tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kuudes korvatulehdus

Olen muutaman kerran ulissut tänne meidän korvatulehduskierteestä. Ensimmäinen korvatulehdus  meille pesiytyi viime huuhtikuussa minimiehen ollessa 8 kuukauden ikäinen. Toinen, kolmas, neljäs ja viiden diagnoosi paukkui minimiehen juuri ollessa vuoden ikäinen. Yleisesti korvien putkitusta harkitaan jos tulehduksia on ollut puolen vuoden sisällä yli kolme tai vuoden sisällä enemmän kuin neljä. Koska minimiehellä ei kuitenkaan diagnosoitu liimakorvaa julkisella Kirurgin sairaalassa viime vuoden marraskuussa putkitusjonoon laittaminen jäi oman päätökseni varaan. Pistin meidät sinne varmuuden vuoksi, koska pelkäsin, että huonolla tuurilla kierre alkaisi alusta. Ei alkanut. Tammikuussa peruin leikkausajan ja totesin meidän muuttaneen tuossa välissä. HUS nätisti toivotti meille mukavaa jatkoa ja käski aloittaa koko putkitusprosessin alusta hakeutumalla oman alueen terveyskeskuslääkärille. Tuosta suivaantuneena, koska käsittääkseni jokaisella on oikeus valikoida missä hoidetaan, soitin suoraan paikallisen sairaalan korvapolille ja selitin tilanteen. Pääsimme suoraan leikkausjonoon. Helmikuun leikkaus peruttiin, koska oltiin sairaana. Maaliskuussa soitin poliklinikalle vähän anteeksi pyydellen, etten tiedä mitä ajan kanssa teen, koska vaikka meillä edelleen ollaaankin kestoflunssassa ja ravataan lääkärissä harva se hetki korvia tarkistuttamassa, yksikään flunssa ei ole enää pesiytynyt korviin. Teimme päätöksen, että jäimme jonoon roikkumaan elokuun loppuun saakka (jonossa saa kuulema olla vuoden päivät), mutta uutta aikaa meille ei enää lähetetä ennen kuin otan yhteyttä ja syyskuussa meidät poistettaisiin järjestelmästä lopullisesti. 

Koitti huuhtikuu ja tässä sitä taas ollaan ja kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Kun tein jonkinlaisen päätöksen, ettei korvia putkiteta, minimies alkoi tyhjästä haromaan korvaansa ja siitä viisi minuuttia niin kitistiin ja harottiin korvaa ja siitä vielä viisi minuuttia niin huuto ja kiljunta laittoi ikkunatkin helisemään. Ja jotta asiasta tehdään mahdollisimman monimutkaista, kipu tietenkin alkoi sunnuntaina ja siitä suunnistimme sitten sairaalan päivystykseen, jossa buranalla ja panadolilla turrutettu jälkikasvuni tepasteli iloisesti ja pisti koko sairaalan odotustilan uuteen uskoon. Tulehdus sieltä kuitenkin löytyi ja nyt taas syödään antibiootteja ja yskitään ja röhistään yöt, jolloin ei tietenkään nukuta. Kummallista kyllä, flunssa minimiehelle iski vasta seuraavana yönä, kun korvatulehdus oli jo diagnosoitu. Manantaina jo soitin leikkuriin ja totesin meidän ottavan vastaan ihan minkätahansa peruutusajan, että kyllä meille putket sittenkin korviin tungetaan. 

Ja ihan vinkkinä, kuulema sairaaloissa on antibiootista päivystyspakkauksia, jotka kuuluu antaa mukaan siinä tapauksessa ettei tuppukylästä löydy auki olevaa apteekkia. Meidät lähetettiin kotiin E-reseptin kanssa ja toivoteltiin yöksi jaksamisia… amatööriäitinä en tajunnut edes kyseenalaistaa lääkäriä vaikka kovasti silmiä pyörittelinkin, että oikeastikko me ei saada antibiootteja mistään ennen maanantai aamua, vaikka lapsi kiljui jo sunnuntai iltapäivällä tuskissaan. 

Tämä(kin) vappu menee nyt sitten sairastaessa, vaikka ei meillä kovin suuria suunnitelmia vapun varalle ollutkaan. Ilmapalloja lähti kaupasta matkaan kolme, joista ukki oli ostanut suosikin: mustekalan, jota ukki itse sitkeästi kutsui hämähäkiksi (itsy bitsy spider). Kävelevä koira lähinnä pahoinpideltiin ja ampiainen saa rauhassa leijailla katonrajassa. 

1 kommentti:

  1. Meille on annettu ymmärtää että ensin pitäisi kotona yrittää pärjätä tulehduskipulääkkeillä ja jos ei mene ohi, niin sitten vasta lääkäriin. Meillä oli keskimmäisellä lapsella korvatulehduskierre jossain vaiheessa ja oltiin jo yhden tulehduksen päässä putkista. Ilmeisesti ikä helpottaa ja nyt ei oo ollut enää tulehduksia. Aina kun sanoo jotain ääneen, niin saa katua. Toivottavasti ei tällä kertaa. :)

    VastaaPoista