tiistai 8. tammikuuta 2019

Ensivaikutelma uudesta päiväkodista

Pakkaus, siivoaminen ja muutto ja siihen se sitten jääkin. Uusi vuokrakämppä perähikiällä oli nimittäin jätetty siivottamaan kuntoon. Vanha vuokratäti kovasti kiitteli, että asunto oli todella siisti. Täällä vastassa odotti likainen uuni ja liesitaso, seinistä ja ikkunoista puhumattakaan. Koko muutto masentaa muutenkin niin paljon ja useiden viikkojen jälkeen, jolloin mentiin ja tultiin tukkaputkella paikasta toiseen, olen ihan puhki. Onnistuin leikkamaan myös pari sormenpäätä halki käyttämällä sormia likavesikaivon avaamiseen, joten käsipuolena olen sitten surkutellut maailman menoa. Tämän kämpän likavesikaivoon en ole edes uskaltanut kurkistaa. Minimies on myös yksi takiainen ja perskärpänen ja kulkee haparoiden askelein housunpuntissa kitisten ihan kaiken aikaa. Pesukone vuotaa ja kaikki on hukassa. Huomenna pitäisi aloittaa uusi elämä. 

Päiväkotiasiat saatiin siihen jamaan, että tekivät loppupeleissä uuden päätöksen ja meidät sijoitettiin lähemmäksi kotia noin 1.5 kilometrin päähän väärään suntaan. Kyseessä on yhden päiväkodin uusi yksikkö, jonka ymmärsin olevan Englantilaisen leikkikoulun tiloissa, paitsi tänään tutustumaan mennessä kyseisen leikkikoulun pihalla törrötti parakkirakennukset. Nyrkkisääntönä pitäisi olla, ettei hoidosta saisi valittaa, kun asiat voivat olla niin paljon huonommin. Loppuakohdin minimies nimittäin oppi rakastamaan hoitopaikkaansa ja minäkin pikku hiljaa aloin lämpenemään kyseiselle laitokselle ja tänään huomasin kuinka hyvin meillä asiat loppupeleissä Vantaalla olikaan. Päiväkodista löytyi jumppasalia ja ylimääräisiä leikkihuoneita. Pienten ryhmässä oli 12 lasta ja 3 aikuista ja noistakin lapsista aina osa oli sairaana. Viimeisenä päivänä paikalla oli kaikki aikuiset ja huikeat neljä lasta. Ensivaikutelma uuteen päiväkotiin siis koki jo pihalla inflaation. Pujottelin rakennusmuovista rakennetun portin läpi parakkirakennuksiin, jotka toki olivat ihan siistit. Paikalla ei näkynyt yksiäkään vaunuja ja vielä vähemmän vaunuvarastoa, joten jätin ne oven ulkopuolelle vapaaksi otettavaksi. Myöhemmin selvisi, että olen koko päiväkodin ainoa vaunuilla lastansa hoitoon raahaava vanhempi.

Minimies on sijoitettuna sisarusryhmään, jota tuttu lastentarhanopettajani piti huonoimpana mahdollisena hoitomuotona. Aikuisia ryhmässä on 3, mutta lapsia sitten onkin 17 ja kuulema ryhmässä on paikka vielä kahdelle lapselle. Pieniä vuoden ikäisiä taas on viisi. Tilat ovat surkean pienet ja leluja on murto-osa siihen mihin olemme tottuneet. Isommat lapset riehuivat ja hyppivät tyynyille, samalla kun minimies ihmetteli maailman menoa. Entisessä päiväkodissa oli tietty päivärytmi, jota noudatettiin. Tässä uudessa ilmeisesti vain ollaan ja öllötetään. Ulkoillessa Vantaalla tädit vetivät pieniä pulkassa, keinuivat ja kiipeilivät telineillä. Tässä uudessa päiväkodin pihan virkaa ajaa pieni muovilla rajattu alue. Isommat lapset pääsivät Englantilaisen leikkikoulun pihalle leikkimään. Mini-ihmiset törröttivät istualtaan lumipenkassa ja taas äidin sydän itki pikkaisen lisää. 

Toiset stressaavat huomisia opintojen aloitusta. Minä stressaan huomista päiväkotipäivää. 


On ikävä entistä elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti