painuin itse nukkumaan.

Tänään tiistaina ympärivuorokautisen lääkitykseen on lisätty Panadolin rinnalle Burana. Kuume näyttää laskeneen ja nokkosrokko on korvaantunut röpelöisellä rokkoihottumalla ja lukemattomilla nestetäytteisillä rakoilta (etenkin jaloissa), jotka iltaan mennessä olivat alkaneet muuttua ruviksi. Suupielten rakot ovat myös poksahtaneet rikki ja kaiken kaikkiaan minimies näyttää todella hurjalta. Itseäni alkaa aina välittömästi kutittamaan rokkoista lasta kantaessani. Päivään on mahtunut pari hyvää tuntia, jolloin leikimme hetken hippaa ja päristelimme autoja pitkin olohuonetta. Muutoin ollaan kulutettu aikaa lähinnä sisätiloissa ilmalämpöpumpun alla. Maitoa menee vaihtelevalla menestyksellä, välillä kylmänä ja välillä lämpimänä. Muutoin kiinteät ovat rajoittuneet lähinnä jääkaappikylmiin smoothiepusseihin, joita menee vuorokaudessa muutama.

Hengissä sitä toki pysyy näinkin, mutta hyvästi heinäkuu. Ei tule ikävä!