Tautia taudin perään

Olen väsynyt tähän tautikierteeseen. Heinäkuu meni sairastaessa, elokuu meni sairastaessa ja nyt ollaan jo puolessa välissä syyskuuta ja minimies on edelleen kipeä. Maanantaina meillä oli sovittu aika kielijänteen (ja ilmeisesti ehkä myös huulijänteen) katkaisuun. Valmistelin tulevaa viikkoa ja virkavapaata etukäteen. Olin töissä mega-aikaisin, jotta sain otettua kopioita. Vähän yli kahdeksan kello soi kesken oppitunnin. Päiväkodista soittivat, että minimies ei ole oma itsensä vaan todella väsynyt ja räkäinen, olivat saaneet kuulema lämpöäkin mitattua 37.5 astetta ja silmätkin olivat punaiset. Kyselivät, että jos tulisin lapseni pois päiväkodista noutamaan. Mietin pitkään, että olisiko puheluun saanut vastata “en”? Lupasin tulla, mutta vasta kolmen tunnin kuluttua. Tarvitsin aikaa viimeistellä loppuviikon oppitunnit. Työkaverit kyselivät, että siihenkö kaatui meidän jänneleikkauskin. Sitä ennen asia ei edes ollut tullut mieleenikään. Minimiestä noutamaan saapuessa olin tehnyt päätöksen, että olen flunssauutisista ihan hiljaa. Olin jo hakenut palkatonta virkavapaata loppuviikoksi. Suunnitelmiin ei siis sopinut pärskivä ja räkäinen lapsi. Siellä se sitten tyytyväisenä nukkui tarhan pihalla rattaissa. “Kuumetta” oli kuulema ollut ulos lähtiessä vain 37 astetta, että se siitä kuumeesta. 

Mehiläiseen saavuimme hyvissä ajoin saastuttamaan flunssaviruksilla koko odotusaulan leikkitilan. Siitä sitten kipitimme operaatiohuoneeseen, jossa lääkäri sitten kyseli korvatilannetta. Viikkoa aikaisemmin kun käynniltä löytyi myös yllätystulehdus korvista. Vakuuttelin, että hienosti menee ja yötkin nukutaan taas hyvin. Lääkäri kuitenkin halusi kuunnella keuhkot varmuuden vuoksi ja siihen se sitten jäikin. Keuhkot olivat täynnä limaa. Korvissa ei kuitenkaan näkynyt enää aktiivista tulehdusta vaan tulehduksen jälkitila. Operaatiota päätettiin siirtää ensin viikolla, mutta lääkäri päätti pelata varman päälle ja laittoi uudeksi operaatiopäiväksi ensi viikon torstain, jotta flunssa varmasti ehtii parantua. 

Euron menetykset raksuttaen soitin töihin, josko sijaiseni sijaisuutta voitaisiin lyhentää ja virkavapaani perua. Homme onnistui ja jäin kotiin hoitamaan räkäistä, mutta muutoin tervettä lasta pariksi päiväksi. Keskiviikkoiltana olimme kylässä. Minimies oli epätavallisen kiukkuinen ja heitteli leluja pitkin asuntoa. Kohta se erittäin epätavallisesti nukkui sylissä päiväunia tulikuumana ja kuumehan sieltä sitten nousi. Onneksemme olimme valinneet kyläpaikaksi lääkärin, joten kotiuduimme illalla korvatulehdusdiagnoosin ja antibioottien kanssa. Seuraavat kaksi päivää onkin sitten taas huudettu yöt ja roikuttu lahkeessa päivät. Äiti on vähän väsynyt. 

Huonosti nukutut yöt ja jalassa kitisevä lapsi, jolla ei ole yhtään sen parempi olla sylissäkään ei ole hyvä yhtälö. Flunssaista lasta minä kuitenkin mielummin kanniskelen, kun oksentavaa yksilöä. Ahdistaa myös olla poissa määräaikaiselta työpaikalta, jossa juuri aloitin, yli sallittujen sairaslomapäivien. Varsinkin kun tiedossa on näillä näkymin ensi viikolla uusi leikkausyritys ja uudet poissaolot. Kämpän pitäminen jonkinlaisessa kuosissa on ollut näinä päivinä ihan mahdottomuus. Sen mitä minimies ei jaloissa pyöri, päämääränä on kämpän tuhoaminen. Jos tyhjennän asianpesukonetta, samalla vähintään lattialle on tyhjennetty puolet keittiön kaapeista. Jos ripustan pyykkiä, lattialle on vähintään rullattu ja silputtu kolme vessapaperi- ja talouspaperirullaa. Pyykkikori ja nätisti viikatut vaatteet lentävät kaaressa pitkin asuntoa. Ehkä muutaman kerran on tullut korotettua ääntäkin kohtuuttomasti. Edelleen siitäkin on huono omatunto. En olisi ikinä kuvitellut itseäni kiljumassa vuoden vanhalle rakkauspakkaukselleni sitä, että äiti on nyt vähän kiireinen ja äidin on yksinkertaisesti pakko tehdä nyt tämä ja tämä asia ja sinun yksinkertaisesti täytyy odottaa. Edelleen olen sitä mieltä, ettei viesti mennyt perille. Ei nätisti puhumalla, eikä ääntä korottamalla.

Mutta ehkä se taas tästä, kun arki alkaa. 

Vaikka oikeasti mieluusti minä kyllä kotona sohvaa olisin kuluttanut vähän pidempäänkin ja toipunut kaikista näistä sairasteluista.